Kiitos Pekko todella paljon sekä blogista että tästäkin kirjoituksesta!

Mielenkiintoista lueskella Vinterbergin ajatuksia urastaan ja duunistaan. Mietin, että mahtoiko ed. mainittujen seikkojen takkuamisen syynä olla kyse myös suitsutuksen jälkeisistä paineista.. Miten kuulla oma ääni kun yhtäkkiä ympärillä hyörii ja pyörii..

Näistä eri kirjoitusvaiheista vielä; leikittely, raamien pistäminen, sitten taas leikittely ja raamit.. Miten osata kirjoittaa "tuoreesti" loppuun asti kyllästymättä koko juttuun?

Toivon, että jatkaisit blogiasi, täällä tai jossain muualla.