yle.fi


Cantundo - treatment 1. versio

Cantundo - treatment 1. versio

18. maaliskuuta 2010 Kommentit: 1

Hätäkeskuksen yövuorossa päivystäjä MIKKO, 32 vastaa hätäpuheluun. Nainen linjan toisessa päässä puhuu katkonaisesti ja väittää tulleensa puukotetuksi osoitteessa Paloaukeankaari 5. Hän on telkeytynyt makuuhuoneeseen, lukitun oven taakse ja uskoo puukottajan olevan edelleen asunnossa. Mikko puhuttaa naista samalla kun tekee hälytyksen. Nainen vaikenee kesken puhelun.

Mikko palaa yövuorosta kotiin aamuvarhaisella. Hänen tyttöystävänsä NEA, 28 huomaa Mikon olevan jostakin syystä vaitonainen, muttei saa häntä puhumaan asiasta, jonka uskoo painavan hänen mieltään. Nea yrittää piristää Mikkoa vihjailemalla aamuisesta pikaseksistä.

Mikon yllä on hänen vanha lempi-t-paitansa. Sen etumuksessa on ovaalinmuotoinen, tietokoneen nappulaa muistuttava kuvio, jossa lukee: Can’t undo. Nea koettaa riisua sen Mikon yltä selittäen, että se pitäisi pestä. Mikko kieltäytyy ja Nea loukkaantuu.

Nea lähtee töihin ja Mikko yrittää nukkua. Hän näkee painajaisen Paloaukeankaaren naisen puukotuksesta.
 
Seuraavassa työvuorossa Mikko joutuu esimiehensä puhutteluun. Hänen tekemänsä hälytys Paloaukeankaareen on osoittautunut aiheettomaksi. Myöskään nauhoitusta puhelusta ei löydy. Esimies kehuu Mikkoa yleensä hyväksi työntekijäksi ja tiedustelee tämän mielentilaa. Hän ehdottaa Mikolle lomaa ja psykologisia testejä. Mikko suostuu pitämään vapaata jonkin aikaa.

Mikko tuntee häpeää ja hämmennystä harhaksi osoittautuneen hätäpuhelun vuoksi. Hän selittää Nealle haluavansa tehdä kunnostustöitä Nean perintömökillä ja siksi aikovansa pitää hiukan lomaa. Mikon ollessa mökillä yksin hänen painajaisensa pahenevat. Nyt hänen uniinsa tunkeutuu naisen surman lisäksi ilmiliekehtivä talo.

Mikon ahdistus syvenee ja hän alkaa kokemaan harhaisia pelkotiloja ollessaan yksin mökillä: aivan kuin siellä olisi hänen lisäkseen joku muukin. Mikko kuulee ääniä, joille ei löydy aiheuttajaa. Hän ei kuitenkaan kehtaa puhua Nealle. Jottei kokisi itseään niin yksinäiseksi Mikko päättää soittaa vanhalle, pohjoisessa asuvalle ISÄLLEEN, jolle kertoo ongelmistaan. Isä kehottaa poikaansa rukoilemaan ja miettimään elämäntapojaan syntisessä, ei-aviollisessa suhteessaan.

Isä ottaa puheeksi Mikon isosiskon MALLAN, joka joutui ”maailman viemäksi”, ja kehottaa Mikkoa välttämään saman kohtalon. Samalla isä tonkii esiin koko Mikon perhehistorian: Mikon äidin, joka kuoli tämän ollessa teini-ikäinen sekä vanhemmat sisarukset, jotka ovat katkaisseet välinsä isäänsä kokonaan. Äidin kuolemaa isä pitää rangaistuksena siitä, että äiti oli puolustanut lapsiaan ja kääntynyt häntä vastaan.

Nea yrittää soittaa töissä ollessaan Mikolle, mutta hänen puhelimensa on varattu: isä ja poika käyvät jälleen puhelindialogia. Mikko yrittää eräänä iltana rukoillakin, mutta tajuaa sitten, ettei oikeastaan usko Jumalaan ja jättää sikseen. Puheluiden ansiosta Mikko saa hermonsa kuitenkin hallintaan. Hänen harhansa katoavat ja hän aloittaa oikeasti mökin kunnostustyöt.

Nea saapuu mökille yllättäen juuri kun Mikko käy jälleen puhelinkeskustelua isänsä kanssa. Nea ihmettelee yhtäkkistä isän ja pojan lähentymistä, varsinkin kun Mikko ei koskaan ole esitellyt isäänsa hänelle. Mikko yrittää puolustaa isäänsä. Se johtaa riitaan hänen ja Nean välillä. Nea nostaa esiin kaikki asiat, jotka häntä ovat viimeaikoina parisuhteessa vaivanneet: Mikon sulkeutuneisuuden ja Mikon omituiset perhesuhteet.

Joutuessaan selkä seinää vasten Mikko tulee kertoneeksi vihdoin aiheettomasta hätäpuhelusta ja painajaisistaan Nealle. Se saa tämän leppymään ja pariskunta lopettaa riitansa. Nea ilmaisee tukensa Mikolle. Mikko puolestaan myöntää isänsä puuttuvan liikaa hänen elämäänsä ja lupaa olla soittamatta tälle. Mikko näkee silti jälleen yhden painajaisen. Nea palaa kaupunkiin.

Nea työskentelee ambulanssisairaanhoitajana. Ollessaan työtehtäviensä lomassa matkalla lounaalle, hän huomaa tienviitan, jossa lukee Paloaukeankaari. Hän päättää hetken mielijohteesta vierailla asunnossa, josta Mikko on kertonut selvittämättömän hätäpuhelun tulleen.

Asunnossa asuu vanha MUMMELI ja useita kissoja. Mummeli kertoo poliisien taannoisesta vierailusta aiheettoman hätäpuhelun vuoksi. Nea tutkiskelee vaivihkaa asuntoa ja huomaa makuuhuoneen ovessa olevan lukon, mikä vastaa Mikon painajaistensa ja hätäpuhelun perusteella kuvailemaa yksityiskohtaa huoneistossa.

Mummeli kertoo, että ennen Paloaukeankaareen muuttamistaan hänellä oli asunnossa vuokralainen. Nuori nainen, joka joutui täällä selittämättömän ja selvittämättömän surmatyön uhriksi. Tapaus saattoi tosin olla itsemurhakin.

Nea palaa mökille, jossa Mikko on ollut koko ajan kunnostustöissä. Hän kertoo käyneensä Paloaukeankaaressa ja todenneensa paikan muistuttavan Mikon kuvausta. Hän kertoo lisäksi, että siellä on surmattu nuori nainen joskus aiemmin. Mikko vajoaa mietteisiinsä.

Nea jatkaa selvittäneensä naisen nimen ja hämmästyneensä kun tällä on sama sukunimi kuin Mikolla: Mäkelä. Nea tuo julki naisen koko nimen MARJA-LEENA MÄKELÄ.

Eräs ilta Paloaukeankaaressa muistuu nyt Mikon mieleen selkeänä: Mikko on raivon vallassa ja syyttää nuorta naista siitä, että on jättänyt tämän yksin isänsä kanssa muutettuaan etelään. Mikko käy käsiksi naiseen ja puukottaa tätä.

Mikko ymmärtää, että kyseessä on hänen isosiskonsa, josta hän on käyttänyt Nean kuullen vain lempinimeä Malla.
Mikko sanoo ääneen tuon nimen, jolloin Nea alkaa yhdistellä asioita mielessään ja tajuaa, että Mikko on murhannut siskonsa.

Painajaisten palava talo palautuu Mikon mieleen. Se osoittautuu suureksi, puiseksi omakotitaloksi. Mikko näkee itsensä talon pihalla katsomassa, kuinka palavalla kuistilla yltäpäältä liekeissä oleva ihmishahmo kaatuu liekkimereen.

Nea hyppää lähes hysteerisessä tilassa autoonsa ja lähtee ajamaan pois. Hän huomaa kännykkänsä jääneen mökille. Ilta on pimentynyt ja sataa vettä. Nea näkee huoltoaseman ja kaartaa sen pihaan. Hän menee aseman kahvioon, jossa on muutama asiakas. Hän on pyytämässä apua, kun Mikko saapuu omalla autollaan huoltamon pihaan.

Nea huomaa Mikon ja piiloutuu kahvion vessaan. Mikko tulee sisään, muttei löydä Neaa ja poistuu autoineen pihasta. Nea tulee vessasta ja pyytää lainaksi myyjän puhelinta. Hän miettii, mihin soittaisi. Näppäilee sitten hätänumeron 112, muttei kuitenkaan aktivoi puhelua. Sen sijaan hän päättääkin jatkaa matkaansa.

Nea kurvaa huoltamon pihalta pois. Läheisessä metsätien risteyksessä hän huomaa Mikon auton, joka on pysäköity metsikköön tien viereen. Samassa taustapeiliin ilmestyy Mikko, joka on piiloutunut takapenkin jalkatilaan. Hän käy Neaan käsiksi irrottaen tämän turvavyön. Auto suistuu tieltä. Romuttunut auto jää makaamaan katolleen ojaan.
Auttajat saapuvat ja irrottavat tajuttoman Nean romusta. Hänen lisäkseen autosta ei löydy muita.

Mikko on tällä välin palannut mökille. Vastikään tapahtunut on jälleen pyyhkiytynyt hänen muististaan. Hän lämmittää saunaa ja odottaa kaikessa rauhassa Neaa saapuvaksi mökille. Puhelin soi. Mikko hälytetään sairaalaan, jossa Nea on koomassa ja hengityskoneessa.

Tarina jatkuu aikasiirtymällä muutaman viikon päähän. Nea on toipunut ja kotiutumassa sairaalasta. Mikko on hänen rinnallaan kun FYSIOTERAPEUTTI antaa ohjeita puhuen Nean kärsimästä lähimuistin menetyksestä. Hän antaa toiveita siitä, että muisti joskus vielä palautuu.

Mikko ja Nea ovat lähdössä kotiin, kun Mikko näkee sairaalan pihalla asvalttikoneen työssä. Hän sanoo Nealle joutuvansa tekemään yhden puhelinsoiton.

Mikko menee puhumaan Nean kuulemattomiin, asvalttikoneen luo. Hän soittaa isälleen ja kertoo lopettaneensa hätäkeskuspäivystäjän työnsä, koska se on käynyt hänelle henkisesti liian raskaaksi. Lisäksi hän sanoo isänsä olevan väärässä opetuksineen. Mikko hyvästelee isänsä ja irrottaa kännykkänsä sim-kortin. Hän heittää sen asvalttikoneen perässä olevaan liekittäjään ja lähtee kävelemään Nean luo.

Kun katujyrä ajaa taustalla sim-kortin päältä, Mikko riisuu takkinsa heittäen sen olalleen. Sen alta paljastuu t-paita, jossa on ovaalinmuotoinen kuvio. Siinä on teksti: Can’t undo.

Cantundo

Tämä on yhä kivasti outo.

Vain kahdella keskeisellä henkilöllä on taloudellista operoida, mutta vaikeaa se kyllä on. Näkökulma tässä on aika olennainen juttu, edelleen. Tämänhetkisen version perusteella Nea muuttuu nopeasti päähenkilöksi, joka toimii, ottaa selvää, selvittää ja pakenee. Lopussa taas tilanne muuttuu.

Tässä on selkeä aloitus, alkusysäys, puhelu ja sen seuraukset. Mikko ei varsinaisesti tämän jälkeen kuitenkaan toimi, vaan ahdistuu, näkee painajaisia ja vetäytyy pähkäilemään.

Ensimmäinen suuri käänne tapahtuukin vasta näkökulmassa, Mikosta Neaan.

Ongelma tämäntyyppisissä jutuissa on aina se, että jotain on joskus tapahtunut, eli varsinainen draama onkin menneisyydessä. Mutta mitä tapahtuu tässä ja nyt? Tähän kysymykseen Mikolla ei oikein ole nyt vastausta. Olisiko mahdollista, että Mikko itse on aktiivisempi selvitystyön suhteen? Sellainen aikomus oli muistaakseni hahmollaan ensimmäisissä versioissa. Jos Mikko epäilee itsekin kuulleensa harhoja ja olevansa jotenkin vinksallaan, totuus ei sitten ole kovin suuri yllätys. Mikäli Mikko sen sijaan väittäisi kivenkovaan vastaanottaneensa puhelun, ja me uskoisimme sen, hämäys toimisi varmasti paremmin. Mikon pitäisi siis alkuun olla se, joka menee ottamaan osoitteesta selvää. Mitä Mikko löytää? Mikä johdattaa hänet eteenpäin? Kuka yrittää peitellä ja mitä? Mitä tapahtuu tässä ja nyt?

Onhan niin, että Mikon isä ja siskokin ovat ihan kuvissa, lihallisina henkilöinä? Tästä treatmentistä ei ihan käy ilmi, mikä kirjoittajan aikomus on. Tämä on mielestäni tärkeää. Nea ei heitä tietenkään näe, ei kukaan muukaan, mutta katsoja näkee. Ja menee lankaan.

Mikäli tähdätään siihen aiottuun 45 minuutin kestoon, tarvitsee tarina ehkä vielä vähän lisää rakennuspuita. Näkökulman vaihdos Nean karmaisevan tajuamisen kautta toimii sitä paremmin, mitä vahvemmin olemme sitä ennen olleet Mikon itsensä vietävänä, häneen luottaen.

Harkitsisin vakavasti myös lisähenkilöitä. Onko Mikolla ystäviä, uskottua, entä Nealla? Entä heidän työyhteisönsä? Mitä voisimme heidän avullaan kertoa?

Tällaisen kauhu/trilleri-virityksen esikuvat tulevat lähes poikkeuksetta rapakon takaa. Siellä myös vaanivat suurimmat kliseet. Yksi tämäntyyppisen jutun vakiohahmo taitaa nimenomaan olla päähenkilön (tai hänen tyttöystävänsä) kaveri, joka ensimmäiseksi päätyy lihakoukkuun roikkumaan tai muuten vaan kilon paloiksi. Nythän tässä ei kukaan pääse hengestään, mutta sitä kannattaa aina harkita.

Jostain syystä me suomalaiset jaksamme aina epäillä, että täällä koivun ja tähden alla mitään kovin raflaavaa oikeasti tapahtuisi. Siitä huolimatta, että tapahtuu. Olemme väkivaltainen kansa. Skitsofrenia on suorastaan kansallistauti. Kotimaisen draaman kohdalla nousee kuitenkin helposti syytös, että onko toiminta nyt vähän yliampuvaa, tai lainatavaraa ulkomailta, tv:stä tuttua.  Taistelkaamme sitä vastaan. Kyllä täällä tapahtuu.

Mikä tekisi tästä jutusta mahdollisimman pelottavan? Se, että tunnistaisimme henkilöistä itsemme ja asenteemme, yhteiskuntamme tai historiamme. Vaikka tässä on kysymyksessä selkeä jännäri, leikki katsojan kanssa, mikään ei estä sitä olemasta samalla muutakin. Vähän enemmän, jos siltä tuntuu.

Mikko Reitala

 

Lisää näihin:
0
tykkää tästä

Kommentit

Sauli Sampo 19.03.2010, 10:00

Morjens,

ja kiitos kehitysehdotuksista.

En tiedä lukevatko dramaturgit näitä kommentteja, mutta kommentoin nyt kuitenkin. Tuo yhteiskuntakriittisyys on hyvä pointti ja itseasiassa tarkoitukseni on ollut tähän tarinaan sen siemen kätkeäkin. Tai, jos tarkkoja ollaan, tutkielma suomalaisen miehen angstista. Sillä sehän piilee usein monen "Miksi Late lyö" -kysymyksen taustalla. Tarinassa, mikäli se suurin piirtein sellaisena toteutuu, kuin olen kaavaillut, tulee olemaan kohtaus (Nea matkalla Paloaukeankaareen), jossa maahanmuuttajataustainen Nean työkaveri esittää oman näkemyksensä suomalaisen miehen kompleksisuudesta. Sitä ei nyt ollut tähän treatmentiin kirjoitettu, mutta varmaan pitäis.

Haluaisin jokatapauksessa pitää stoorin mahdollisimman verettömänä ja yrittää luottaa pitkälti psykologiseen jänskäykseen. Siksi en haluaisi ripustella ketään enää lihakoukkuihin...

Mitä tulee Mikon aktiivisuuteen, niin tässä on tällainen mielenkiintoinen haaste: jos haluamme kertoa henkilöstä, joka on käynyt läpi psyykkisen post-traumaattisen amnesian, tälle yksi oire on juuri se, että henkilö pyrkii välttelemään trauman aiheuttajaa ja siihen liittyviä asioita. Näin siis kliinisessä todellisuudessa, Mutta nythän tietysti tehdään elokuvaa, eli täytyy miettiä tätä seuraavaan versioon.

t. Sauli

test

  • Cantundo

    Sauli Sampo on tavallinen perheenisä ja graafinen suunnittelija. Hän kantaa kuitenkin sisällään kuumottavia tarinoita, jotka herättävät öisin. Täydenkuun aikaan ja muulloinkin mies muuttuu käsikirjoittajaksi saavuttaakseen rauhan sielulleen.

Pertti

Luovat yhteisöt kylvävät ideoita ja korjaavat ratkaisuja.