yle.fi


Janne Kuusi 02.12.2010, 15:31

Tv-draama on kulkenut rahan ehdoilla yhtä jalkaa muun yhteiskunnan kanssa jo 90-luvun lamasta alkaen, jolloin olin talossa fiktiotuottajana. Silloin kun tuottaja teki vielä tuottajan työtä. Lähdin talosta 1998 tilaajajärjestelmän astuessa voimaan, koska katsoin sen älyttömäksi, mikä aavistus toteutuikin.

Fiktion lähtevä tilaaja Harri Virtasen toiminta on noudattanut säästöpohjaista ajattelua. Tiedän sen itse, koska olin aikanaan sairastua samaan tautiin. Mitä halvempi, sen parempi -ajattelu levittää etäpesäkkeensä huomaamatta, kun joutuu puun ja kuoren väliin, taloususkonto-opin riepoteltavaksi, niin kuin Ylessä joudutaan. Ulospäin tämä sisäelinsairaus näkyy katsojien mielistelynä ja katsojalukujen maksimointiyrityksenä, usein laadun kustannuksella, aivan kuten kaupallisilla kanavilla. Koska fiktion tarkoitukseksi jo 90-luvun Ylessä asetettiin katsojien haalinta, jotta fakta voisi siltä välttyä, fiktion olemattomat varat saatiin lähes riittämään, kun ohjelmat sarjoitettiin ja budjetteja (=laatua) supistettiin vielä entisestäänkin.

Virtasen tullessa taloon hän ilmaisi Nelosen Kylmäverisesti Sinun -sarjan mallikappaleeksi myös Tv-1:een. Tämän mukaisesti hän on saanut toteutettua mm. pitkän Alamaailma-sarjan, joka kirkuu laaduttomuutta ja nollabudjettia. On hämmästyttävää, jos dramaturgian ammattilainen seisoo tämän alkeellisen ja ammattitaidon puutteesta kielivän tuotteen takana. Ulkomaille sillä ei ole mitään asiaa.

En saanut selvää tarkoittaako Virtanen koko draaman määrän supistamista, vai pelkästään yksittäisten draamaohjelmien. Määrää pitää vähentää siksi, että budjetit kasvaisivat edes sietorajalle. Mm. pohjoismainen tv-draama tehdään kaksi kertaa isommalla budjetilla, ja se näkyy. Käsikirjoitusten laadunkohennuksesta ja niistä maksettavista palkkioista olen Virtasen dogmin kanssa samaa mieltä.

Mitä Kotikatuun tulee, voi olla makuasia, mutta en kovinkaan innokkaasti ole liputtanut sen puolesta, että katsojat houkutellaan kokemaan metaelämää oikeaa elämää jäljittelevällä latteudella. Mutta makunsa kullakin. Kotikatu on toki suurta draamaa verrattuna kakkosen Uuteen päivään, joka on kaikkien alitusten alitus. Tekele ei ole Virtasen aikaansaannoksia, mutta sen sosialistiseen realismiin verrattavat kömpelöt propagandakeinot positiivisen elämänasenteen puolesta ansaitsevat tulla kaikissa yhteyksissä rusikoiduksi.

Missä vaiheessa Yle-draama luopui kunnianhimostaan? En tietenkään tarkoita, että tekijät näin olisivat tehneet. Päinvastoin, he tekevät parhaansa, mitä Ylen tarjoamassa sapluunassa nyt pystyy. Ja se sapluuna on ahdas, kovin ahdas, sillä hinta-katsojaluku -suhde on jo 90-luvun alusta alkaen haluttu hysteerisesti pitää edullisena. Laadusta ei ole huolehdittu, vaikka se olisi juuri Yleisradion tehtävä.

Janne Kuusi
elokuvaohjaaja, kirjailija
YLE Kulttuurissa dokumenttiohjaajana vuodenvaihteeseen saakka,
jolloin talossa astuu voimaan freelancer-sulku

Vastaa

Muistathan, että olet vastuussa siitä, mitä kirjoitat. IP-osoitteesi tallennetaan.

3 plus 1 =
Ratkaise yllä oleva laskutehtävä ja kirjoita vastauksesi (esim. kysymykseen 1+1 kirjoita 2).
Laskutehtävän tarkoituksena on estää koneellinen roskapostitus. Pahoittelemme lisävaivaa.