yle.fi


Rohkeutta Tampereella

Rohkeutta Tampereella

15. maaliskuuta 2011 Kirjoittaja: Erkki Astala Kommentit: 1

Rohkeus oli sana jota käytettiin useampaankin kertaan kun Tampereen lyhytelokuvajuhlia päätettiin sunnuntaina. Rohkeutta kaivattiin elokuviin, mutta rohkeudesta myös palkittiin. Luulen että se mistä puhuttiin ei ollut vain asenne vaan myös taito: usko omaan sanottavaan ja kyky kertoa se kiinnostavalla tavalla, siinä ovat hyvän lyhytelokuvan keskeiset ainesosat.

Ei tietenkään vain lyhytelokuvan vaan monen muunkin kiinnostavan asian. Mutta vaikka lyhytelokuva on armollinen muoto ihan vain siksi että vaatii meitä investoimaan niin pienen osan ajastamme, niin se on ehdottoman armoton siinä miten se näyttää ajatuksen ja toteutuksen tarkkuuden – tai sen puutteen. Näyttelijällä ei lyhytelokuvassa ole monta elettä käytettävänään hahmonsa välittämiseen, eikä ohjaaja kykene peittämään ajattelun sameutta juonenkuljetukseen.

Jos lyhytelokuva on elokuvan vapauden valtakunta siinä mielessä että katsoja on valmis sallimaan laajemman muotovalikoiman, tarinan rakenteen ja kertomistapojen mahdollisen kirjon, niin se on myös vaativa sen suhteen miten tuota vapautta käytetään. Siksi hyvät lyhytelokuvat ovat harvassa, erinomaisista puhumattakaan. Rohkeus on myös itseltä vaatimista.

Tampereella puhuttiin, taas kerran, myös siitä miten lyhytelokuvan levittäminen on vaikeaa, ja siitä mistä löytyisi uusia tapoja esittää ja nähdä lyhytelokuvaa. Armoton on se maailmakin lyhytelokuvalle jossa sen on vaikea saada huomiota itselleen kaiken kovaäänisemmän tarjonnan keskellä. Kun näin on asia, tulee mieleen, onko esimerkiksi festivaalin suopea ympäristö ymmärtävine katsojineen jonkinlainen illuusio, joka auttaa lyhytelokuvaa osaltaan itse marginalisoimaan itseään?

Jos lyhytelokuvaa yritetään saada paremmin näkyväksi – ja nettilevitys ei ehkä koskaan ole se vastaus koska siinä ympäristössä kaikenlaisen tarjonnan paljous on suurempi kuin missään ja erilaisten klippien suosiolla ihan omat lakinsa – jos siis lyhytelokuvaa yritetään saada paremmin näkyväksi vaikkapa taas elokuvateattereissa alkukuvina, niin se asettaa kyllä aika lailla isommat vaatimukset sille millaisia niiden elokuvien pitäisi olla. Enkä puhu nyt kerronnan perinteisyydestä tai tarinan muodosta, vaan ihan siitä ajattelun ja oivalluksen kirkkaudesta – rohkeudesta. Levityksen ja itse elokuvien kehitys kulkee käsi kädessä jos on kulkeakseen, ja sehän on vain hienoa jos kulkee.

Nyt kun Ylen rahoituksen väheneminen on vienyt suomalaisen lyhytelokuvatuotannon vaikeuksiin, voi tietysti tuntua kohtuuttomalta että yleläinen esittää tällaisia vaatimuksia (ei itse asiassa vaatimuksia vaan havaintoja, mutta kumminkin). Tähän on sanottava, että ei Yle ole lopettanut eikä lopettamassa lyhytelokuvien rahoitusta, vaikka tiukkaa onkin vielä ainakin jonkin aikaa. Itse olen sitä mieltä että on Ylen etuoikeus, eikä vain velvollisuus, rahoittaa ja esittää lyhytelokuvia osana sitä suomalaisen elävän kuvan kulttuurin kirjoa jonka mahdollistaminen kuuluu Ylen tehtäviin – ja toivon sitä ja pyrin siihen että nykyinen köyhyys päättyy mahdollisimman pian. Myös siinä mielessä että löydämme paremmat tavat yleisömme löytää lyhytelokuvansa. Sekin on helpompaa mitä tarkemmin, kirkkaammin, rohkeammin ajateltuja elokuvia pääsemme tarjoamaan.

Kuka?

Erkki Astala

vastaava tuottaja, Yle Yhteistuotannot
Lisää näihin:
1
tykkää tästä

Kommentit

Anonyymi 16.03.2011, 14:46

Tekisi mieleni kirjoittaa anonyymi mielipiteeni, käydä keskustelua, mutta kun "IP-osoitteeni tallennetaan", se ei taida onnistua...

Terveisiä STASI:lle

Entinen Anonyymi

test

  • Tornin juurelta

    Tornin juurelta -kolumni on YLEn fiktion tekijöiden ja vaikuttajien vaihtuva puheenvuoro.

Uusimmat kommentit

Pertti

Totta? Elämä on taiteen kehnoa jäljitelmää.