Kiitos erittäin paljon (huojentavasta) vastauksestasi, Pekko.
Kysymykseni perustui tuottaja Riina Hyytiän kommenttiin että suurin osa suomalaisista elokuvantekijöistä noudattaa Syd Fiedin rakennemallia. Lisäksi luin hiljattain Anders Vacklinin kirjan Elokuvan runousoppia joka keskittyi enimmäkseen erilaisten rakennemallien esittelemiseen, painopiste oli tietenkin Fieldin ja Robert McKeen malleissa.
Sydney Lumet on muistaakseni sanonut että tarinan sisältö määrittelee elokuvan visuaalisen muodon. Sama varmaan pätee käsikirjoituksiin. On tarinoita jotka vaativat tiukan rakenteen, etenkin genre elokuvat. Mutta on sitten tarinoita jotka vaativat hieman vapaamman ja rönsyilevämmän muodon. "Taide-elokuvat" (mitä termi sitten ikinä tarkalleen tarkoittaakaan) on tietenkin yksi esimerkki. Itse pidän kovasti elokuvista kuten Wonder Boys, joka oli rönsyilevä ja käytännössä juoneton. Se ei ollut mikään "high concept" tarina eikä sitä pysty helposti tiivistämään pariin lauseeseen. Mainitsen tämän siksi koska suomessa on alettu puhua aika paljon "pitchauksesta".
Olet täysin oikeassa sanoessasi että suomessa tehdään monenlaisia elokuvia. Mutta ovatko ne dramaturgiselta rakenteeltaan erilaisia? Aleksi Bardy on kirjoittanut elokuvat Levottomat, Häjyt, Raja 1918, ja Kielletty hedelmä. Nämä kaikki elokuvat on hyvin tehtyjä ja hyvin erilaisia, mutta niiden dramaturginen rakenne on aika samanlainen. (Voin tietysti olla täysin väärässä!) Kaikilla Bardyn päähenkilöillä on sisäinen konflikti ja kaikissa elokuvissa on läjä henkilöitä joiden välisistä konflikteista syntyy jännitettä ja draamaa. Toisaalta nämähän ovat draaman peruselementit...
Kiitos erittäin paljon (huojentavasta) vastauksestasi, Pekko.
Kysymykseni perustui tuottaja Riina Hyytiän kommenttiin että suurin osa suomalaisista elokuvantekijöistä noudattaa Syd Fiedin rakennemallia. Lisäksi luin hiljattain Anders Vacklinin kirjan Elokuvan runousoppia joka keskittyi enimmäkseen erilaisten rakennemallien esittelemiseen, painopiste oli tietenkin Fieldin ja Robert McKeen malleissa.
Sydney Lumet on muistaakseni sanonut että tarinan sisältö määrittelee elokuvan visuaalisen muodon. Sama varmaan pätee käsikirjoituksiin. On tarinoita jotka vaativat tiukan rakenteen, etenkin genre elokuvat. Mutta on sitten tarinoita jotka vaativat hieman vapaamman ja rönsyilevämmän muodon. "Taide-elokuvat" (mitä termi sitten ikinä tarkalleen tarkoittaakaan) on tietenkin yksi esimerkki. Itse pidän kovasti elokuvista kuten Wonder Boys, joka oli rönsyilevä ja käytännössä juoneton. Se ei ollut mikään "high concept" tarina eikä sitä pysty helposti tiivistämään pariin lauseeseen. Mainitsen tämän siksi koska suomessa on alettu puhua aika paljon "pitchauksesta".
Olet täysin oikeassa sanoessasi että suomessa tehdään monenlaisia elokuvia. Mutta ovatko ne dramaturgiselta rakenteeltaan erilaisia? Aleksi Bardy on kirjoittanut elokuvat Levottomat, Häjyt, Raja 1918, ja Kielletty hedelmä. Nämä kaikki elokuvat on hyvin tehtyjä ja hyvin erilaisia, mutta niiden dramaturginen rakenne on aika samanlainen. (Voin tietysti olla täysin väärässä!) Kaikilla Bardyn päähenkilöillä on sisäinen konflikti ja kaikissa elokuvissa on läjä henkilöitä joiden välisistä konflikteista syntyy jännitettä ja draamaa. Toisaalta nämähän ovat draaman peruselementit...