yle.fi


Hömppää tai kuole?

Hömppää tai kuole?

1. huhtikuuta 2010 Kirjoittaja: Pekka Savolainen Kommentit: 3

Kepeys ja raskaus, syvällisyys ja tyhjänpäiväisyys, nauru ja synkeys ovat kaikki oleellisia osia elämää sekä myös elämästä ammentavaa hyvää fiktiivistä kertomusta. Kertomusta voidaan  sitten nimittää kunkin maun mukaan viihteeksi tai draamaksi.

Käsikirjoitetun viihteen ja draaman välisistä eroista ei kannata tässä alkaa kinata.
Tai jospa julistettaisiin kaikki keskinkertainen ja huonompi viihteeksi ja toinen puolisko draamaksi. Meillä olisi näin ollen siis selkeästi jaoteltua hömppää ja ei-hömppää.

Erkki Astala, YLE Yhteistuotantojen päällikkö,  mainitsi täällä aiemmin norjalaisen  käsitteen ”suomalainen tv–näytelmä”, joka heikäläisille merkitsee jotain pöyristyttävän synkeää ja hidasta. Eräs pohjoisamerikkalainen käsikirjoittajaguru taas määrittelee draaman ja viihteen eroksi sen, että draama ei ole muuta kuin viihdettä, joka ei naurata.

Onko meidän nykyinen julkisen palvelun viihteemme tv:ssä tai radiossa kovinkin lähellä norjalaista käsitystä suomalaisesta draamasta? Tästä aiheesta haluaisin keskustelua ja uusia ajatuksia.

Olli Tola kirjoitti edellisessä blogissaan täältä Tornin juurelta toivovansa teksteihin lisää henkilökohtaisuutta ja kertoi, että hän joutuu liikaa TV2:n  ohjelmapäällikkönä lukemaan suosikkisarjojen tahallisia tai tahattomia kopioita.

Kysyn teiltä, lukijat, onko YLEn viihde tällaista joidenkin mielikuvien mukaista toisten peesissä tulevaa ja YLE–jäykkyydellä silattua kopiotavaraa? Olisiko mahdollista alkaa tehdä rohkeasti asioita ensimmäisten joukossa tai peräti ensimmäisenä? Entä jos alkaisimme jopa innokkaammin ryövätä ideoita tuoreista ilmiöistä? Joka tapauksessahan kaikki oivallukset ovat enemmän tai vähemmän ansiokkaan pöllimisen tuloksia.

Netin keskustelupalstoilla ollaan rahoituskeskustelun melskeessä myös innolla määrittelemässä YLElle sopivaa sisältöä. Melko yleinen näkemys on, että nk. hömppä pitäisi jättää tykkänään kaupallisille. Olisimmeko kaikki tässä maassa onnellisempia, jos kehitettäisiin turvallinen ja ketään loukkaamaton YLE–harmaaviihde? Sellainen, joka mahtuisi tarkkoihin julkisen palvelun viihteen kriteereihin. Jonkinlainen ankeuslautakunta voisi innovoida miten huvittaminen kitkettäisiin ohjelmista ajan myötä kokonaan pois. Toisaalta tämä saattaisi johtaa siihen, että meille nauraisivat muutkin kuin norjalaiset.

Jokseenkin järjettömältä tuntuu myös se väite, että raskaan päivän jälkeen ei ihminen halua muuta kuin jättää aivot narikkaan. Itse jäisin tällöin mieluiten portsarin kanssa eteiseen. Väitän, että viihde voi olla sisällökästä, stimuloivaa, kiihottavaa, houkuttavaa ja samalla on mahdollista tavoittaa suuri yleisö. Viihteessä voi olla useita tasoja, älyä ja haastavuutta – ja näin tulee olla. Hömppä on hyvä asia.

 

Viitatut blogitekstit:

Erkki Astala: Finsk fjernsynsteater, forever?

Olli Tola: Henkilökohtaista

Kuka?

Pekka Savolainen

Vastaava tuottaja, YLE Viihde

Pekka Savolainen on YLE Viihteen vastaava tuottaja ja ideariihikouluttaja.

Lisää näihin:
0
tykkää tästä

Kommentit

Kirsi Virtanen 03.04.2010, 18:52

Hyvä kirjoitus.

Minusta meillä suomalaisilla on valtavan kova tarve luokitella kaikki mediatarjonta. Raaka luokittelu on hömppä-taide.

Minulle on vuosien mittaan käynyt yhä selvemmäksi se että taidetta ja asiaa on helppo tehdä - viihdettä ei.

Taiteessa ei ole rajoja, sen ei tarvitse itkettää, ei herättää rakkautta eikä vihaa. Taiteen ei tarvitse olla muuta kuin sitä taidetta - jos joku sen sellaiseksi määrittelee. Mitäänsanomaton taidekin on taidetta - koska se on niin mitäänsanomatonta.

Kävin pari vuotta sitten Kiasmassa näyttelyssä jossa oli tarjolla mustia, kovia karkkeja. Karkit kuvastivat luoteja, pyssyjen ammuksia. Mitä enemmän ihmisiä poimisi karkkeja suuhunsa (söisivät luodit), sitä vähemmän maailmassa olisi ammuksia.

Minä kävin näyttelyssä muutama päivä sen avaamisen jälkeen. Tiesin että näyttely oli suosittu, ja ihmettelin miten "luoteja" on yhä riittänyt syötäväksi? Eikös jo maailman luodit olisi loppuneet?

Minulle kerrottiin että karkkeja lisätään sitä mukaa kun niitä syödään. Lopputulos: vaikka söisit kuinka paljon luoteja hyvänsä, aina löytyy lisää. Jollei muualta, niin Kiasman karkkivarastosta.

En tiedä mikä oli taiteilijan tavoite.

Minulle ainakin tuli mielikuva siitä, että taide palvelee taidetta. Jos taide ei olisi palvellut taidetta, silloin "luodit" olisivat saaneet loppua silloin kun ne loppuivat.
Mutta se tietenkin olisi poistanut "taidemakuelämyksen" monelta ihmiseltä, siksi "luoteja" vaan lisättiin ja lisättiin.

Asiaohjelmia on yhtä helppo tehdä kuin taidetta. Asia on aina asia, on vaaleja ja lakeja ja sitä sun tätä. Mikäs niitä on referoidessa!

Mutta alapa tekemään viihdettä!
Se on järkyttävän vaikeaa.

Jostakin pitäisi nykäistä jotakin joka naurattaa jotakuta jostakin syytä.

Viihteessä ei ole mitään valmiina, kaikki on tehtävä. Viihteessä ei voi tehdä "omia fiiliksiä", viihteessä ei voi tehdä asiaa, viihteessä pitää rakentaa tyhjästä jotakin.

Hömppä on äärimmäisen haastavaa ja vaikeaa. Minä luulen että monet hömpän tekijät eivät ole tätä tajuneet - ja siksi he tekevät hömppää heppoisilla eväillä. Ja silloin siitä tulee vaan sitä itseään - hömppää.

Yterv. K

Teemu Salohalme 06.04.2010, 09:31

Tuo jako taiteeseen ja hömppään on aivan naurettava ja lähtöisin luultavasti niistä, jotka kokevat tarvetta korottaa omaa makuaan, asiantuntevuuttaan ja sivistyneisyyttään toisten kustannuksella. Heidät voi jättää omaan arvoonsa.

Minulle henkilökohtaisesti kaikki taide on viihdettä sikäli, että se saa minut viihtymään, täyttää aamujani, päiviäni ja iltojani ja saa ajan kulumaan. Siis se, että olen mieluummin kyseisen taideteoksen parissa kuin tuijotan seinää. Viihdettä ja viihtymistä yhtä kaikki.

Ongelma suomalaisessa draamassa on se, että siellä ollaan pitkälti joko tai: joko yritetään olla hirveän hauskoja ilman ajatuksen häivääkään tai sitten tavoitellaan jumalatonta vakavuutta sillä perusteella, että vakavuus alleviivaa sisällön merkittävyyden. Kuten sanoit, tuo ajatus siitä, miten aivot haluttaisiin jättää narikkaan raskaan päivän jälkeen, on absurdi - mutta sillä ainakin teatterit perustelevat ohjelmistovalintansa ja yksinkertaistavat ja aliarvioivat yleisöää: kun ei anneta ajattelemisen aihetta, eihän yleisö ajattele.

Ja sama meno jatkuu pitkälti suomalaisessa televisiossakin, etenkin jos vertaa todella hyvin yhdysvaltalaisiin tai brittiläisiin tv-sarjoihin. Meillä kyllä yritetään ansiokkaasti kirjoittaa vakavista ja tärkeistä asioista, mutta meillä, toisin kuin maailmalla, selitellään ja pehmitellään kaikki asiat valmiiksi ikään kuin televisioyleisö olisi vähä-älyistä - yhtään kysymystä henkilön motiiveista tai tekstin (implisiittisestä) sanomasta ei lopputekstien rullatessa saa olla jäljellä. Jos joku haluaa kutsua sitä hömpäksi, kutsukoon - minä kutsun vain ajatuksia herättämättömäksi ja tylsäksi taiteeksi. Sellaista on paljon muutakin.

Miller 06.04.2010, 14:07

parasta sisältöä tähän mennessä on green wing -

dokkareitakin kannattaisi tehdä enempi huumori pohjalta ...

vois herätä ihan omia ajatuksia selailevalle

- sillä eihän kukaan enää k a t s o ohjelmia - eihän ?

test

  • Tornin juurelta

    Tornin juurelta -kolumni on YLEn fiktion tekijöiden ja vaikuttajien vaihtuva puheenvuoro.

Uusimmat kommentit

Pertti

Luovuus on taitoa näyttää kuvitelmat toiminnan kautta.