Onnistuminen mitataan markkinoilla

Kotikatu on tihentynyt kuva siitä todellisuudesta ja arkipäivästä, jossa elämme tämän päivän Suomessa, Euroopassa, maailmassa. Henkilöidemme yksityisiä pyrkimyksiä tukee tai haittaa heidän sosiaalinen statuksensa, jonka keskeinen määrittävä elementti on useimmin työ tai sen puute. Kutakin iloa seuraa pettymys, surua vielä suurempi suru. Murheen syvimpään alhoon paistaakin sitten hetken aikaa säteilevin onnen aurinko.

Jatkuvan menestyksen paras voimavara on intohimo. Pitää rakastaa pitkäkestoista draamaa ilmaisumuotona ja tyylilajina. Muussa tapauksessa paraskin kirjoittaja, näyttelijä, ohjaaja jne ahdistuu sarjan alati kasvavista laatuvaatimuksista suhteessa käytettävissä olevaan aikaan ja muihin toteuttamisen ehtoihin. Ikuisuusdraaman sisällön kaleidoskooppia ei voi käännellä virkatyönä.

Kotikadun kaltainen sarja ei ole kenenkään ”oma”. Yksikään tekijöistä ei voi asettua muiden yläpuolelle tai edellyttää taiteellista yksityisyyttä ja koskemattomuutta. Ristiriitaista kyllä, pitkäkestoisen sarjan tekijöiltä edellytetään erityisen suurta uteliaisuutta, kekseliäisyyttä, raikasta kädenjälkeä ja intohimoa kaikkeen mikä kuuluu elämään, ja kykyä sovittaa se sarjalle tunnusomaiseen kerronnan muotoon ja tyyliin. Mustasukkaisuudelle omista taiteellisista näkemyksistä ei ole tilaa, vaan tarvitaan ehdoton ymmärrys siitä, että työn eri vaiheiden tarkoitus on parantaa tuotetta. Aina käsikirjoitusten ideoinnista kuvan ja äänen jälkituotannon viimeisiin hienosäätöihin. Tällaisiin vaatimuksiin taipuu vain koeteltu pitkän linjan ammattilainen. Onnistuminen mitataan markkinoilla. Viikko viikolta uudelleen.

Jokainen sarjamme työntekijä on rakentamassa kokonaisuutta, joka on juuri niin toimiva ja motivoitunut kuin siitä vähiten kiinnostunut tekijä. Raskaan sarjan tv-draama on ja sen tulee olla intohimolaji, ei liukuhihnasuoritus, vaikka tuotannon volyymi saattaa joskus siltä tuntua. Virkatyönä tehty draama alkaa nopeasti myös näyttää virkatyönä tehdyltä, ja kotikatsomot äänestävät kaukosäätimillään joko kyllä tai ei. 

14 tuotantovuoden jälkeen Kotikadun muoto muuttui radikaalisti. Tutuksi tulleen viikoittaisen 45-minuutin episodin sijasta toimitamme viikottain 2x30-minuuttisen minisarjan, jonka puoliskot voi nähdä ensiesityksen jälkeen nähdä yhtenä tunnin mittaisena kokonaisuutena. Tällainen kehitystyö on välttämätöntä sarjan elinvoimaisuuden ylläpitämiseksi. Vain kasvun ja sen myötä lisääntyvien toteuttamisresurssien kautta voimme hakea uusia yleisöjä ja silti säilyttää jo olemassa olevan vakiintuneen katsojakuntamme.

Syksyn 2009 Kotikatu tarjoaa katsojilleen syketiheyttä kohottavia kohtaamisia, nuoruuden haaveiden toteutumisia, ammatillista menestystä, pettymyksiä, menetyksiä, sosiaalista nousua ja laskua, parimuodostusta, uusioperheitä, ennakkoluuloja, kähmintää, valaistumisia. Kaikkea mikä kuuluu elämään. Seuraava sisällöllinen haasteemme on suomalaisen nykytodellisuuden monikulttuurisuus. Yksi katu, koko maailma.
 

Kuka?

Marko Rauhala

Kotikadun vastaava tuottaja

Marko Rauhala on elokuvataiteen maisteri, joka on toiminut alalla vuodesta 1989. Hän on tuottanut lukuisia kansainvälisesti palkittuja menestyselokuvia mm. Nopolan sisarusten kirjoihin perustuvan Heinähattu ja Vilttitossu. Rauhala on myös tuottanut menestyneitä elokuvia ja TV-sarjoja kaikille suomalaisille TV:n pääkanaville, näitä ovat mm. Pulkkinen (Nelonen), Säädyllinen murhenäytelmä, Salatut elämät (MTV3), Kukkia ja sidontaa (YLE TV2), ja Partanen, Rock’n roll never dies ja Kotikatu (YLE TV1).

Rauhalan viimeisin elokuvatyö on omaan alkuperäistarinaan perustuva koko perheen elokuva Myrsky, joka on voittanut pääpalkintoja useilla kansainvälisillä elokuvafestivaaleilla mm. Japanissa. Myrsky-koiran lisäksi Rauhalan perheeseen kuuluvat puoliso Riitta ja tytär Ilona sekä 3 kissaa.