yle.fi


Kalle Vaarala 30.05.2011, 19:30

Hyvä kirjoitus, ja monella tapaa vihlaisevan satuttava, mutta myös tahattoman ilmiantava.

Ensinnäkin kirjoituksesi paljastaa suurimman ongelman suomalaisessa elokuvakoulutuksessa (ainakin näin etäisen tarkkailijan silmin). Nimittäin sen, että meillä tunnutaan koulutettavan ihmisiä alalle lähinnä kuuliaisiksi liukuhihnatyöntekijöiksi, sen sijaan että itsenäisiksi taitelijoiksi. Ja surukseni totean että sinäkin, Juhana, lahjakas poika, olet tuon ajattelutavan (eli ideologian) omaksunut. Että sinä, tarinan kertoja ja sen henkilöiden luoja, näet itsesi kiltisti järjestelmän pienenä osasena, joka myy hengentuotteensa markkinakojun sedälle, joka vie lypsylehmäsi kuin Aabrahan Iisakin teuraalle, sen sijaan että olisit itse koko tuotantoprosessin haltuunottava luova subjekti, eli tekijä, eli auter.

Mielestäni Suomeen tarvitaan enemmän eurooppalaisen elokuvan perinteeseen kuuluvaa auteur-ajattelua, eikä tätä Hollywoodista kopioitua systeemiorjuutta, joka paloittelee ihmiset ja tuotantoprosessit itsestään ja toisistaan irrallisiksi atomeiksi. Auteur perinne tarkoittaa yksinkertaisesti sanottuna sitä, dear Juhana, että käsikirjoittaja ohjaa omat käsikirjoituksensa ja ohjaaja käsikirjoittaa omat ohjauksensa itse. Emmekö me ole vieläkään oppineet Aki Kaurismäen esityöstä mitään? Että Suomesta käsin ei kerta kaikiaan voi tehdä kaupallisesti(kin) menestyvää elokuvaa muuten kuin henkilökohtaista käsialaa tottelevalla auteur-elokuvalla. Näillä kaupallisuutta tavoittelevilla, hollywoodmaisilla liukuhihnatuotteilla on turha lähteä valloittamaan rajapyykkien takaista maailmaa. Se ei tule onnistumaan edes surullisenkuuluisalla Mannerheim - The Moviella (tuottajan elokuva par exellance).

Joskus muinoin Hollywoodin studioiden kulta-aikana (1920-60) saattoi hyvinkin puhua ns. "systeemin neroudesta", koska silloin makkaralinjan liukuhihna tuotti itse (ja nimenomaan itsenäisesti tuotantoportaa alusta loppuun) niin tolkuttoman paljon tavaraa, että siihen jäi aika ajoin väliin tilaa, ohi tuottajien epäjumalaisen väliintulon, myös käsityöläis-taiteilijoille pelivaraa painaa omat jälkensä kollektiiviseen luomukseen. Mutta nyt nuo kollektiivisen luovuuden kulta-ajat ovat auttamatta ohi (jos ette tätä tiedä, ette tiedä mitään elokuvahistoriasta).

Elokuva-alan kurjuudesta on mielestäni helppoa vetää analogiat tavalliseen työelämään. Myös siellä on tilanne nykyisin hieman toinen kuin ennen. Entisaikoina (hyvinä tai huonoina) ihminen saattoi antaa parhaan työpanoksensa, lahjakkuutensa, ammattitaitonsa ja energiansa yhden (suuren) työnantajan (tehtaan) palvelukseen koko työuransa ajan (niin kuin Vincente Minnelli aikoinaan MGM:lle). Mutta nykyisin tällaista turvaverkkoa (joka samalla rajoittaa ja vapauttaa) ei ole. Työt on pätkitty, sinne sun tänne (eteenkin luovan alan ihmisillä). Pitkää leipää tarjoavien studioiden kulta-aika on ohi. En usko olevani ainoa joka sanoo että nykyään enää vain yksittäiset luovat subjektit, eli riippumattomat elokuvantekijät, voivat tuottaa teoksia, joilla on arvoa ohi pörssikurssienkin. Tämä on ajan henki. Mutta suomalainen elokuva-ala pihisee jossain todellisuudesta irroitetussa happiteltassa (sekä substantiaalisesti että metodologisesti).

Ymmärrätkö Juhana, mitä yritän (sekavasti) sanoa? Ylipäänsä, ymmärtääkö kukaan enää? Että elokuva-alan työläiset (nuo hikisissä hammasrattaissa hioutuneet hakaset, näin levottoman runollisesti ilmaistuna) ovat täsmälleen samassa asemassa kuin mitä tavallinen työläinen, joka yrittää tavoitella ihmisarvoista elämää tässä korporaatio-kulutus-kapitalismin ikessä. Että meitin - siis ihan kaikien - ainoa tapa selviytyä, luoda kestäviä teoksia ja luonnonmukaista elämää (ja siinä sivussa säilyttää itsekunnioituskin) on unohtaa nuo ns. "tuottajat" (jotka Orson Wellesin määritelmänä mukaan ovat ihmisiä jotka tekevät työtä joka ei heille kuulu, johon heillä ei ole edellytyksiä) ja perustaa tekijöiden välisiä kollektiiveja (osuuskuntia?) jotka mahdollistavat sen, että elokuva ja elämä voittaa, eikä koko tuotantoprosessi ei ole kokonaan tekijänsä lapasesta vieraantunut.

Kiitos ja anteeksi (kvasimarxilainen jargon).

Vastaa

Muistathan, että olet vastuussa siitä, mitä kirjoitat. IP-osoitteesi tallennetaan.

1 plus 0 =
Ratkaise yllä oleva laskutehtävä ja kirjoita vastauksesi (esim. kysymykseen 1+1 kirjoita 2).
Laskutehtävän tarkoituksena on estää koneellinen roskapostitus. Pahoittelemme lisävaivaa.