"Päähenkilö on selittämättömällä tavalla mulkku." Tämä tuntuu vihjaavan, että olisit toivonut sille selitystä? Mutta Zuckerbergin (hahmon, ei oikean ihmisen, fiktiivinen leffa kun on) kaltaisia ihmisiähän on maailma täynnä, miksi selittää sitä mikä on selkeätä? Minulle välittyy kuva, että et pitänyt päähenkilöstä. Minä taas pidin ja samaistuin häneen, enkä täten nähnyt kuvaamaasi ongelmaa, rakkauden puutetta, leffassa.

En ole nähnyt Greenbergiä, mutta minulla on tunne, että hänen mulkkuuteensa suhtaudutaan enemmän kuin se olisi tauti eikä luonteenpiirre, ja häntä kuuluisi sääliä sen vuoksi. Zuckerberg on mitä on, rehellisesti, kärsimyksineen ja kaikkineen.

Hahmohan kyllä kasvaa lopussa. Hän tekee viimein yrityksen ottaa kontaktia ympäröiviin ihmisiinsä ja hauskasti tekee sen itse rakentamansa nettisivun kautta. Koko leffan ajan hän ei välitä muista, mutta lopussa vain refreshaa sivua, toivoen että kaveripyyntö hyväksytään. Koskettavan epäsosiaalista! Ajatuksen tasolla todella diggaan lopusta, mies menettää rakkaansa, eikä pysty ottamaan tähän uudestaan kontaktia kunnes keksii kokonaan uuden tavan kommunikoida!

Sen sanon, että leffasta puuttui emotionaalisia huippuhetkiä, ne oli vaihdettu supersulavaan kerrontaan. Se hetki, kun Zuckerberg tekee päätöksen hylätä kaverinsa, sen olisin halunnut nähdä. Loppupuolella häntä alettiin tarkkailla etäältä eikä eletty mukana. Hyvä puolet kuitenkin painavat enemmän, eli tästä huolimatta loistava elokuva.