yle.fi


Jussi 20.01.2011, 17:35

Moi Pekko,

Haluaisin kuulla mielipiteesi mieltäni askarruttaneeseen asiaan:

Onko käsikirjoittajan pakko noudattaa tiettyjä rakennemalleja jos haluaa saada työnsä myydyksi suomessa? Riina Hyytiä on sanonut että suurin osa suomalaisista elokuvantekijöistä noudattaa Syd Fieldin rakennemallia. Itselläni ei ole mitään Syd Fieldin ja Robert McKeen opetuksia vastaan; pidän kuitenkin outona sitä että suomessa niitä noudatetaan melkein jopa orjallisesti, varsinkin jos ottaa huomioon että edes Amerikassa kaikki käsikirjoittajat eivät noudata niitä. Esimerkkejä on lukuisia, mutta voisin mainita Richard Linklaterin elokuvat Slacker, Dazed & Confused sekä Rakkautta ennen aamua. Linklaterin Rakkautta ennen aamua oli ericrohmermainen dialogimaraton jossa Ethan Hawke ja Julie Delpy puhuivat puolitoista tuntia. Eikös se ole juuri sitä mitä ei saisi tehdä? Myös Gus Van Santin eräät elokuvat (kuten Paranoid Park) muistuttaa enemmän Bressonia kuin Syd Fieldiä. Ruotsissa on myös tekijöitä kuten Roy Andersson ja Lukas Moodyson joiden työt poikkeavat Fieldin ja McKeen malleista.

Monet suomalaiset elokuvat ja tv-sarjat on kirjoitettu oppikirjojen mukaan (eli "ammattimaisesti"); mutta pahimmillaan oppikirjojen tiukka noudattaminen johtaa siihen että henkilöhahmot jäävät yksiulotteisiksi tyypeiksi joiden tarkoitus on luoda konflikteja joista syntyy draamaa, ja juonenkäänteet ovat keinotekoisia ja epäuskottavia joiden tarkoitus on luoda toimintaa eli lisää draamaa. Pidän kovasti genre elokuvista (joita itse kirjoitan), mutta elokuvissakävijän näkökulmasta on varsin tylsää jos kaikki elokuvat noudattaa samaa rakennemallia ja katsoja pystyy ajastamaan kellonsa juonenkäänteiden mukaan. Mitä mieltä sinä olet?

Vastaa

Muistathan, että olet vastuussa siitä, mitä kirjoitat. IP-osoitteesi tallennetaan.

3 plus 7 =
Ratkaise yllä oleva laskutehtävä ja kirjoita vastauksesi (esim. kysymykseen 1+1 kirjoita 2).
Laskutehtävän tarkoituksena on estää koneellinen roskapostitus. Pahoittelemme lisävaivaa.