yle.fi


Käsikirjoittajan valtti: mustaa valkoisella

Käsikirjoittajan valtti: mustaa valkoisella

Käsikirjoitus.Nyt - palautetta ja pohdintoja ennen kurssin alkua, osa 3.
25. helmikuuta 2010 Kirjoittaja: Mikko Reitala, Leena Virtanen Kommentit: 4

Yhdestä asiasta olemme varmasti kaikki samaa mieltä: tv:stä tulee liian paljon huonoa draamaa. Tylsää, keskinkertaista, halvalla tehtyä, mitäänsanomatonta. Tähän havaintoon sisältyy kuitenkin sekä hyvä että huono uutinen.

Ensin se huono: tuotantoon päässeet käsikirjoitukset edustavat keskimäärin juuri sitä tasoa, millainen se tässä maassa tällä hetkellä on. Missään ei ole sellaista varastoa, reserviä loistavia käsikirjoituksia, jotka nyt eivät vaan syystä tai toisesta pääse tuotantoon. Turhautunut, torjuttu kirjoittaja saattaa ajatella, että juuri tämä minun tekstini on liian hyvä, liian vaarallinen tai liian jotain muuta. Että se ei ole tarpeeksi kaupallinen. Tai että en nyt vaan tunne oikeita ihmisiä.

Tässä tulee kiusallinen fakta: jos näin pienessä maassa joku jotain todella osaa, se huomataan kyllä. Takuuvarmasti. Ennemmin tai myöhemmin. Jos joku kirjoittaa riittävän hyvän käsikirjoituksen, se suorastaan revitään käsistä. Näin se on muualla, ja näin se on myös meillä.

Meillä Suomessa ei ole edes sitä ongelmaa, johon suuremmissa maissa törmää: miten saada oma teksti edes jonkun silmäätekevän luettavaksi, tai mistä saisin edes agentin? Täällä Ylessä avataan jokainen kirje, jokainen liitetiedosto. Samoin muilla kanavilla ja tuotantoyhtiöissä. Mikään ei jää piiloon.  

Lyhyellä tähtäimellä henkilökohtaiset kontaktit ovat toki tärkeitä, ja ainakin nopeuttavat asioita huomattavasti. Niin se vaan menee kaikilla aloilla, ihmisten kesken. Toiset tykkäävät tehdä työtä tiettyjen ihmisten kanssa, ja ulkopuolisesta saattaa usein tuntua, ettei sisäpiiriin ole asiaa.

Tästä päästään kuitenkin siihen hyvään uutiseen: meillä kaikilla on käytössämme väline, jolla voimme aukottomasti todistaa oman osaamisemme, mustaa valkoisella, koska tahansa. Nimittäin KÄSIKIRJOITUS. On aivan yhdentekevää, keitä tuntee, missä on opiskellut, onko taiteen maisteri vai ei. Kun istutaan alas ja laitetaan sanoja paperille, kaikki me olemme samalla viivalla.

 

Lisää näihin:
0
tykkää tästä

Kommentit

KatiaG 25.02.2010, 11:38

Eli kun yhdistämme eilisen kirjoituksen viestin tämänpäiväiseen, niin meillä siis on briljantteja ideoita suoltavien kirjoittajien armeija, joiden kyvyt eivät kuitenkaan riitä tekemään loistavasta ideasta kuin keskinkertaista tv-viihdekäsikirjoitusta.

Se todella on kiusallinen fakta, jos noin on.

Minusta meillä tosin mättää moni muukin osa-alue kuin kässäri. Esim. näyttelijäsuoritukset valitettavan usein herättävät lähinnä myötähäpeää, äänitys on surkeaa, visuaalinen ilme ankea tai jotenkin "miettimätön"...

Itse olen aivan muulla (joskin ns. taide-) alalla, ja tämä ei siis sisällä katkeroituneen käsikirjoittajan painolastia, kun totean, että ei millään luovalla alalla ole yhdentekevää ketä tuntee, tuskin muillakaan. Vain anonyymissä kilpailussa sellaisesta on toivoa. Sielläkin yleensä tunnistetaan joidenkin "toivottujen voittajien" tyyli, ja valitaan ne.

V.K.L 25.02.2010, 12:17

KatiaG - olen täysin samaa mieltä tuosta, mitä sanoit myötähäpeää tuottavista näyttelijävalinnoista. Keskinkertaisistakin käsikirjoituksista voi saada aikaan hieman tasoaan parempaa draamaa, jos näyttelijä- ja ohjaajavalinnat tehdään oikein. Näyttelijöitä en kuitenkaan lähtisi itsessään syyttämään, vaan ennemminkin ohjaajia: Suomessa on vaikka millä mitalla ammattimaisia näyttelijöitä ja samoin myös loistavia harrastajia, mutta sitten sarjoihin valitaankin usein joko a) kuluneita kasvoja (nimiä mainitsematta varmasti osaatte itse päätellä, keitä tähän kastiin tällä hetkellä kuuluu: näistä naamoista kaikki eivät sanalla sanoen edes ole erityisen hyviä (elokuva/tv)näyttelijöitä, korkeintaan keskitasoisia), tai b) tuoreita kasvoja, jotka ovat juurikin vain kasvoja: heillä ei välttämättä ole lainkaan lahjoja näyttelemiseen.

Toisaalta tietysti ohjaaja näyttelijävalintojen lisäksi myös vaikuttaa siihen, millä tavalla näyttelijät näyttelevät - hyvä ohjaaja osaa ohjata näyttelijöitä ainakin jonkin verran haluaamansa suuntaan ja vähentää ylinäyttelemistä. Jotenkin kuitenkin tuntuu, että monissa suomalaisissa tuotannoissa kuitenkin mättää kiire: kuten KatiaG sanoi, ei olla ajateltu loppuun asti. Luulisi, että etenkin kalliissa tuotannoissa voitaisiin kuitenkin keskittyä enemmän viimeistelyyn, koska kuka haluaa tehdä suurella vaivalla keskinkertaisia elokuvia? Kävin taannoin katsomassa Täällä Pohjantähden alla - elokuvan, jossa oli kyllä hyviä aineksia, mutta jota olisi kieltämättä voitu miettiä hieman pidemmälle. Tässä tapauksessa näyttelijät olivat kyllä mielestäni hyviä, mutta miksi ihmeessä teini-ikäistä Akselia esitti 45-vuotias, ikäistäänkin vanhemmalta näyttelevä tapaus? Kieltämättä tökkää aika pahasti silmään, että ensin Akseli on n. 13-vuotiaana tavallisen 13-vuotiaan näköinen, mutta seuraavassa kuvassa n. 17 (?)-vuotiaana jo keski-ikäisen näköinen. Pieni asia toki, mutta tällaiset pienet asiat juuri tekevät eron keskinkertaisen ja oikein hyvän elokuvan/sarjan välille.

Suomalaiset elokuvat sentään ovat keskimäärin parempia kuin tv-sarjat - tv-sarjoissa kiire tuntuu välittyvän vielä useammilla alueilla kuin elokuvissa. Esimerkiksi kaksi nimeltämainitsematonta noin vuosikymmenen pyörinyttä sarjaa ovat suorastaan noloja kaikkine ylinäyttelemisineen, teennäisine ja epäuskottavine juonineen ja hahmoineen... Niissä ei ole yhtään mitään aitoa. En ymmärrä, miten nämä sarjat aina vain vuodesta toiseen saavat katsojia? Miksei sarjoja osata lopettaa ajoissa, vaan niitä on pakko venyttää vuodesta toiseen, vieden samalla sekin vähä aitous, mitä niissä joskus on ollut? Eikö näitäkin rahoja voitaisi käyttää johonkin muuhun? Vähälläkin rahalla voi tehdä hyvää jälkeä - panostaa esimerkiksi ylinäyttelemisen karsimiseen. Eipä ylinäytteleminen tai sen puute taida itse asiassa vaikuttaa näyttelijöiden palkkaankaan millään tavalla.

No, pahoittelen paasaustani, mutta tällainen huolimattomuus jotenkin on aina ihmetyttänyt minua. Monet mainitsemistani asioista on suhteellisen helppo korjata - ei ole kyse kalliista asioista, vaan siitä, että ajatus kulkisi työn mukana, eikä jäisi laahamaan jonnekin perään... Välillä myös tuntuu, ettei Suomessa aina myöskään ymmärretä televisionäyttelemisen ja teatterin eroa - se mikä toimii teatterissa, ei välttämättä toimi televisiossa.

Anonyymi 11.03.2010, 20:20

Tuli mieleen, että jos asia on tosiaan noin "On aivan yhdentekevää, keitä tuntee, missä on opiskellut, onko taiteen maisteri vai ei. Kun istutaan alas ja laitetaan sanoja paperille, kaikki me olemme samalla viivalla."
Mitä hyötyä sitten kenenkään on opiskella taiteen maisteriksi? Veikkaanpa kuitenkin, että jos on kaksi yhtä hyvää käsikirjoitusta, ja toisen on kirjoittanut taiteen maisteri ja toisen "pystymetsästä" tullut itseoppinut...eiköhän se ensiksi mainittu kuitenkin valita ja jo alkumetreillä luetakin maisterin kässäri tarkemmin? Vai olenko väärässä? Itse olen skeptinen ei-maisteri..

Anonyymi X 12.04.2010, 15:05

Uskallan myös olla hiukkasen eri mieltä siitä, että osaava kirjoittaja saisi aina tekstinsä läpi ja ne suorastaan "revittäisiin" hänen käsistään ja että juuri maamme pienuus olisi kirjoittajan etu.

Päin vastoin pienen maan haitta on se että kaikki tuntevat toisensa.

Siteeraan Sami "Tartu Mikkiin" Hintsasta:

"Tällä alalla kaikki menee niin, että toisensa tuntevat ihmiset puhuvat toistensa puolesta. Haluan ajatella niin, että olen jossain vaiheessa tehnyt jotain oikein, koska kollegat suosittelevat minua."

ja

"Tää ala on täynnä karmeita kusipäitä - ihmisiä, jotka pitävät itseään valtavan erinomaisina. He ovat sen vuoksi sietämättömiä työkavereita. Sellaisten ihmisten työt loppuvat nopeasti, koska kukaan ei jaksa katsella heitä." (HS)

Eli

Ennen muuta pienessä maassa kannattaa olla "kiva kaveri", jos mielii saada töitään julki. Ei sillä lahjakkuudella ja laadukkailla teksteillä pitkälle pötkitä jos olet "karmea kusipää".

Tai saat sellaisen maineen "kollegojen" keskuudessa...