Rajat auki!

Kuluva, oikeastaan vastikään alkanut vuosituhat saa ensimmäisen kymppinsä täyteen. On käynyt selväksi, mikä on ajan henki: ajatuksen ja tunteen liikkumavapaus.

Muuan kollega sanoi radion ja audion vahvuudeksi sen, että silmät ja kädet ovat vapaana. Lisään siihen vain sen, että audion kanssa ruumis on vapaa muutenkin; takapuoli on irti penkistä, jääkaapilla voi käydä. Maatakin voi, missä asennossa ja kenen kanssa tahansa, eikä tarvitse tuijottaa ruutua seinässä tai kapulassa.

Televisio tulee toki perässä minkä ehtii. Radion ja telkkarin välinen muuri murtuu uudessa sähköisessä todellisuudessa. Radio ja televisio ovat maita, joissa voi edelleenkin asua, jos se tuntuu turvallisemmalta. Mutta on myös helppo astua uuteen, yhtyneeseen tasavaltaan.
Verkko on tuo yhtynyt sähköinen tasavalta, jossa ei tarvita passia vanhan radio- tai tv-kansallisuuden todisteeksi. Mutta uudessa kansakunnassa eivät vanhojen valtojen kansalaistaidot riitä; tarvitaan uusia ajo- ja kirjastokortteja, uusia kulkulupia. Tarvitaan siis uusia keinoja päästä valtakunnan sisäisten rajojen yli. Tarvitaan uusia asenteita, koska yhä useammin nuo rajat ja piikkilanka-aidat eivät enää olekaan maastossa, vaan päässä.

YLE X:n järjestämässä tilaisuudessa puhuttiin musiikin kuuntelututkimuksista. Nuorten aikuisten kuuntelu osoittaa, että genreuskollisuuden tai peräti genrefanaattisuuden varaan rakentunut kuuntelu vähenee. Maku muuttuu monipuolisemmaksi, klassinen taidemusiikki ja metalli voivat kulkeutua samoihin korviin, mutta eri aikaan. Kuuntelu ratkaistaan tunnelman, tilanteen mukaan. Näin käytäntö toteuttaa sitä situaation mukaan elämistä, jota jotkut viisaat hahmottelivat jo kaukana 1900-luvulla.

Sama pätee korkeakulttuurin ja populaarikulttuurin suhteen. Jo pitkään lupailtu hienon ja halvan sekoittuminen olisi aika viedä geopolitiikan tasolle, rajat kulttuurin eri tasojen tai piirien välillä olisi avattava, kulkeminen vierailla seuduilla ja yhteistoiminta toisuskoisten kanssa tehtävä helpommaksi. Ja edelleenkään kenenkään ei ole muuttaa pysyvästi vieraaseen ympäristöön; väestön pakkosiirtoja ei uudessa sähköisessä todellisuudessa tehdä. Genret voivat toimia kotipaikkoina, vaikka rajat niiden välillä avataan.

Se,mikä tapahtuu musiikissa, tapahtuu myös draamassa. Nykyisin monet sähköisen todellisuuden kehityssuunnat näyttäytyvät ensiksi musiikin tekemisessä, jakelussa ja käyttötavoissa, mutta muut sisällöt seuraavat perässä. Ei ole aivan varmaa, että draaman lajit on syytä ohjata ja aidata eri karsinoihin sen mukaan, ovatko ne komediaa vai draamaa, sarjoja vai teoksia, järistystä vai lohtua.

Jos näillä lajien välisillä rajoilla jokin merkitys on, se ei ainakaan toimi, elleivät tekijät ja käyttäjät osaa erottaa dekkaria ja jännäriä toisistaan. Jos osaavat, rajan tunnistaminen, rajalle saapuminen ja sen yli astuminen –askel jännityksestä arvoitukseen tai päinvastoin -- voi olla avain nautintoon. Välineiden, kanavien ja lajien erot ovat siis rajoja, jotka saattavat olla hyödyllisiä enintään kokemuksen jäsentämisessä, mutta haitallisia tekemisessä ja jakelussa. Ohjelmien tai teemojen omistajuus, kaikki esteet vapaan kokemuksenvälityksen tiellä ovat rasitteita.
Uusi sähköinen kansalaisuus on sosiaalista. Samaten se on eräänlaista käyttäjät yli rajojen – elämää. Tekijöille sähköinen sosiaalisuus asettaa haasteen: vanha tekijän ja vastaanottajan raja muuttuu läpäistäväksi, syntyy kanssatekijyyden rooli. Vanhat ohjelmamuodot ja tekemisen rakenteet eivät toimi uudessa mediassa. Vanhojen kaavojen tarjoaminen uudessa ympäristössä tuntuvat yhtä mielekkäiltä kuin vanhentuneet kartat.

Kun tekijyyden ja käyttäjyyden välinen raja avautuu, kun ammattilaisen ja harrastajan välinen ero ei enää ole muuri vaan polku heidän välillään, tasavallan kansalaisuus saa uuden sävyn. Asiantuntijuus ei enää tarkoita korkealta julistamisen oikeutta, vaan oppaan, kanssatekijän ja -kokijan tehtävää. Ja kuitenkaan nämä asemat eivät liudennu yhdeksi mitäänsanomattomaksi diletantismiksi.  Ammattilaisuus ja harrastajan käyttäjyys säilyvät identiteetin kotiseutuina, kuten filosofi sanoi.
 

Kuka?

Juha-Pekka Hotinen

Radioteatteri, vastaava tuottaja

Juha-Pekka Hotinen on YLEn Radioteatterin vastaava tuottaja.