yle.fi


Cantundo - treatment 2. versio

Cantundo - treatment 2. versio

22. maaliskuuta 2010 Kommentit: 0

Hätäkeskuksen yövuorossa päivystäjä MIKKO, 32 vastaa hätäpuheluun. NUORI NAINEN linjan toisessa päässä puhuu katkonaisesti ja väittää tulleensa puukotetuksi ja vuotavansa verta osoitteessa Paloaukeankaari 5. Hän on telkeytynyt makuuhuoneeseen, lukitun oven taakse ja uskoo puukottajan olevan edelleen asunnossa. Mikko puhuttaa naista samalla kun tekee hälytyksen. Nainen vaikenee kesken puhelun.

Mikko palaa yövuorosta kotiin aamuvarhaisella. Hänen tyttöystävänsä NEA, 28 huomaa Mikon olevan jostakin syystä vaitonainen, muttei saa häntä puhumaan asiasta, jonka uskoo painavan hänen mieltään. Nea yrittää piristää Mikkoa vihjailemalla aamuisesta pikaseksistä.

Mikon yllä on hänen vanha lempi-t-paitansa. Sen etumuksessa on ovaalinmuotoinen, tietokoneen nappulaa muistuttava kuvio, jossa lukee: Can’t undo. Nea koettaa riisua sen Mikon yltä selittäen, että se pitäisi pestä. Mikko kieltäytyy ja Nea loukkaantuu.

Nea lähtee töihin ja Mikko yrittää nukkua. Hän näkee painajaisen, jossa kokee olevansa Paloaukeankaaressa puukotetun naisen asemassa, lukitun oven takana.
 
Seuraavassa työvuorossa Mikko joutuu ESIMIEHENSÄ puhutteluun. Hänen tekemänsä hälytys Paloaukeankaareen on osoittautunut aiheettomaksi. Myöskään nauhoitusta puhelusta ei löydy. Esimies kehuu Mikkoa yleensä hyväksi työntekijäksi ja tiedustelee tämän mielentilaa. Hän ehdottaa Mikolle lomaa ja psykologisia testejä. Mikko ei ymmärrä, miksei puhelu ole tallentunut ja epäilee nauhoitusjärjestelmässä olevan jotain vialla. Hän suostuu kuitenkin pitämään vapaata jonkin aikaa.

Mikko pyrkii selvittämään hätäpuhelun mysteerin. Siksi hän päättää käydä Paloaukeankaaressa. Lähestyessään asunnon ovea hän kuvittelee mielessään, miten puukottaja on seissyt oven takana odottaen, että nainen avaa sen. Mikko soittaa ovikelloa. Ovea raottaa vanha MUMMELI, joka yrittää estää kissojaan juoksemasta porraskäytävään.

Mikko kyselee, onko tästä osoitteesta soitettu toissayönä hätäpuhelu. Mummo vastaa ei, mutta että poliisit kävivät asian takia paikalla. Mikko sanoo olevansa se henkilö, joka hätäpuhelun otti vastaan, jolloin mummo päästää hänet sisään. Asunnossa Mikko näkee makuuhuoneen ovessa lukon ja kuvittelee jälleen mielessään nuoren naisen pakenevan verissään lukitun oven taakse. Mikko tuntee itsensä huonovointiseksi ja poistuu asunnosta.

Ollessaan yksin kotona Mikko saa odottamattoman puhelinsoiton vanhalta, pohjoisessa asuvalta ISÄLTÄÄN. Mikko kertoo tälle ongelmistaan. Isä sanoo epäilevänsä, että Mikko on joutunut petoksen uhriksi. Maailma on hänen mukaansa täynnä pahoja ihmisiä ja pahuuttaa yleensä. Hän sanoo Perkeleen ottavan monia hahmoja ja muotoja ja toisinaan hän voi ilmestyä jonkin hyvin läheisenkin ihmisen muodossa. Mikko yrittää esittää vastalauseita isälleen, mutta huomaa jäävänsä keskustelussa toiseksi.

Isä kehottaa poikaansa rukoilemaan ja miettimään elämäntapojaan syntisessä, ei-aviollisessa suhteessaan. Isä ottaa puheeksi Mikon isosiskon MALLAN, joka joutui ”maailman viemäksi”, ja kehottaa Mikkoa välttämään saman kohtalon.

Nea tulee kotiin töistä, kun Mikko puhuu isänsä kanssa puhelimessa. Mikko lopettaa puhelun ja Nea ihmettelee yhtäkkistä isän ja pojan lähentymistä, varsinkin kun Mikko ei koskaan ole esitellyt isäänsa hänelle. Mikko lupaa näin tapahtuvan kyllä ennenpitkää.

Yöllä Mikko näkee jälleen painajaisen. Tällä kertaa hän uneksii olevansa sisällä yltäpäältä liekehtivässä talossa.

Mikko ilmoittaa Nealle lähtevänsä töihin. Sen sijaan hän ajaakin ränsistyneelle, syrjäiselle kesämökille, jossa alkaa purkaa mökin kuistin lahonnutta laudoitusta raivon vallassa.

Mikon isä saapuu yllättäen mökille. Hän sanoo tulleensa auttamaan Mikkoa sekä purkutöissä, että tämän ongelmien selvittelyssä. Miehet käyvät dialogia perheasioista: Mikon äidistä, joka kuoli tämän ollessa teini-ikäinen sekä vanhemmista sisaruksista, jotka ovat katkaisseet välinsä isäänsä kokonaan. Äidin kuolemaa isä pitää rangaistuksena lastensa synneistä. Mikko yrittää suhtautua isänsä näkemyksiin torjuvasti tai ainakin välinpitämättömästi.

Illan tullen Nea soittaa Mikolle kysellen tämän olinpaikkaa. Mikko kertoo olevansa Nean perintömökillä kunnostustöissä. Nea suuttuu ja sanoo tulevansa heti paikalle. Mikon isä ilmoittaa lähtevänsä. Mikko pyytää häntä jäämään ja tapaamaan Nean, mutta tämä sanoo, ettei vielä ole sen aika ja poistuu. Lähtiessään hän kehottaa kuitenkin poikaansa olemaan tarkkana, myös tyttöystävänsä suhteen.

Nea saapuu myöhään illalla mökille. Hän järkyttyy nähdessään puretun kuistin ja toruu Mikkoa, koska haluaisi myydä mökin. Mikko taas haluaisi, ettei Nea luopuisi siitä, vaan että se kunnostettaisiin. Pariskunnalle tulee riita. Nea nostaa esiin kaikki asiat, jotka häntä ovat viimeaikoina parisuhteessa vaivanneet: Mikon sulkeutuneisuuden ja Mikon omituiset perhesuhteet. Nea myös ihmettelee, miksei Mikko ole töissä.

Joutuessaan selkä seinää vasten Mikko tulee kertoneeksi vihdoin aiheettomasta hätäpuhelusta Nealle. Hän kertoo olevansa yhä ymmällään sen aiheuttajasta ja kertoo yrittäneensä selvittää asiaa käymällä Paloaukeankaaressa. Nea leppyy ja ilmaisee tukensa Mikolle. He miettivät vaihtoehtoja, joilla asiaa voisi selvittää.

Mikko myöntää Nealle myös isänsä puuttuvan liikaa hänen elämäänsä ja lupaa olla soittamatta tälle. Pariskunta saunoo ja viettää yön mökillä. Mikko näkee silti jälleen painajaisen Paloaukeankaaresta ja palavasta talosta. Aamulla Nea palaa kaupunkiin.

Nea työskentelee ambulanssisairaanhoitajana. Hänellä on työkavereinaan SEFI, maahanmuuttajataustainen ambulanssilääkäri sekä ALE, perisuomalainen ambulanssinkuljettaja. Työkaverusten kesken tulee puhetta Nean huolista puhumattoman poikaystävänsä kanssa. Sefi selittää puhumattomuuden olevan suomalaisen miehen perisynti ja yleinen syy tämän väkivaltaiseen käyttäytymiseen.

Ollessaan työtehtäviensä lomassa matkalla lounaalle, Nea huomaa tienviitan, jossa lukee Paloaukeankaari. Hän päättää hetken mielijohteesta vierailla asunnossa, josta Mikko on kertonut selittämättömän hätäpuhelun tulleen.

Asunnossa asuva Mummeli kertoo poliisien taannoisesta käynnistä aiheettoman hätäpuhelun vuoksi sekä myös Mikosta, joka vieraili pikaisesti.

Nea on jo poistumassa, kun mummeli sanoo, että on vielä yksi kiinnostava asia. Nea kääntyy takaisin.

Mikko on mökillä kunnostustöissä. Hänen isänsä on jälleen tullut auttamaan vastoin Mikon tahtoa. Isä esittää edelleen ankaria kantojaan asioihin. Mikko yrittää vältellä keskustelua hänen kanssaan.

Nea saapuu mökille lähestyen autollaan metsätietä. Mikko tulee Neaa vastaan ja katsoo taakseen isäänsä, mutta tämä onkin hävinnyt näkyvistä.

Nea sanoo käyneensä Paloaukeankaaressa ja saaneensa selville, että asunnossa nykyisin asuvan mummelin entinen vuokralainen, nuori nainen oli löydetty sieltä kuolleena, kaula- ja rannevaltimot auki viillettyinä. Tapaus jäi selviämättä, mutta se näytti itsemurhalta. Mikko vajoaa mietteisiinsä.

Nea kertoo kuulleensa myös naisen nimen ja erikoisesta yhteensattumasta: tällä on sama sukunimi kuin Mikolla: Mäkelä. Nea tuo julki naisen koko nimen MARJA-LEENA MÄKELÄ.

Mikko ymmärtää, että kyseessä on hänen isosiskonsa, josta hän on käyttänyt Nean kuullen vain lempinimeä Malla.
Mikko sanoo ääneen tuon nimen, jolloin Nea alkaa yhdistellä asioita mielessään ja tajuaa, että viillelty nainen oli Mikon sisko. Nea muistuttaa ääneen, että Mikko on kuitenkin puhunut siskostaan, kuin tämä yhä eläisi.

Eräs ilta Paloaukeankaaressa muistuu nyt Mikon mieleen selkeänä. Hän näkee viillellyn naisen silmin itsensä: Mikko on raivon vallassa ja syyttää nuorta naista siitä, että on jättänyt tämän yksin isänsä kanssa muutettuaan etelään.

Nean suhtautuminen Mikkoon muuttuu pelokkaammaksi. Hän alkaa tivata tältä totuutta isosiskon kohtalosta. Hän kysyy myös, miten Mikon isä liittyy kaikkeen.

Painajaisten palava talo palautuu Mikon mieleen. Se osoittautuu suureksi, puiseksi omakotitaloksi. Mikko näkee itsensä talon pihalla katsomassa, kuinka hänen isänsä yltäpäältä liekehtien kaatuu palavalle kuistille.

Mikko toteaa vain tyhjin katsein Nealle, että on olemassa tekoja, joita ei voi saada koskaan enää tekemättömiksi.

Nea hyppää lähes hysteerisessä tilassa autoonsa ja lähtee ajamaan pois. Hän huomaa kännykkänsä jääneen mökille. Ilta on pimentynyt ja sataa vettä. Nea näkee huoltoaseman ja kaartaa sen pihaan. Hän menee aseman kahvioon, jossa on muutama asiakas. Hän on pyytämässä apua, kun Mikko saapuu omalla autollaan huoltamon pihaan.

Nea huomaa Mikon ja piiloutuu kahvion vessaan. Mikko tulee sisään, muttei löydä Neaa ja poistuu autoineen pihasta. Nea tulee vessasta ja pyytää lainaksi myyjän puhelinta. Hän miettii, mihin soittaisi. Näppäilee sitten hätänumeron 112, muttei kuitenkaan aktivoi puhelua. Sen sijaan hän päättääkin jatkaa matkaansa.

Nea kurvaa huoltamon pihalta pois. Läheisessä metsätien risteyksessä hän huomaa Mikon auton, joka on pysäköity metsikköön tien viereen. Samassa taustapeiliin ilmestyy Mikko, joka on piiloutunut takapenkin jalkatilaan. Hän käy Neaan käsiksi irrottaen tämän turvavyön. Auto suistuu tieltä. Romuttunut auto jää makaamaan katolleen ojaan.
Auttajat saapuvat ja irrottavat tajuttoman Nean romusta. Hänen lisäkseen autosta ei löydy muita.

Mikko on tällä välin palannut mökille. Vastikään tapahtunut on jälleen pyyhkiytynyt hänen muististaan. Hän lämmittää saunaa ja odottaa kaikessa rauhassa Neaa saapuvaksi mökille. Puhelin soi. Mikko hälytetään sairaalaan, jossa Nea on koomassa ja hengityskoneessa.

Tarina jatkuu aikasiirtymällä muutaman viikon päähän. Nea on toipunut ja kotiutumassa sairaalasta. Mikko on hänen rinnallaan kun FYSIOTERAPEUTTI antaa ohjeita puhuen Nean kärsimästä lähimuistin menetyksestä. Hän antaa toiveita siitä, että muisti joskus vielä palautuu.

Mikko ja Nea ovat lähdössä kotiin, kun Mikko näkee sairaalan pihalla asvalttikoneen työssä. Hän sanoo Nealle joutuvansa tekemään yhden puhelinsoiton.

Mikko menee puhumaan Nean kuulemattomiin, asvalttikoneen luo. Hän soittaa isälleen ja kertoo lopettaneensa hätäkeskuspäivystäjän työnsä, koska se on käynyt hänelle henkisesti liian raskaaksi. Lisäksi hän sanoo isänsä olevan väärässä opetuksineen. Mikko hyvästelee isänsä ja irrottaa kännykkänsä sim-kortin. Hän heittää sen asvalttikoneen perässä olevaan liekittäjään ja lähtee kävelemään Nean luo.

Kun katujyrä ajaa taustalla sim-kortin päältä, Mikko riisuu takkinsa heittäen sen olalleen. Sen alta paljastuu t-paita, jossa on ovaalinmuotoinen kuvio. Siinä on teksti: Can’t undo.
 

Hyvät kirjoittajat,

Päätin, etten tutustuisi tarinoihinne etukäteen, vaan luen ne vasta nyt, tässä kehitysvaiheessaan. Aikaa palautteen kirjoittamiseen ja lukemiseen jäi kuusi tuntia, joten kirjoitan lyhyesti, kuin muistiinpanoja. Mutta raakileena palaute on vilpitön kohtaaminen materiaalinne kanssa. Ottakaa se dialogina ja kysymyksinä. Osittain vastaan myös Ykkösen kannalta. Mietin niitä suhteessa julkaisemiseen enkä ole pelkästään pedagoginen tai rohkaiseva. Kestäkää sekin.

Mielestäni pisimmällä ovat Jättiläinen korkokengissä, Antilooppi, Sijaisäiti ja Amila.

Muiden kohdalla tarina ei ole valmis. Sen jänneväli ei ole tarpeeksi pitkä, käännettä ei ole ymmärretty tai elementit eivät kerro aiheestaan tarpeeksi. Silloin pitää palata juurille. Pitää ajatella tarina vielä uudelleen. Tarpeeksi suureksi.

Cantundo

Hätäkeskukseen tulevat puhelu, joka ei tallennu nauhalle on hyvä lähtölaukaus, mutta siitä eteenpäin juttu ikään kuin sotkeutuu omiin jalkoihinsa. Se ei enää kasva. Puolivillainen action ja muistinmenetykset eivät riitä. Pitäisi päätyä kuvaamaan Mikon ”hulluutta” traumaa paljon syvemmältä ja kiinnostavammalla tavalla. Muuten jäädään tutuille vesille.

Tässä ollaan kyllä kertomuksen ytimessä teknisesti ja tarina käynnistyy ripeästi. Pintapuolisesti elementtejä on kertomukseen, mutta ne eivät vielä sytytä.

Kun mysteeri alkaa purkautua, tuntuu  ettei käteen jää oikein mitään. Tyylilaji on ongelmallinen. Onko tämä trilleriä vai kauhua? Muistikin pyyhkiytyy vähän kaikilta. Isän rooli ja maailmalle menetetty sisko kaipaavat työstöä. Mistä tässä on kysymys?  Sim-kortti  ja t-paita eivät lunasta tarinaa.

Harri Virtanen, ohjelmapäällikkö YLE TV1

Lisää näihin:
2
tykkää tästä

Kommentit

Ei kommentteja.

test

  • Cantundo

    Sauli Sampo on tavallinen perheenisä ja graafinen suunnittelija. Hän kantaa kuitenkin sisällään kuumottavia tarinoita, jotka herättävät öisin. Täydenkuun aikaan ja muulloinkin mies muuttuu käsikirjoittajaksi saavuttaakseen rauhan sielulleen.

Pertti

Luovat yhteisöt kylvävät ideoita ja korjaavat ratkaisuja.