Kiitos kommenteista, ja toivottavasti huomasitte kirjoituksessa myös huumorin vivahteita - tekstiä ei ole tarkoitus ottaa liian vakavasti.)

Ymmärrän pointin auteur-tekijöistä, mutta mielestäni (pitkä) elokuva on ehdottomasti ryhmätyötä, jo pelkästään elokuvien valtavan kalleuden ja työmäärän johdosta. Ja siinä prosessissa kaikilla on käytännön tarpeista syntyneet paikkansa, myös tuottajilla, joita tarvitaan. Eikä kaikilla ole kutsumusta auteureiksi, vaan jotkut todellakin haluavat vain kirjoittaa. Robert Rodriquezit El Mariacheineen ovat sitten asia erikseen.

Vaikka systeemi ei olekaan täydellinen, niin hyvinhän asiat ovat Suomessa moneen muuhun maahan verrattuna - meillä on kuitenkin mahdollisuus saada valtion tukea elokuvien tekemiseen. Mutta monen instanssin mukanaolo tarkoittaa sitä, että päätäntävalta siirtyy muualle, asiat eivät enää ole käsikirjoittajan hallittavissa, ja projektit venyvät vuosikausien mittaisiksi. Tunnettuahan on, että silloin on taottava, kun rauta on kuumaa, ja liian pitkät odottelujaksot voivat viedä innon koko kirjoittamisesta. Ryhtymällä kirjailijaksi voi helpoiten pitää lankoja käsissään.

Kuten Hassisen Kone laulaa:

Sinä odotat, odotat, odotat
olet kadottanut jo taivaan.
Mutta ei, ehei,
vapahtaja olet sinä.