Erittäin ajankohtainen elokuva. Tykästyin jo HS kuukausiliitteen rohkeaan ja realistiseen artikkeliin. Elän itse samoja vaiheita. Vanhempani ovat elämänsä loppusuoralla, laitoksesta toiseen pompotettavina, ilman mitään oikeutta omaan tahtoon saati inhimilliseen kohteluun. Tällä hetkellä vakavan sydämen vajaatoiminnan vuoteeseen sitoma äitini (89-v) on pakotettu vaikeasti dementoituneen isäni "omaishoitajaksi". Nyt he asuvat yksityisessä palvelutalossa, mutta sen palvelut ei ole tarkoitettu näin vaikeasti sairaille. Tarvitsemme pysyvän HOITOpaikan, mutta sellaisiin on pitkät jonot. Tilanne ei ole sossun mielestä vielä vakava koska isäni ei ole "kadonnut" pidemmäksi aikaa. Äidin huoli isästä on kohtuuton. Isä lähtee "kotiin" päivittäin, eli köpöttää ulos ovesta. Äiti ei jaksa nousta edes syömään kun ruokalaatikot heitetään ovesta sisään. Odotamme ja rukoilemme että tämä tarvittava "pitkä katoaminen"sattuisi kesäaikaan. Hankeen paleltuminen tuntuu todella pahalta.
Eikö tässä valtakunnassa ole todellakaan ketään joka ymmärtää vanhusten hoitotilanteen koko kaameuden. Ihminen on ikävä paketti, josta puhutaankin sellaisena. Ihmisellä ei ole enää ihmisarvoa kun elämän loppusuora alkaa.