yle.fi


Eka kerta

Eka kerta

muutama muisto Prix Europasta
2. marraskuuta 2011 Kirjoittaja: Erja Manto Kommentit: 1

”The gang!”, huusi Irlannin Kevin kauhuissaan, kun oli jäädä radiofiktion porukasta yöllisessä Berliinissä. Ja niinhän se on, ryhmäytyminen on oleellinen työväline, kun kuudessa päivässä kuunnellaan 36 kuunnelmaa yhdessä ja keskustelut vellovat kiihkeinä vielä iltamyöhään.

Näin ekakertalaiselle raatilaiselle kokemus oli tyrmäävän intensiivinen ja antoisa. Kolme päivää meni ennen kuin sain suuni auki, sen verran jännitti ja otti aikaa tutustua asiantunteviin, älykkäisiin ja hauskoihin juryn jäseniin. Mutta lämmin ja rohkaiseva tunnelma tempaisi Tuppukylän tytönkin keskelle värikästä, kansainvälistä ja luovaa työskentelyä. Kuunnelman tulevaisuudesta ei tämän intohimon perusteella ole mitään tarvetta huolestua. Yleisökin varmaan ymmärtää sen?

Kokemattomalle työtaakka oli valtava, mitään kykyä suodattaa mahdollisesti ei niin arvokasta kamaa ei ole vaan kympilllä mennään kaiken aikaa. Keskittymistä vaatii kuuntelemisen lisäksi käsisten seuraaminen käännöksinä, oikein hurjissa tempoissa ei edes englanniksi ollut pysyä mukana.

Meikäläisellä mittapuulla taso on luonnollisesti kirjava, kulttuuriset erot tuntuvia, niin yhteisessä Euroopassa kuin elämmekin. Se on myös suuri anti, asioita tulee katsoneeksi toisellakin silmällä, terveellinen ravistus jokaiselle. Omia juuriaankin osaa pitää arvossa kun on katsonut naapurin kasvimaalle, samaa multaa sielläkin kaivellaan.

Ehdottoman subjektiivisesti listaan tähän satunnaisessa järjestyksessä muutamia kuunnelmia, jotka syystä tai toisesta avautuivat, tekivät vaikutuksen, naurattivat ja itkettivät, hämmästyttivät.

KIRKJUBAEJARKLAUSTUR (Belgia)
Opettelimme kilvan lausumaan tätä paikannimeä, jota Islannin Einar kärsivällisesti toisti yhä uudelleen. Suora suomennos on ”Kirkkokyläkaupunki”. Absurdissa road-moviessa satunnainen matkailija Sven löytää itsensä keskeltä Islantia ja törmää omalaatuiseen paikallisväestöön ja uskomattomiin tapahtumiin. Kuunnelma on toteutettu kokonaan ihmisäänillä hurmaavasti ja hauskasti. Keinot ovat niin pieniä ja nöyriä, että nuoria tekijöitä on pidettävä huomattavan kypsinä.

TACET (SILENCE 2) (Saksa)
Nainen lopettaa äkkiä puhumisen. Kukaan ei tiedä miksi ja loppumetreille saakka sekä kuulija että naisen elämän henkilöt yrittävät ratkaista arvoitusta. Äkkiä tajuaa, ettei tässä olekaan kyse naisesta vaan ihmisistä hänen ympärillään. Lopussa nainen jää yksin. Vain lasten äänet puistossa, portaissa tuntemattoman naapurin tervehdys. Hyppysissään pitävä, hellivä ja rakkautta tekevä. Myös äärettömän taitava juttu.

COMME UN PIED (Ranska)
Futisjoukkueen pelaajien koskettava, koominen ja traaginen elämä tuodaan vaivannäköä välttämättä aivan lähelle kuulijaa vain 8-minuuttisissa jaksoissa. Senegalilainen Memed tutustuu uuden seuransa jäseniin: Mon Chéri on homo, Tourette kärsii nimensä mukaisesta syndroomasta jne. Unohtumattomat radioselostajat ja täyden stadionin tuntu. Lyhyt ja kevyt muoto toteutuu aivan parhaimmillaan.

NACHWEHEN (Sveitsi)
Emma rakastuu työtoveriinsa. Se on yhtiön – toimialaa emme koskaan saa tietää – politiikan vastaista ja niinpä hänen pomonsa ottaa Emman puhutteluun. Jos toiseenkin. Hurja tapahtumien ketju on toteutettu taitavalla ja hienovaraisella tavalla. Jokainen kohtaus on yllätys, näyttelijöiden työ tarkkaa ja kevyttä.

THE WALL (UK)
Vähemmän tasa-arvoiset ihmiset suljetaan muurin sisäpuolelle, ulospääsyyn tarvitaan passi, jota kuunnelman nuorella parilla ei ole. Jotkut pitivät tätä scifinä mikä oli outoa. Tässäkin maassa erilaisten ihmisten eristäminen taitaisi olla monelle mieleen. Aivan hyytävä tarina.

Olivatko nämä mainitut kuunnelmat voittajia vai häviäjiä on samantekevää, enkä siihen siis puutu. Netistä ne näkee jos tahtoo. Kilpailu ei ollut ainakaan minulle se pointti. Oman suomenkielisen kuunnelmamme Puhdistuksen esityksestä voin ainakin sanoa, että ei hävettänyt! Kiitosta satoi loistavasta ohjauksesta (Soila Valkama), äänisuunnittelusta (Tiina Luoma) ja näyttelijäntyöstä (varsinkin Tiina Weckström). Mutta ikävästä mieskuvasta tuli pyyhkeitä...

Siellä ne Kudammin lehmukset kuiskailevat ja odottavat. Ja vielä yhden asian opin. Koskaan en tilaa eisbeinia kuten Kurviska rohkeasti teki, häveliäs kuva liitettäköön tähän yhteyteen varoituksena niille, jotka eivät sian polvilumpiosta välitä.

Erja Manto,
tuottaja
Yle Draama, Radioteatteri

 

Ennen...... ja jälkeen.

 

 

Lisää näihin:
2
tykkää tästä

Kommentit

Anonyymi 24.02.2012, 11:00

KIRKJUBAEJARKLAUSTUR ei ole Kirkkokyläkaupunki. Islannin sana BÆ tarkoittaa maatilaa, farmia, tilallisen kotia.

Klaustur taas on 'luostari' (vrt ruotsin Kloster)

Nimi tulee katoliselta ajalta, jolloin kirkko omista paljon maata jota vuokrattiin viljelijöille. Sana siis tarkoittaa sanamukaisesti

KIRKONTILANLUOSTARI