En mä ole lähtökohtaisesti esittämiäsi asioita vastaan - ainoa vain, että niitä on jo, esimerkiksi Minun elokuvani -tapahtuma, jossa nuoret saavat elokuvistaan palautetta ammattilaisraadilta ja yhdelle voittajalle annetaan tutorointipalkinto jossa alan ammattilainen tutoroi voittajien seuraavaa projektia tietyn tuntimäärän.

Elokuvanteon muuttuminen tekniikan demokratisoitumisen takia ei ole oleellisesti erilainen muutos kuin mitä tapahtui graafiselle suunnittelulle Photoshopin myötä tai musiikinteolle kotistudioiden myötä. Se, että uusia tekijöitä tulee alalle muita reittejä kuin koulutuksen kautta on itsestäänselvyys, olethan itse siitä elävä esimerkki. Mun pointti, johon et vastannut vielä, olikin se, että koulujen ulkopuolella ei ole mun kokemuksen mukaan mitään valtavaa massaa lahjakkuutta, joka odottaa kukkaan puhkeamista jos joku vain antaisi videokameran käteen ja näyttäisi miten leikataan. Se ei mun mielestä yksinkertaisesti pidä paikkaansa. "Järjestelmällinen mikrobudjetin tuotantojen tukeminen mahdollistaa uudenlaisen elokuvanteon synnyn." Se, että on tehty Blair Witch Project ja sitten heti kahdeksan vuotta myöhemmin Paranormal Activity, ei vielä varsinaisesti todista tuota lausetta. Ison budjetin musiikkivideot ja mainokset ovat muokanneet elokuvakieltä universaalisti paljon enemmän kuin videokameroiden halventuminen ja niiden laadun parantuminen.

Mä kannatan ehdottomasti nuorten tekijöiden tukemista, ja auttamista tiellä amatööristä ammattilaiseksi. Se, että on olemassa paljon tukimekanismeja, ei tarkoita, etteikö niitä mahtuisi olemaan lisääkin - keskitetymmin, harkitummin ja mielestäsi ilmeisesti nimenomaan fiktiopuolelle. Syytät kuitenkin mielestäni toisia mustavalkoisuudesta syyllistyen itse samaan (alkuperäisessä tekstissä, kommenteissa olet loiventanut kantojasi).

Toivoisin vielä, että vastaisit aiemmissa kommenteissani esittämiini kysymyksiin. Ne eivät olleet retorisia.