Hahaa, syy ja seuraus! Mua ei saa enää syyllistää siitä, että tykkään erittäin ankeista artsuelokuvista, koska kaikki johtuu - mistäpä muustakaan kuin - lapsuudesta... Näin n. 7-vuotiaana elokuvan Maa on syntinen laulu ja se teki minuun erittäin suuren vaikutuksen silloin(kin). Ja sama linja jatkuu edelleen. Joten nyt ankean ankaran artsuinnostukseni alkuperä on selvillä - minkä nuorena oppii, sen vanhana taitaa!!!

P.S. Tämä kirjoitus siksi, että siellä sun täällä olen saanut törmätä nykyisten elokuvantekijöiden äkäisiin kannanottoihin, jotka ovat vaikeaselkoisia ns. taide-elokuvia vastaan. Antakaa meidän ankeiden pitää ankeutemme ilman syyllistämistä!