Englundin oivallus on pelottava. Onko se totta? Täytämme päivämme ja päämme tyhjänpäiväisellä humpuukilla jottei vain tarvitse ajatella yhtäkään uutta, omaperäistä ajatusta itse. Käytämme aivoistamme murto-osan. Olemmeko onnellisia?