Muutamia kommentteja ja epätieteellisiä mielipiteitä nuorille tekemisestä perustuen omaan kokemukseeni Yle Draaman tuottajana:
Me olemme yrittäneet tavoittaa nuoria ohjelmistollamme aina, niin kauan kuin muistan. On mietitty ja kehitetty sisältöjä, on etsitty käsikirjoittajia, on kartoitettu yleisöjä erilaisin menetelmin, ryhmätöin, seminaarein. Siinä sivussa nuoret ovat vanhentuneet – minäkin – ja tilalle on tullut uusia.
Viisasten kiveä ei ole löytynyt. Löytyi suosittuja koko perheen sarjoja kuten kaikki maalaiskomediat, sekä ikä-, sukupuoli-, asumis- ja ammattiryhmärajat ylittävä Taivaan Tulet. (Jonka uudet jaksot muuten alkavat Kakkosella loppuvuodesta). Löytyi kausisarja Uutishuone (2009), joka hyödynsi 70-luvun retrobuumia ja sai fanit perustamaan Pro Raijan ja Vesan rakkaus-ryhmän Facebookissa. Löytyi Parasta aikaa (2009-2010), sarja jonka toivottiin nimenomaan tuovan nuoret television ääreen katsomaan kotimaista draamaa yhdessä vanhempiensa kanssa. Rakastuin mä luuseriin-sarja (2005) tavoitti hyvin nuoret, mutta siitä onkin jo viisi vuotta.
Toivottavasti tuleva päivittäisdraama täyttää nuorisoaukkoa draamatarjonnassa, ainakin aikomus on tämä.
On monisyinen juttu, mistä palasista ohjelmisto muodostuu. Ohjelmistopolitiikkaan en ota kantaa, toivon että joku siitä vastuussaoleva ottaa. Kalliilla draamalla on kuitenkin paine tavoitella aina suuria yleisöjä. Ne löytyvät juuri noista ikäluokista 45-64 ja yli 65-vuotiaat. Hämmentävää muuten, ettei Finnpanel ole luokitellut 65-vuotiaita lainkaan. Siinä vasta väliinputoajat.
Tilaajat tilaavat, tekijät tarjoavat. Kumpi tulee ensin, tästä voisi kinastella kuten munasta ja kanasta. Jos tarjotaan tarpeeksi hyvää, tilaaja tilaa kyllä. Tilaajalla kuitenkin on päätösvalta.
Tilaaja Harri Virtanen on esimerkiksi tilannut Kirsikka Saaren käsikirjoittaman minisarjan Paratiisi, jonka päärooleissa debytoivat 17- ja 15-vuotiaat Linda Tuomenvirta ja Emmi Vyyryläinen. Näyttelijät Elina Knihtilä, Hannu-Pekka Björkman ja Kari-Pekka Toivonen ovat sarjan aikuisia. Kirsikka Saari ja ohjaaja Reetta Aalto ovat tehneet perinpohjaisen taustatyön päästääkseen nuorten nahkoihin, ja mielestäni onnistuneet siinä. Mutta emme silti markkinoi sarjaa nuorisosarjana, haluamme että kaikki katsovat sen!
Sarjassa käsitellään eroperhettä teini-ikäisen tytön silmin. Toivon että aihe koskettaa mahdollisimman monia ikään katsomatta. Itse miltei ikäluokkaan 45-64 kivunneena tuottajana koin ohjelmanteon aikana muutaman huikaisevan hetken, jolloin todella ymmärsin mitä 15-vuotias tänään ajattelee, millaisessa maailmassa hän elää. Ei hassumpi kokemus.
Voitte jakaa kokemuksen Kotikatsomossa 20. ja 27.syyskuuta.
Ne nuoret, ne nuoret!
Muutamia kommentteja ja epätieteellisiä mielipiteitä nuorille tekemisestä perustuen omaan kokemukseeni Yle Draaman tuottajana:
Me olemme yrittäneet tavoittaa nuoria ohjelmistollamme aina, niin kauan kuin muistan. On mietitty ja kehitetty sisältöjä, on etsitty käsikirjoittajia, on kartoitettu yleisöjä erilaisin menetelmin, ryhmätöin, seminaarein. Siinä sivussa nuoret ovat vanhentuneet – minäkin – ja tilalle on tullut uusia.
Viisasten kiveä ei ole löytynyt. Löytyi suosittuja koko perheen sarjoja kuten kaikki maalaiskomediat, sekä ikä-, sukupuoli-, asumis- ja ammattiryhmärajat ylittävä Taivaan Tulet. (Jonka uudet jaksot muuten alkavat Kakkosella loppuvuodesta). Löytyi kausisarja Uutishuone (2009), joka hyödynsi 70-luvun retrobuumia ja sai fanit perustamaan Pro Raijan ja Vesan rakkaus-ryhmän Facebookissa. Löytyi Parasta aikaa (2009-2010), sarja jonka toivottiin nimenomaan tuovan nuoret television ääreen katsomaan kotimaista draamaa yhdessä vanhempiensa kanssa. Rakastuin mä luuseriin-sarja (2005) tavoitti hyvin nuoret, mutta siitä onkin jo viisi vuotta.
Toivottavasti tuleva päivittäisdraama täyttää nuorisoaukkoa draamatarjonnassa, ainakin aikomus on tämä.
On monisyinen juttu, mistä palasista ohjelmisto muodostuu. Ohjelmistopolitiikkaan en ota kantaa, toivon että joku siitä vastuussaoleva ottaa. Kalliilla draamalla on kuitenkin paine tavoitella aina suuria yleisöjä. Ne löytyvät juuri noista ikäluokista 45-64 ja yli 65-vuotiaat. Hämmentävää muuten, ettei Finnpanel ole luokitellut 65-vuotiaita lainkaan. Siinä vasta väliinputoajat.
Tilaajat tilaavat, tekijät tarjoavat. Kumpi tulee ensin, tästä voisi kinastella kuten munasta ja kanasta. Jos tarjotaan tarpeeksi hyvää, tilaaja tilaa kyllä. Tilaajalla kuitenkin on päätösvalta.
Tilaaja Harri Virtanen on esimerkiksi tilannut Kirsikka Saaren käsikirjoittaman minisarjan Paratiisi, jonka päärooleissa debytoivat 17- ja 15-vuotiaat Linda Tuomenvirta ja Emmi Vyyryläinen. Näyttelijät Elina Knihtilä, Hannu-Pekka Björkman ja Kari-Pekka Toivonen ovat sarjan aikuisia. Kirsikka Saari ja ohjaaja Reetta Aalto ovat tehneet perinpohjaisen taustatyön päästääkseen nuorten nahkoihin, ja mielestäni onnistuneet siinä. Mutta emme silti markkinoi sarjaa nuorisosarjana, haluamme että kaikki katsovat sen!
Sarjassa käsitellään eroperhettä teini-ikäisen tytön silmin. Toivon että aihe koskettaa mahdollisimman monia ikään katsomatta. Itse miltei ikäluokkaan 45-64 kivunneena tuottajana koin ohjelmanteon aikana muutaman huikaisevan hetken, jolloin todella ymmärsin mitä 15-vuotias tänään ajattelee, millaisessa maailmassa hän elää. Ei hassumpi kokemus.
Voitte jakaa kokemuksen Kotikatsomossa 20. ja 27.syyskuuta.