yle.fi


Tapio Piirainen 29.11.2010, 18:53

En näe yhteyttä television sarjoittumisen ja laadun välillä. Miten sarjoittuminen muka olisi nostanut draaman tasoa? Jos puhutaan Suomesta? Verrattuna Niskasen Surmanluoteihin? Suomessa on rajallinen määrä tekijöitä. Ja rajallinen määrä ohjelmapaikkoja. Kannataako sisältöjä suitsia rajaamalla ne vain 20-osaisiksi tv-sarjoiksi tai 10-osaisiksi crime-sarjoiksi? Mitä jää ulos? Suuri osa luovuudesta. Viisaampaa olisi etsiä parhaat tekijät koko maasta, valita parhaat jutut ja tehdä ne. Numeroista riippumatta. Ei Otava tai Tammi ilmoita kirjailijoille, että me julkaisemme tästä eteenpäin vain trilogioita ja runoja julkaistaan vain jouluna. Toivon ettei siihen sorru tulevaisuudessa myöskään WSOY.

Olen samaa mieltä, että draamaa pitäisi tehdä vähemmän - ja se mitä tehdään pitää tehdä paremmin. Kotikadun olisin lopettanut jo ennen kuin se alkoi, kakkosen viiden miljoonan visan vingutuksesta nyt puhumattakaan.

NELJÄ DOGMIA
1) Jos on kaksikymmentä ohjelmapaikkaa, mutta vain yksi idea, kuinka ratkaista yhtälö: tee sarja.
2) Mitä pidempi sarja, sitä enemmän se banalisoi sisältönsä ja yleisönsä.
3) Mitä enemmän sarjatyötä, sitä paatuneemmat tekijät.
4) Luovuus on tehty mahdolliseksi kaikille muille, paitsi juuri niille joiden pitäisi olla luovia.

Vastaa

Muistathan, että olet vastuussa siitä, mitä kirjoitat. IP-osoitteesi tallennetaan.

18 plus 2 =
Ratkaise yllä oleva laskutehtävä ja kirjoita vastauksesi (esim. kysymykseen 1+1 kirjoita 2).
Laskutehtävän tarkoituksena on estää koneellinen roskapostitus. Pahoittelemme lisävaivaa.