Näin sen tragediana pojasta, joka tahtoo ihmisten arvostusta ja olla ”cool” niin kipeästi, ettei näe metsää puilta, ja tulee samalla karkottaneeksi kaikki (häntä jo arvostavat) ihmiset luotaan. Minusta se on hieno teema.
Teema muistuttaa toisesta hyvästä elokuvasta, There Will Be Bloodista, jossa yhtä lailla empatiaan kykenemätön mutta vielä tuhannesti mulkumpi (ja silti tai siksi kiehtova) päähenkilö saavuttaa lopussa luullun tavoitteensa, mutta jää yksin.
Social Network oli siitäkin hieno, että vaikka se on tragedia, se ei ole synkeä, raskas tragedia, vaan täynnä myös nostattavia kohtia. Vaikka Zuckerbergillä on huipulla yksinäistä, sinne kiipeämiseen mahtuu mahtavia hetkiä.
Zuckerberg oli mielestäni erittäin sympaattinen juuri Tuomaan mainitseman sosiaalisen kyvyttömyytensä takia. Lopussa kaikesta paistaa, miten onneton ja yksin hän on – niin epätoivoisesti (nais)kontaktin kaipuinen, että yrittää vikitellä jopa oikeusavustajaansa. Koska pystyin omalla tavallani ”rakastamaan” päähenkilöä eli näkemään hänet näennäisen itsevarmana mutta ihan eksyneenä tyyppinä, uskoisin, että tekijätkin ovat häntä rakastaneet.
Olen Pekon kanssa aivan eri mieltä elokuvasta.
Näin sen tragediana pojasta, joka tahtoo ihmisten arvostusta ja olla ”cool” niin kipeästi, ettei näe metsää puilta, ja tulee samalla karkottaneeksi kaikki (häntä jo arvostavat) ihmiset luotaan. Minusta se on hieno teema.
Teema muistuttaa toisesta hyvästä elokuvasta, There Will Be Bloodista, jossa yhtä lailla empatiaan kykenemätön mutta vielä tuhannesti mulkumpi (ja silti tai siksi kiehtova) päähenkilö saavuttaa lopussa luullun tavoitteensa, mutta jää yksin.
Social Network oli siitäkin hieno, että vaikka se on tragedia, se ei ole synkeä, raskas tragedia, vaan täynnä myös nostattavia kohtia. Vaikka Zuckerbergillä on huipulla yksinäistä, sinne kiipeämiseen mahtuu mahtavia hetkiä.
Zuckerberg oli mielestäni erittäin sympaattinen juuri Tuomaan mainitseman sosiaalisen kyvyttömyytensä takia. Lopussa kaikesta paistaa, miten onneton ja yksin hän on – niin epätoivoisesti (nais)kontaktin kaipuinen, että yrittää vikitellä jopa oikeusavustajaansa. Koska pystyin omalla tavallani ”rakastamaan” päähenkilöä eli näkemään hänet näennäisen itsevarmana mutta ihan eksyneenä tyyppinä, uskoisin, että tekijätkin ovat häntä rakastaneet.