yle.fi


Lumottu metsä - step outline 2. versio

Lumottu metsä - step outline 2. versio

29. maaliskuuta 2010 Kommentit: 0

1. KRUUNUVUOREN AARNIOMETSÄ HELSINGIN LAAJASALOSSA – KEVÄT 2009 - AURINGONNOUSUN AIKAAN
Niko kävelee metsäpolkua pitkin. Voice over (Sad Mad Elfin nuori tytönääni): ”Kun vain enää taivas / on saman värinen kuin ennen, / ja jos on turha puhua, / niin minun on sanottava / Sinulle hyvästi. / Kun sanon sen, / on kaikki silloin siinä. / Ja tuskin taivaskaan on enää / saman värinen kuin ennen.”*
2. NIKON ASUNTO – AAMU.
Paula tekee kotietsinnän Nikon asuntoon ja löytää Nikon tietokoneelta nuorten tyttöjen kuvia. Niko saapuu paikalle mutta livahtaa saman tien karkuun Paulalta.
3. KIRJASTO – PÄIVÄ.
Niko selaa yleisötietokoneella nuorten tyttöjen Lumottu Metsä -nettisivustoa ja luo sinne tyttöhahmon nimeltä Sad Mad Elf. Hän kirjoittaa metsään viestin, jossa Sad Mad Elf (voice overina, tytönäänellä) kertoo itseinhostaan ja itsetuhoajatuksistaan. Viesti päättyy: ”Ihmiset tai tähdet / katsovat minuun säälien, olen heille pettymys.**
4. LÄÄKÄRIN VASTAANOTTO – PÄIVÄ.
Martta on jäänyt masennuksen takia varhaiseläkkeelle. Hän on mielestään kuntoutunut hyvin ja toivoo, että voisi palata vielä kouluterveydenhoitajan työhönsä. Hän tunsi itsensä arvokkaaksi auttaessaan lapsia ja nuoria. Lääkärin mielestä Martta tarvitsee kuitenkin vielä lepoa. Ehkä hän voisi hankkia itselleen jotakin muuta mielekästä tekemistä? Samalla hän voisi löytää ihan uuden puolen itsestään.
5. MARTAN KOTI – KEITTIÖ - ILTA
Martta kattaa päivällispöytää itselleen ja miehelleen Juhanille: ei kynttiläillallinen, mutta vaivaa on nähty kuitenkin: kaunis pöytäliina, kukkia maljakossa. Juhani tulee keittiöön, ottaa lautasen käteensä ja menee liedelle ottamaan ruokaa: ”Näyttää tosi hyvältä. Voidaanko syödä olohuoneessa? Sieltä tulee Australian avointen naisten loppuottelu.”
6. MARTAN KOTI – TYÖHUONE - MYÖHEMMIN ILLALLA.
Martta on tietokoneen ääressä. Olohuoneesta kuuluu tennisottelun selostusta.  Martta katsoo tietokoneen ruudulla mainosta ”Tee omat ilmaiset kotisivut muutamassa minuutissa” ja tekee työtä käskettyä.  Hetken kuluttua Martalla on netissä oma nuorisohelppipiste: ”Täällä voit kysyä nimettömänä ja luottamuksellisesti mitä vaan! Vastaajana toimii nuori tyttö (minä) joka on kokenut elämässään kysymykset ja kommellukset.” Martta mainostaa helppiään nuorten tyttöjen keskustelupalstoilla kuten MissMixin ja Demin sivuilla – ja Lumotussa Metsässä.
7. MARTAN KOTI – MYÖHÄÄN ILLALLA.
Martta ja Juhani ovat vuoteessa. Juhani nukkuu ja Martta lukee rakkausrunokokoelmaa. Ulko-ovelta kuuluu vinkumista ja rapinaa. Martta nousee ylös, päästää koiran sisään ja on ensin palaamassa vuoteeseen mutta meneekin tietokoneelle. Helppipisteelle ei ole tullut yhtään viestiä, mutta Lumotussa metsässä on ilmoitus ”Sad Mad Elf (uusi) jätti metsään viestin. Martta lukee sen ja alkaa kirjoittaa siihen vastausta (’vastaa lähettäjälle’) Lumotun Metsän käyttäjänimellään Kuunkaste.
8. KRUUNUVUOREN METSÄ – YÖLLÄ.
Metsäidylli: kuu heijastuu Kruunuvuoren metsälammesta. Taustalla jatkuu edellisestä kohtauksesta alkaneena voice overina (nuoren tytön äänellä) Kuunkasteen lohdutusviesti Sad Mad Elfille: et ole ainoa, joka pelkää olevansa outo; maailmassa on tilaa meillekin; joskus surusta voi syntyä myös kauneutta, niin kuin Sad Mad Elfin viestissä.
9. POLIISIASEMAN NEUVOTTELUHUONE – PÄIVÄ.
Paula käy läpi Nikon tapausta esimiehensä kanssa. Tietokoneen sisällön ja viestiliikennetietojen valossa Niko on kiinnostunut 9-14-vuotiaista tytöistä. Todistusaineistoa seksuaalirikoksista koneelta ei löydy. Nikolla ei tiedetä olevan työpaikkaa, ystäviä tai lähiomaisia. Nikon koti laitetaan seurantaan, ja esimies kehottaa Paulaa tarkkailemaan niitä nuorten tyttöjen nettisaitteja, joilla Nikon tiedetään vierailevan usein.
10. KIRJASTO - PÄIVÄ.
Niko katselee Kuunkasteen profiilia Lumotussa metsässä. Tietokoneen vieressä on pino runokirjoja. Niko avaa yhden niistä ja alkaa laatia vastausta Kuunkasteelle.
11. PAULAN TYÖPISTE – ILTA.
Paula surffaa läpi tyttöjen keskusteluforumeita ja etsii havaintoa Nikosta. Esimies käy kysymässä, eikö Paula lopettaisi jo tältä päivältä ja lähtisi yhdelle. Paula pahoittelee, että hänellä on illalla muuta menoa. ”Se on sitten varmaan tärkeä meno?” ”Joo. On se.”
12. KRUUNUVUOREN RANTAKALLIOILLA – ILTA.
Nuorisojoukko juo pussikaljaa. Paula ja pari nuorempaa vapaaehtoistyöntekijää saapuu paikalle etsivää nuorisotyötä tekevän järjestön kirkasväriset liivit päällä. Vastaanotto ei ole järin innostunut. Vähän sivumpana ryhmä nuoria tyttöjä lolita-cosplay-asuissa katselee merelle; yksi ottaa muista kännykkävideokuvaa: subjektiivinen käsivarakamera, taustalla voice overina Sad Mad Elfin tytönääni: ”Minua kauhistuttaa tämä musta / joka nukkuu minussa; / päivisin tunnen sen hellät höyhenliikkeet, sen pahansuopaisuuden. / Pilvet kulkevat, hajoavat. / Nekö ovat rakkauden kasvot, kalpeat saavuttamattomat? Niidenkö tähden sydämeni kiihtyy”?***
13. MARTAN KOTONA – ILTA.
Martta lukee Nikon viestin ja vastaa (voice over, Kuunkaste): sinä kirjoitat ihanan kauniisti. Niko on vielä on-line, ja vastaus tulee saman tien (voice over, Sad Mad Elf): ”Jos kipua ei voi jakaa kenenkään kanssa, on yksin. Jos kauneutta ei voi jakaa kenenkään kanssa, on todella yksin. Kiitos, kun oot olemassa.” Martta hymyilee, koskettaa tietokoneen ruutua kädellään ja poistuu. Hetken kuluttua ruudulle ilmestyy uusi lyhyt viesti Sad Mad Elfiltä: ”Voitaisko me tavata?”
14. MARTAN KOTONA – PÄIVÄ.
Martta huomaa, että tietokone on jäänyt auki ja menee sammuttamaan sitä. Hän huomaa Sad Mad Elfin viestin, jossa on tapaamispyyntö. Samassa puhelin soi: Martan tyttärentytär Roosa muistuttaa Marttaa sovitusta tapaamisesta. Martta viheltää koiran mukaansa ja poistuu kiireesti.
15. KAKKUKAHVILA – PÄIVÄ.
Martta tapaa Roosan. Martta kyselee, mitä Suville, Roosan äidille kuuluu (tämä ei halua pitää Marttaan yhteyttä, koska ”Martta ei lakkaa puuttumasta muiden asioihin”). Kun Roosa ja Martta ovat lähdössä, Martta keksii, miten hän voisi tavata Sad Mad Elfin jäämättä kiinni väärästä henkilöllisyydestään: Roosa esiintyisi Kuunkasteena, ja sitten Martta liittyisi heidän seuraansa. Martta esittelee suunnitelmansa Roosalle. Roosa suostuu.
16. MARTAN KOTONA – ILTAPÄIVÄ.
Martta ottaa kirjahyllystä Roosan valokuvan, irrottaa sen kehyksistä ja laittaa skanneriin. Koira katselee vierestä Martan puuhia.
17. KIRJASTO – ILTAPÄIVÄ.
Niko tulostaa Roosan valokuvan, katselee sitä ja liikuttaa sormeaan Roosan kasvojen ääriviivoja pitkin.
18. PAULAN TYÖPISTE – ILTA.
Paula kirjautuu lumottuun metsään, ja metsä vastaa tervehtien Paulaa tämän käyttäjänimellä. ”Tervetuloa, Valon Soturi”. Paula kirjoittaa profiilisivulleen blogikirjoituksen ”Miten autan kaveria hädässä” Kirjoituksessaan Valon Soturi (voice over, nuoren tytön äänellä) rohkaisee miettimään, miten voi tunnistaa kaverinsa avuntarpeen ja olla tämän tukena. Sitten hän huomaa ilmoituksen ”Sad Mad Elf (uusi) jätti metsään viestin”, käy lukemassa sen, huomioi lähettämispäivämäärän ja alkaa tarkastella Sad Mad Elfin profiilia. Paula soittaa kollegalleen ja pyytää selvittämään sen tietokoneen IP-osoitteen ja fyysisen sijainnin, jolta viesti on lähetetty.
22. KIRJASTO - ILTA. Paula tarkkailee ihmisiä, jotka istuvat yleisötietokoneiden äärellä. Martta ja Roosa saapuvat kirjaston kahvilaan (”täällä sen piti olla”). Roosa jää odottamaan Sad Mad Elfiä vapaaseen pöytään. Martta istuu samaan pöytään Paulan kanssa. Martta ja Paula käyvät small talkia kirjastoaiheesta: Martta ihastelee, kuinka paljon nykyaikainen kirjasto tarjoaa lapsille ja nuorille; Paula murehtii sitä, miten suojattomia lapsista ja nuorista on tullut maailmassa, jossa viestinnällä ja tiedonsaannilla ei ole rajoja. Tällä välin Niko katselee Roosaa matkan päästä kahvilan lasiovien takaa. Lopulta hän poistuu.¨
23. KIRJASTON OVELLA – SULKEMISAIKA.
Martta ja Roosa hyvästelevät Paulan ja poistuvat. Paula jää katsomaan heidän peräänsä.
24. ROOSAN KODIN EDESSÄ – MYÖHEMMIN ILLALLA. Martta saattaa Roosan kotiin. Niko on seurannut heitä heidän huomaamattaan.
25. KRUUNUVUOREN METSÄ – YÖLLÄ.
Luontokuvaa: päiväeläimet nukkuvat, yöeläimet ovat valveilla. Sad Mad Elfin isän viesti kuunkasteelle (voiceover, Nikon ääni): Sad Mad Elf ei voinut tulla tapaamiseen, koska hän on joutunut sairaalaan. Kuunkasteen tuki on ollut Sad Mad Elfille hyvin tärkeää, ja hän on pyytänyt isäänsä kiittämään siitä. Hän haluaa myös antaa Kuunkasteelle lahjan muistoksi. Sad Mad Elfin isä voi tuoda sen Kuunkasteen kotiin iltapäivällä. Milloin Kuunkaste pääsee koulusta?
26. ROOSAN KOTONA – ILTAPÄIVÄ.
Roosa tekee läksyjä keittiön pöydän ääressä, Suvi laittaa ruokaa. Suvi näkee ikkunasta Martan tulevan ja menevän sisään alaovesta. Suvi kurtistaa kulmiaan ja jatkaa ruoanlaittoa. Aika kuluu, mutta ovikello ei soi. Suvi käy kurkistamassa rappukäytävään, mutta ketään ei näy. Suvi ottaa kännykän esiin ja näppäilee numeron.
27. ROOSAN RAPPUKÄYTÄVÄ – ILTAPÄIVÄ.
Martta kyyristelee portaikossa puoli kerrosta Roosan asunnon oven yläpuolella. Kännykän näyttö vilkkuu hänen kädessään: Suvi soittaa. Alempana Niko kapuaa portaita ylös tasanteelle ja on soittamaisillaan Roosan ovikelloa, kun Martta tarttuu hänen käteensä: Oletko sinä Sad Mad Elfin isä?
28. KRUUNUVUOREN METSÄ – ILTAPÄIVÄ
Martta ja Niko kävelevät metsäpolkua rinnakkain toistensa katsetta välttäen. Kuunkaste olikin siis Martta? Entä oliko Niko Sad Mad Elf, vai onko jossakin sairaalassa todella tyttö, joka hautoi itsemurhaa? Niko sanoo, ettei halua puhua asioistaan Martalle. Sopiiko Martalle, että he eivät ole enää yhteydessä? Martta on hiljaa. Niko ja Martta pysähtyvät; he ovat saapuneet hylätyn vanhan huvilan luo. Niko kääntyy Marttaan päin. Hänellä on kädessään pieni paketti, jonka hän ojentaa Martalle: tämä on Kuunkasteelle. Martta seisoo yksin huvilan pihalla Nikon lahja kädessään.
29. MARTAN KOTONA/METSÄSSÄ – ILTA/YÖ.
Martta katsoo kädessään olevaa esinettä. Lähikuva näyttää, että se on hyvin kaunis kuuaiheinen filigraaniriipus. Kun kuva avautuu uudelleen, Martta seisoo yksin keskellä öistä metsää. Martta säpsähtää hereille Juhanin vierestä: hän on nähnyt unta.
30. MARTAN KOTONA – AAMU
Juhani tulee kertomaan, että Martalle on vieras, ja lähtee saman tien töihin. Se on Paula. Paula näyttää Martalle Nikon kuvaa. Martta vastaa, ettei ole tuttu. Paula kertoo Martalle, mistä Nikoa epäillään; että hän on seurannut Sad Mad Elfin ja Kuunkasteen välistä viestinvaihtoa; että hän tietää Martan olevan Kuunkaste; ja että hän uskoo Sad Mad Elfin ja tämän isän olevan oikeasti Niko. Eikö Sad Mad Elfin isä tullut koskaan tuomaan Roosalle sitä lahjaa? Martta on hiljaa. Paula katsoo häntä vakavasti ja kysyy, pitääkö hänen kysyä sitä Roosan perheeltä. Martta myöntää tavanneensa Nikon mutta ei tiedä missä tämä on. Roosan perhe ei tiedä asiasta mitään ja Martta on kiitollinen, jos asia voi jäädä niin.
31. METSÄ – AAMU.
Voice over (Kuunkaste): ”Puhu minulle elämästä / asioita joka muistan aina / vielä sittenkin kun et enää / puhu minulle.”****
32. MARTAN KOTONA – PÄIVÄ.
Martta istuu tietokoneen ääressä ja odottaa.
33. METSÄ – PÄIVÄ.
Voice over (Kuunkaste): Missä sinä olet? Haluan auttaa.
34. AUTOSSA MARTAN KODIN EDESSÄ – PÄIVÄ.
Paula istuu autossa ja vahtii Martan ovea. Hänellä on läppäri sylissään ja hän katselee aikansa kuluksi, millaisia kommentteja hän on saanut kirjoitukseensa ”Miten autan kaveria hädässä” Lumotussa metsässä. Ne ovat enimmäkseen asiattomia.
35. METSÄ – ILTAPÄIVÄ.
Voice over (Kuunkaste): Puhu minulle. Se koru oli tosi kaunis.
36. MARTAN KOTONA – ILTAPÄIVÄ.
Martta on tietokoneen ääressä. Martan puhelin soi. Soittaja on Suvi, joka kysyy, milloin Roosaa voi odottaa kotiin. Martta ihmettelee, että mitenköhän hän sen tietäisi. Mihin Suvi, että miten niin, Roosahan lähti juuri tapaamaan Marttaa. Ihan äsken. Jonnekin huvilalle. Oikein olit käynyt pistämässä kutsun postiluukusta.
37. MARTAN KODIN ULKOPUOLELLA – ILTAPÄIVÄ.
Paula näkee autostaan, kuinka Martta tulee ovesta ulos ja säntää autolleen näppäillen samalla kännykkäänsä. Sitten hän kaasuttaa liikkeelle puhuen samalla puhelimeen. Paula seuraa Martan pientä autoa välimatkan päästä.
38. AUTIOHUVILA KRUUNUVUORESSA – ILTAPÄIVÄ.
Martta astuu sisälle huvilaan. Vaikka huvila on ulkoa hylätyn ja ränsistyneen näköinen, huone on sisustettu. Kalusteet ovat vanhoja ja kuluneita mutta tyylikkäitä: mattoja, sohvaryhmä pöytineen, huonekasveja, kaasupullolla toimiva jääkaappi. Yksi huoneen ovista avautuu alaspäin vievään portaikkoon. Portaista ilmaantuu Niko. Hänellä on kädessään piilossa lääkepurkki. Tämäpä deja-vu, sanoo Niko: ei ole ensimmäinen kerta, kun saa yllätyksekseen todeta, että treffit ovatkin Martan kanssa. Roosa ei ilmeisesti ole tulossa? Harmi, tuli varattua mehutarjoilua. Nyt täytynee nauttia se itse. Nämä naamiohuvithan taitavat olla ohi? Puhuessaan Niko on ottanut juomalasin, täyttänyt sen jääkaapista ottamallaan omenamehulla ja tyhjentänyt siihen vaivihkaa lääkepurkin sisällön. Hän on juuri kohottamassa maljaa, kun huomaa Paulankin saapuneen paikalle, ja liike pysähtyy. ”Päästään molemmat pienimmällä vaivalla, kun tuut vaan ihan suoraan,” Paula sanoo. Niko laskee mehulasin pöydälle. Paula lähtee saattamaan Nikoa ulos, kun takaa kuuluu kolahdus: Martan edessä pöydällä on tyhjä mehulasi. Niko ryntää Martan luo ja huutaa hätääntyneenä Paulalle: ”Ambulanssi! Soita heti ambulanssi!”
39. SAIRAALA – AAMU.
Martta herää sairaalassa. Juhani, Suvi, Roosa ja Paula ovat Martan vuoteen äärellä. Suvi sanoo Roosalle: ”Kaiken muun saat anteeksi, mutta jos nyt olisit lähtenyt, sitä olisit saanu turhaan pyytää. Tajuatko sä, miten arvokas sä olet meille?” Kun vieraat tekevät lähtöä ja muut ovat jo vaatenaulakolla, Paula ojentaa Martalle (ilmeisesti kirjastosta varastetun) rakkausrunokokoelman ja sanoo katsoen jonnekin Martan ohi: Tiedät-kai-kuka lähetti terveisiä.
40. METSÄ – AURINGONNOUSUN AIKAAN.
Kuvassa Kruunuvuoren metsälampi. Voice over (Sad Mad Elfin tytönääni): ”Ihmisessä vallitsee myös pimeys / paitsi niissä, jotka ovat jo menneet.”***** Toinen voice over (Kuunkasteen tytönääni): ”Syyllisyyttä älä ota meiltä pois. / Mikä muu meitä enää panisi liikkeelle / toisiamme kohti.”******

*Veikko Polameri, kokoelmasta Vogelfrei (1977).
**Sylvia Plath, Lampaita sumussa; kokoelmasta Ariel, suom. Kirsti Simonsuuri, 1983 (1965).
***Sylvia Plath, Jalava; kokoelmasta Ariel.
****Satu Marttila, kokoelmasta Huvitus ja valkea kuulas (1973).
*****Matti Tiisala, kokoelmasta Se ei ollut ovi (1982).
******Matti Paloheimo, kokoelmasta Tämän maailman lumet (1978).
 

Lumottu metsä

Itsetuhoisista ajatuksista ja masennuksesta kun lähdetään liikkeelle, vaaditaan jonkin verran tasapainoilua ja käsityötä, että katsoja tahtoo hypätä kelkkaan. Siihen työhön oikeita välineitä eivät ole runous, hieno tunnelma eivätkä kauniit kuvat. Väline on tarina. Keskitytään siihen.

Ensin vähän teknistä saivartelua: outlinen tarkoitus ei ole vielä mennä dialogiin, jota voice overkin on. Syy siihen on ainoastaan se, että silloin voimme hahmottaa tarinan rakennetta helpommin, ihan puhtaana. Meillä kaikilla kun on tapana lakaista ikäviä asioita maton alle, ja käsikirjoittajalla se väline on nimenomaan dialogi. Emme kuitenkaan ruoski itseämme sen takia. Runoutta ei ole koskaan liikaa, ei missään työvaiheessa.
 
Tässä se tarina: Niko melkein jää Paulan haaviin, ottaa kontaktin Marttaan metsässä ja ehdottaa myöhemmin tapaamista. Martta ottaa tapaamiseen Roosan mukaan. Niko ei näyttäydy, mutta seuraakin Roosaa kotiin. Niko tahtoo tuoda Roosalle lahjan ”isänä”. Martta ja Niko kohtaavat. Niko antaa lahjan hänelle ja katoaa kuvasta. Martta etsii Roosaa huvilalta, jonne Paula seuraa häntä. Paula korjaa Nikon parempaan talteen. Martta juo mehun, mutta selviää.

Voice overit nuorten tyttöjen äänellä ovat erinomainen elementti, kontrasti, joka herättää kysymyksiä ja odotuksia.

Tarinasta on kuitenkin helppo nähdä, että se ei ole vielä valmis. Ekspositiota ja toistoa on, merkittäviä käänteitä vähänlaisesti.

Tarinan selkein runko on nyt Nikon kiinnostus Roosaan. Martan kiinnostus Nikon löytämiseen on meidän käyttöömme selvästi vähän pehmeämpi suunta. Vasta kun kuvittelemme, että Roosa on vaarassa, Martankin toiminta tulee painavammaksi. Paulalla taas on virkatehtävänsä.

Nikon kannalta tarina alkaa, kun hän iskee silmänsä Roosaan. Niko yrittää tavata Roosan, mutta Martta ja Paula ovat odottamassa. Niko yrittää tavata Roosan uudestaan, mutta Martta ehtii väliin. Niko yrittää tavata Roosan vielä uudestaan, mutta Paula ehtii väliin ja pidättää Nikon. Toistoa?

Kysymys kuuluu: muuttuuko ihminen, ja mihin suuntaan?

En tarkoita, että tästä jutusta pitäisi väkisin leipoa jonkinlainen jännäri, mutta suosittelisin Petrille tämän miettimistä yhä vain tarinan ja henkilöiden, muutoksen kautta. Martalla on edelleen eniten eväitä olla joukon mielenkiintoisin, ristiriitaisin henkilö. Mitä varhaisemmassa vaiheessa, ja mitä selvemmin, hän toimisi itsekkäästi ja saattaisi Roosan vaaraan, sen parempi tarinan kannalta. Se olisi selvä alkusysäys hänen myöhemmälle toiminnalleen. Martta yrittää hyvää, aiheuttaa pahaa. Yksinkertainen motiivi lapsen suojelusta ja pelastamisesta ei sulje pois muita, monisyisempiä vaikuttimia. Ne tulevat siihen päälle. Mihin suuntaan ihan tarkkaan ottaen Martta nyt muuttuu? Mitä lopussa ihan tarkkaan ottaen tapahtuu?

Samaa neuvoisin Petrille kuin monelle muullekin: suoraan asiaan ja eteenpäin. Kaikki, minkä voi ottaa pois tarinan kärsimättä, kannattaa ottaa pois. Luulen, että aukikirjoitettu versio tulee vastaamaan moneen kysymykseen, joka dramaturgilla nyt on mielessään.

Jään odottamaan kohtausnäytteitä kiinnostuneena.

Mikko Reitala

Lisää näihin:
1
tykkää tästä

Kommentit

Ei kommentteja.

test

  • Lumottu metsä

    Petri Merenlahti on keski-ikäinen perheenisä Helsingistä. Hän pitää enemmän ruoanlaitosta kuin liikunnasta, mutta pyöräilee kesät talvet työpaikalleen hyvää tahtovaan järjestöön.

Pertti

Menestyksellä on hintansa. Sitä tavoitellessasi varmista, että sinulla on varaa siihen.