Hienoa minusta on se, että ylipäätään ajattelet ja analysoit ja kyseenalaistat itseäsi; taidemaailma on riittävän täynnä jo muutenkin taiteilijoita, jotka ovat median mielestä messiaita ja jotka alkavat sitten uskoa siihen itsekin. Neroksi todella leimataan kuka milloinkin koulun ulkopuolellakin ja kohta näitä neroja on niin paljon, että tavalliset ihmiset alkavat olla paljon mielenkiintoisempia.

Ja tosiaan, tuotahan se luovuus on, jatkuvaa epävarmuutta. Ehkä luovuus on hienoa ja siitä voi ja ehkä kannattaakin olla kiitollinen, mutta ajoittain tuntuu kyllä ettei siinä mitään kadehdittavaa ole.

Hyvä kirjoitus, Anna.