Moi, Sami ja kiitoksia kommentista ja leffablogilinkistä - pitää ruveta lueskelemaan!
Pointtisi koskien ulkopuolisen tuen ja luoton määrästä voin allekirjoittaa täysin; itse päädyin hiljattain muuan haastatteluun määrittelemään kolme asiaa, jotka nettiyhteisön kanssa työskentely on nostanut esiin. Sen enempää rankkaamatta näitä kolmea keskenään, totesin ehdottomasti yhden tärkeimmistä asioista olevan juuri tuki ja fiilis siitä, että tässä tehdään elokuvaa jolla on merkitystä muillekin itsellensä.
Vaikein vaihe Star Wreckiä tehdessämme oli ehdottomasti tilanne, jolloin leffa oli pahasti myöhässä alkuperäisestä 2001 -aikataulusta (elettiin vuotta 2004 tai 2005...). Tällöin peräti nettiyhteisö oli alkanut käymään ja kyllästymään elokuvan odottamiseen. Olimme tehneet sen virheen, että emme olleet puskeneet nettiin tasaisesti uutta, mielenkiintoista ja/tai hauskaa materiaalia leffasta tai sen tekoprosessista, ja Star Wreckistä oli alkanut tulla etenkin scifiporukoissa sellainen "tuskin tuokaan koskaan valmistuu" -tyyppinen ikuisuusprojekti. Muitahan se ei juuri silloin edes kiinnostanut.
Iron Sky:n kohdalla olemme lähteneet viemään eteenpäin vähän eri linjausta, eli pyrimme pitämään yhteisön elossa, kasvussa ja aktiivisena, vaikka aina ei olisikaan mitään suurta uutta sanottavaa. Kuten tiedämme, leffanteko on pitkä prosessi, mutta sen ei tarvitse olla yksinäinen.
Mutta nettiyhteisö ei vielä vastaa tarpeeseen ns. ammatillisesta tsempistä ja tuesta. Ja sanonpa vaan, että jos vielä niskassa sattuisi olemaan joku ulkoapäin tuleva deadline, voisi se olla sekä a) opettavaisempaa ja b) tehokkaampaa kuin jos vaan väkertelee kellarissaan niin kauan kun haluaa.
Sanokaas jos joku näitä kommentteja lukee, mitä fiiliksiä olisi seuraavanlaisesta koulutusjärjestelmästä, joka pälähti mieleen lähinnä vastausta kirjottaessani:
Rakenne olisi se, että hommaa rahoitetaan yhteisesti järjestöjen, säätiöiden, valtion ja yritysten taholta. Kouluun haetaan pitkällä elokuvahankkeella ja demoreelillä, sisään napataan lupaavimmat hankkeet kriteereillä, jossa painotetaan ensisijaisesti toki skilliä, mutta myös sitä, kuinka paljon hankkeessa on tehty eteen pohjatyötä ja kuinka viitseliästä ja periksiantamatonta jengiä tuotantoa on tekemässä.
Kouluun ei haettaisikaan yksitellen, vaan työryhmänä. Mahdollista olisi hakea toki myös yksitellen, jolloin lupaavat hakijat sijotettaisiin tuotantoihin, jossa vajetta on.
Koulutus toimii niin, että 3 päivää viikossa tehdään elokuvaa ja 2 päivää käydään läpi teoriaa. Koulutukseen osallistuu elokuva-alan ammattilaisia tutorien, opettajien ja käytännön konsultoivan työavun nimissä. Koulutuksessa keskitytään elokuvakoulutuksen lisäksi myös netin ja sosiaalisen median hyödyntämiseen ja pakollisiin leffafestarivisiitteihin (Cannes, Berliini, Haugesund...) ja bisnesmallin kehitykseen (ehkä perinteinen levitysstrategia ei olekaan paras tälle elokuvalle, kenties tällä-ja-tällä tavalla saadaan parempia tuloksia - tai jos mennään perinteisen mallin mukaan, mikä on suunnitelma jne.)
Koulutus kestää 2 vuotta, ja lopputuotteena on pitkä leffa, jonka levitysoikeudet tekijät/tuottaja saavat itse pitää, ja koulu osallistuu tulonjakoon 50000€:n sijoituksella. Leffaan saa hakea lisärahoitusta niin paljon kuin tuottajanrahkeet vaan antavat periksi, lähtien Säätiöstä ja päätyen KV-yhteistuotantoihin ja ulkopuoliseen sponsorirahaan.
Ajatuksena olisi, että tämä koulu toimisi osittain kaupallisista lähtökohdista, eli osittain kuin ihan oikea elokuvatuotantoyhtiö, jonka tarkoituksena olisi tehdä rahaa mikrobudjetin elokuvilla, ja osittain koulutuksenomaisesti, jossa siis opetettaisiin suppeammin mutta kohdistetummin kutakin osa-aluetta.
Vähän samanlaistahan löytyy Euroopasta erilaisten leffabootcampien kohdalla, jossa (melkoisilla rahasummilla) pääsee viikonlopusta puolen vuoden mittaisille kursseille jossa on todella kovia nimiä tutoroimassa ja viemässä hankkeita eteenpäin. Erona visioimani koulutussysteemin kanssa olisi kuitenkin se, että ehdottamani systeemin ajatuksena olisi tutoroida koko leffatuotanto alusta loppuun, ja päräyttää markkinoille leffantekijöitä, joilla on jo yksi pitkä leffa takataskussaan, ja kenties peräti niin pitkälle, että sen tuomilla tuloilla päästäisiin aloittelemaan seuraavaa tuotantoa.
Toki suunnitelma on reikäinen kuin klöntti mustaleimaa, etenkin kun se on lähinnä ajatuksenvirtana tähän nakutettu, mutta kenties siinä olisi jotain - peräti yhdenlainen lähestyminen mainitsemaani tukimuotoon?
Moi, Sami ja kiitoksia kommentista ja leffablogilinkistä - pitää ruveta lueskelemaan!
Pointtisi koskien ulkopuolisen tuen ja luoton määrästä voin allekirjoittaa täysin; itse päädyin hiljattain muuan haastatteluun määrittelemään kolme asiaa, jotka nettiyhteisön kanssa työskentely on nostanut esiin. Sen enempää rankkaamatta näitä kolmea keskenään, totesin ehdottomasti yhden tärkeimmistä asioista olevan juuri tuki ja fiilis siitä, että tässä tehdään elokuvaa jolla on merkitystä muillekin itsellensä.
Vaikein vaihe Star Wreckiä tehdessämme oli ehdottomasti tilanne, jolloin leffa oli pahasti myöhässä alkuperäisestä 2001 -aikataulusta (elettiin vuotta 2004 tai 2005...). Tällöin peräti nettiyhteisö oli alkanut käymään ja kyllästymään elokuvan odottamiseen. Olimme tehneet sen virheen, että emme olleet puskeneet nettiin tasaisesti uutta, mielenkiintoista ja/tai hauskaa materiaalia leffasta tai sen tekoprosessista, ja Star Wreckistä oli alkanut tulla etenkin scifiporukoissa sellainen "tuskin tuokaan koskaan valmistuu" -tyyppinen ikuisuusprojekti. Muitahan se ei juuri silloin edes kiinnostanut.
Iron Sky:n kohdalla olemme lähteneet viemään eteenpäin vähän eri linjausta, eli pyrimme pitämään yhteisön elossa, kasvussa ja aktiivisena, vaikka aina ei olisikaan mitään suurta uutta sanottavaa. Kuten tiedämme, leffanteko on pitkä prosessi, mutta sen ei tarvitse olla yksinäinen.
Mutta nettiyhteisö ei vielä vastaa tarpeeseen ns. ammatillisesta tsempistä ja tuesta. Ja sanonpa vaan, että jos vielä niskassa sattuisi olemaan joku ulkoapäin tuleva deadline, voisi se olla sekä a) opettavaisempaa ja b) tehokkaampaa kuin jos vaan väkertelee kellarissaan niin kauan kun haluaa.
Sanokaas jos joku näitä kommentteja lukee, mitä fiiliksiä olisi seuraavanlaisesta koulutusjärjestelmästä, joka pälähti mieleen lähinnä vastausta kirjottaessani:
Rakenne olisi se, että hommaa rahoitetaan yhteisesti järjestöjen, säätiöiden, valtion ja yritysten taholta. Kouluun haetaan pitkällä elokuvahankkeella ja demoreelillä, sisään napataan lupaavimmat hankkeet kriteereillä, jossa painotetaan ensisijaisesti toki skilliä, mutta myös sitä, kuinka paljon hankkeessa on tehty eteen pohjatyötä ja kuinka viitseliästä ja periksiantamatonta jengiä tuotantoa on tekemässä.
Kouluun ei haettaisikaan yksitellen, vaan työryhmänä. Mahdollista olisi hakea toki myös yksitellen, jolloin lupaavat hakijat sijotettaisiin tuotantoihin, jossa vajetta on.
Koulutus toimii niin, että 3 päivää viikossa tehdään elokuvaa ja 2 päivää käydään läpi teoriaa. Koulutukseen osallistuu elokuva-alan ammattilaisia tutorien, opettajien ja käytännön konsultoivan työavun nimissä. Koulutuksessa keskitytään elokuvakoulutuksen lisäksi myös netin ja sosiaalisen median hyödyntämiseen ja pakollisiin leffafestarivisiitteihin (Cannes, Berliini, Haugesund...) ja bisnesmallin kehitykseen (ehkä perinteinen levitysstrategia ei olekaan paras tälle elokuvalle, kenties tällä-ja-tällä tavalla saadaan parempia tuloksia - tai jos mennään perinteisen mallin mukaan, mikä on suunnitelma jne.)
Koulutus kestää 2 vuotta, ja lopputuotteena on pitkä leffa, jonka levitysoikeudet tekijät/tuottaja saavat itse pitää, ja koulu osallistuu tulonjakoon 50000€:n sijoituksella. Leffaan saa hakea lisärahoitusta niin paljon kuin tuottajanrahkeet vaan antavat periksi, lähtien Säätiöstä ja päätyen KV-yhteistuotantoihin ja ulkopuoliseen sponsorirahaan.
Ajatuksena olisi, että tämä koulu toimisi osittain kaupallisista lähtökohdista, eli osittain kuin ihan oikea elokuvatuotantoyhtiö, jonka tarkoituksena olisi tehdä rahaa mikrobudjetin elokuvilla, ja osittain koulutuksenomaisesti, jossa siis opetettaisiin suppeammin mutta kohdistetummin kutakin osa-aluetta.
Vähän samanlaistahan löytyy Euroopasta erilaisten leffabootcampien kohdalla, jossa (melkoisilla rahasummilla) pääsee viikonlopusta puolen vuoden mittaisille kursseille jossa on todella kovia nimiä tutoroimassa ja viemässä hankkeita eteenpäin. Erona visioimani koulutussysteemin kanssa olisi kuitenkin se, että ehdottamani systeemin ajatuksena olisi tutoroida koko leffatuotanto alusta loppuun, ja päräyttää markkinoille leffantekijöitä, joilla on jo yksi pitkä leffa takataskussaan, ja kenties peräti niin pitkälle, että sen tuomilla tuloilla päästäisiin aloittelemaan seuraavaa tuotantoa.
Toki suunnitelma on reikäinen kuin klöntti mustaleimaa, etenkin kun se on lähinnä ajatuksenvirtana tähän nakutettu, mutta kenties siinä olisi jotain - peräti yhdenlainen lähestyminen mainitsemaani tukimuotoon?