Ylen TV1n fiktiopäällikkö avasi muutamia päivä sitten ajatuksiaan siitä mitä hän tekisi YLE Draaman suhteen jos hän edelleen jäisi yhtiöön fiktion ohjelmapäälliköksi. Jokin aikaa sitten Harri nimittäin päätti jättää meidät ja siirtyä WSOYn kustantajaksi. Hänen kirjoituksensa innosti Ylen draamaohjaajan Tapio Piiraisen kommentoimaan nimenomaan sitä osiota jossa Harri Virtanen painottaa draamasarjojen merkitystä laadun kehittäjänä ja takeena. Tapio puolestaan näkee negatiivisen yhteyden televisiotarjonnan sarjoittumisen ja laadun välillä. Jos tarkastellaan television kansainvälistä draamatarjontaa, myös YLEn kanavilla, niin sieltä löytyy erittäin laadukasta sarjatuotantoa (esim. pohjoismainen draama, HBO-sarjat). Sarja- tai ei sarja ei siis ole se määräävä laatutekijä ja kiistattomasti sarja on helpompi löytää siinä valtavassa televisiotarjonnassa kun yksittäinen draamaohjelma.
Herrat puhuvat tärkeistä asioista ja valinnoista jotka näkyvät hyvin selkeästi katsojan silmässä ja on hienoa että syntyy keskustelu jossa valotetaan näiden valintojen seurauksia. Resursseja ei koskaan ole riittävästi ja uuden luominen aiheuttaa lähes aina jonkun olemassa olevan ohjelman tai sarjan poistamisen. Mutta asia ei kuitenkaan ole niin yksikertainen kun miltä se näyttää.
Yleisradion draamatarjonta on tärkeä kokonaisuus siinä ohjelmatarjonnassa joka tavoittaa suomalaiset päivittäin ja viikoittain. Suomalaiset arvostavat ja katsovat YLEn draamaohjelmia. Viime keskiviikkona TV2ssa esitetty Taivaan tulet tavoitti lähes miljoona katsojaa, mutta katsojamäärä ei tietenkään ole ainoa onnistumisen kriteeri. Julkisen palvelun yhtiönä emme voi keskittyä vain yhdenlaiseen yleisöön vaan tehtävämme on tarjota monenlaisia ohjelmia monenlaisille ja monen ikäisille suomalaisille. Esimerkiksi Kotikatu, jonka molemmat kirjoittajat haluaisivat lakkauttaa, saa edelleen keskimäärin yli puoli miljoonaa katsojaa joka ei suinkaan tarkoita ettei sarjaa pidä jatkuvasti kehittää paremmaksi.
Kun julkisen palvelun tehtävä on palvella kaikkia suomalaisia tasapuolisesti vaikkakin ei koko ajan eikä yhtä aikaa ohjelmiston suunnittelu on aika monimutkainen palapeli. Jos tuo sarja poistetaan, niin mitä sitten tarjotaan se yleisölle jatkossa? Jos aloitetaan jotain uutta, niin minkälaista vastaanottoa halutaan ensimmäisenä kuukautena, ensimmäisenä vuonna? Ammatillinen itsetunto kantaa kauas, mutta nöyryys yleisön ja myös tekijöiden suuntaan ei ole huono asia sekään. Draaman tekeminen on vaikea laji jossa, aivan oikein, tarinan kerronta on se tärkein juttu. Tarinan joka koskettaa ja kertoo meille jotain ihmisistä ja ihmisyydestä.
Ingegerd Pesonen
Ohjelmistopäällikkö
YLE TELEVISIO
Kuinka monta dogmaa tähän maahan tarvitaan?
Ylen TV1n fiktiopäällikkö avasi muutamia päivä sitten ajatuksiaan siitä mitä hän tekisi YLE Draaman suhteen jos hän edelleen jäisi yhtiöön fiktion ohjelmapäälliköksi. Jokin aikaa sitten Harri nimittäin päätti jättää meidät ja siirtyä WSOYn kustantajaksi. Hänen kirjoituksensa innosti Ylen draamaohjaajan Tapio Piiraisen kommentoimaan nimenomaan sitä osiota jossa Harri Virtanen painottaa draamasarjojen merkitystä laadun kehittäjänä ja takeena. Tapio puolestaan näkee negatiivisen yhteyden televisiotarjonnan sarjoittumisen ja laadun välillä. Jos tarkastellaan television kansainvälistä draamatarjontaa, myös YLEn kanavilla, niin sieltä löytyy erittäin laadukasta sarjatuotantoa (esim. pohjoismainen draama, HBO-sarjat). Sarja- tai ei sarja ei siis ole se määräävä laatutekijä ja kiistattomasti sarja on helpompi löytää siinä valtavassa televisiotarjonnassa kun yksittäinen draamaohjelma.
Herrat puhuvat tärkeistä asioista ja valinnoista jotka näkyvät hyvin selkeästi katsojan silmässä ja on hienoa että syntyy keskustelu jossa valotetaan näiden valintojen seurauksia. Resursseja ei koskaan ole riittävästi ja uuden luominen aiheuttaa lähes aina jonkun olemassa olevan ohjelman tai sarjan poistamisen. Mutta asia ei kuitenkaan ole niin yksikertainen kun miltä se näyttää.
Yleisradion draamatarjonta on tärkeä kokonaisuus siinä ohjelmatarjonnassa joka tavoittaa suomalaiset päivittäin ja viikoittain. Suomalaiset arvostavat ja katsovat YLEn draamaohjelmia. Viime keskiviikkona TV2ssa esitetty Taivaan tulet tavoitti lähes miljoona katsojaa, mutta katsojamäärä ei tietenkään ole ainoa onnistumisen kriteeri. Julkisen palvelun yhtiönä emme voi keskittyä vain yhdenlaiseen yleisöön vaan tehtävämme on tarjota monenlaisia ohjelmia monenlaisille ja monen ikäisille suomalaisille. Esimerkiksi Kotikatu, jonka molemmat kirjoittajat haluaisivat lakkauttaa, saa edelleen keskimäärin yli puoli miljoonaa katsojaa joka ei suinkaan tarkoita ettei sarjaa pidä jatkuvasti kehittää paremmaksi.
Kun julkisen palvelun tehtävä on palvella kaikkia suomalaisia tasapuolisesti vaikkakin ei koko ajan eikä yhtä aikaa ohjelmiston suunnittelu on aika monimutkainen palapeli. Jos tuo sarja poistetaan, niin mitä sitten tarjotaan se yleisölle jatkossa? Jos aloitetaan jotain uutta, niin minkälaista vastaanottoa halutaan ensimmäisenä kuukautena, ensimmäisenä vuonna? Ammatillinen itsetunto kantaa kauas, mutta nöyryys yleisön ja myös tekijöiden suuntaan ei ole huono asia sekään. Draaman tekeminen on vaikea laji jossa, aivan oikein, tarinan kerronta on se tärkein juttu. Tarinan joka koskettaa ja kertoo meille jotain ihmisistä ja ihmisyydestä.
Ingegerd Pesonen
Ohjelmistopäällikkö
YLE TELEVISIO