yle.fi


Jättiläinen korkokengissä - käsikirjoitus 2. versio

Jättiläinen korkokengissä - käsikirjoitus 2. versio

28. huhtikuuta 2010 Kommentit: 0

Käsikirjoituksen toiseen versioon pääset käsiksi alla olevasta linkistä:

Minni Karttunen: Jättiläinen korkokengissä

Jättilänen korkokengissä:

Eskon ahdinko on lisääntynyt. Hyvä. Erityisesti Janne tuottaa entistä enemmän päänvaivaa. Hyvä. Hyvä.

Selvästi kannatti keskittyä Jannen ja Eskon suhteeseen, uusi materiaali vaikuttaa toimivalta. Nyt Janne alkaa tuntua kokonaiselta henkilöltä ja todelliselta uhkalta päähenkilölle sekä hänen salaisuudelleen.

Voisit vielä miettiä, onko asialla toinenkin puoli. Onko niin että Janne on (tai on ollut) jonkinlainen esikuva Eskolle? Eikö Eskokin haluaisi olla juuri yhtä rohkea ja provosoivakin, mutta ei vaan uskalla? Eli olisiko mahdollista rakentaa Esko välillä vihaamaan, välillä ihailemaan Jannea, tulisiko päähenkilön sisäisestä ristiriidasta näin entistä tuskallisempi?

Myös Sirpan osuus tarinassa tuntuu nyt olevan tasapainossa; mitä enemmän hän sekaantuu Janne-asiaan, sen parempi. Esimerkiksi makuuhuonekohtaus (k.16), jossa Sirpa keksii kutsua Jannen kylään, toimii ja luo hyvän jännitteen tarinan jatkoa ajatellen. Voisit myös kokeilla, mitä tapahtuisi jos päästäisit Sirpan avautumaan Eskolle tunteistaan ja siitä, että Esko on koko ajan niin poissaoleva. Jos tämä tapahtuisi vähän ennen kuin Sirpa löytää naisten pikkupöksyt, tämä kohtaus voisi saada siitä hyvän kaikupohjan.

Karsitumpi versio Kalevista on muuttanut hahmon groteskiksi, lähes pelottavaksi. Hän on v-mäinen pomo, itsekeskeinen, oman edun tavoittelija. Menettämättä näitä ominaisuuksiaan, voisiko hänestä näyttää välähdyksen myös jostakin muusta?

Tässä on kysymys vastaavasta asiasta kuin mistä kirjoitin Ajojahdin yhteydessä, kun käsittelin Pasin vanhempien roolia tarinassa. Klisheen ja karikatyyrin välttämiseksi myös pahiksista tai muuten mahdottomista hahmoista olisi hyvä nostaa esiin myös toinen puoli. Mitä voisi löytyä Kalevin lujaan muuratun fasadin takaa? Hädissään oleva pikkupoika, jalkaa polkeva murrosikäinen, vanha, väsynyt ja miehisyydestään epävarma mies?

Sitten vielä pari sanaa Vesasta. Ensinnäkin, olisiko syytä todeta että Esko ja Vesa ovat veljeksiä jo Vesan ensimmäisessä kohtauksessa (k. 6). Tai jos asian jättää tässä mainitsematta, siihen olisi päädyttävä viimeistään kohtauksessa 9.

Mutta varsinaiseen asiaan. Kannattaisi pohtia, saisiko veljessuhteesta irti enemmän. Vesalla on paljon tietoa Eskon yksityiselämästä - ihan lapsuudesta asti, muuten – ja lisäksi Vesa on mies, joka valehtelee tarinan alusta asti. Me katsojat saamme tietää siitä vasta lopussa, samaan aikaan, jolloin hän tunnustaa asian Eskolle. Entä jos me tietäisimme aikaisemmin? Tai entä jos jokin saisi Eskon epäilemään Vesaa? Tai vielä enemmän: ahdingossaan hetkittäin paranoidiseksi muuttuva Esko alkaisi uskoa, että todellisuudessa Vesa onkin palkattu firmaan penkomaan hänen omia taustojaan?

Jos ajatusleikkiä jatkaa vielä hivenen pidemmälle, voisi ajatella, että Esko on kolmen varsin erilaisen miehen pihdeissä: Kalevin, Jannen ja Vesan. Millaisia puolia miehisyydestä he edustavat? Voisiko tämä näkökulma tuoda jotakin lisää tarinaan?

Olet jo tässä versiossa osannut karsia toimistomateriaalia rohkeasti. Samoin kohtausten lyhentäminen on tehnyt hyvää kokonaisuudelle. Arvioisin kokonaiskeston olevan nyt hitusen alle 40 minuuttia, joten tässä on hyvin tilaa tehdä lisäyksiä, kirjoittaa tarvittaessa jopa uusia kohtauksia.

Jättiläinen korkokengissä on elänyt tarinana yhtä myrskyisästi kuin päähenkilönsäkin. Olet osannut ja uskaltanut tehdä suuria muutoksia kirjoitusprosessin varrella. Jokainen niistä on vienyt kokonaisuutta eteenpäin isoin harppauksin. Kannattaa siis luottaa vaistoonsa, ottaa riskejä, joskus hypätäkin. Tässäpä läksy niin Eskolle kuin jokaiselle kirjoittajallekin :)

Leena Virtanen
 

Lisää näihin:
0
tykkää tästä
Asiasanat:

Kommentit

Ei kommentteja.

test

  • Jättiläinen korkokengissä

    Kirjoittaja on ylivilkkaalla mielikuvituksella varustettu 25-vuotias maisterisnainen, jonka mielestä värillä ei ole väliä kunhan se vain on violetti. Tämä helsinkiläistynyt susirajan kasvatti pitää korkeista paikoista, hankkii elantonsa viestintätehtävistä ja on hahmotellut Suurta Romaania lähes yhtä monta kertaa kuin Elviksen on väitetty elävän. Halusi pienenä ralliautoilijaksi, esteratsastajaksi ja kirjailijaksi.

Pertti

Vaikka kaikki taputtaisivat sinulle, olet onnistunut vasta kun voit taputtaa itsellesi.