Käsikirjoittamisen läpinäkyvyys

Netissä kokonaan tapahtuvan kurssin puitteissa ei tietenkään pysty eikä ehdi sukeltaa valtaisan syvälle. Tehtävänannot ovat yksinkertaisia, ja kaikesta annetaan palaute. Jää kuitenkin kurssilaisen omien kykyjen varaan, kuinka paljon hän pystyy palautetta käyttämään hyödykseen ja kehittymään.

Mikäli kurssilainen on asialle vihkiytynyt ja tosissaan kiinnostunut käsikirjoittamisesta, hän hankkii aktiivisesti lisätietoa muista lähteistä. Ja varmasti on näin jo tehnytkin.

Tällä alalla ei nimittäin ole salaisuuksia. Kaikki mahdollinen tieto, Aristoteleesta alkaen, on helposti saatavilla. Käsikirjoittamista käsittelevää kirjallisuutta julkaistaan vuosi vuodelta enemmän. Netti on täynnä sekä loistavia että opettavaisen epäonnistuneita käsikirjoituksia, ihan ilmaiseksi. Yllättävän moni käsikirjoittajan ammatista haaveileva sanoo, ettei ole itse asiassa koskaan lukenut käsikirjoituksia. Pelkkä elokuvien ja tv:n katsominen ei kuitenkaan riitä, niin mukavaa kuin se onkin.  

Moni on tällä sivustolla ollut huolissaan mahdollisesta “ideansa” varastamisesta. Sitä ei kuitenkaan tarvitse pelätä, päinvastoin. Ideat kun ovat yleensä juuri se ainoa, mitä ainakaan ammattikirjoittajilta ei puutu. Aiheita, henkilöitä, alkutilanteita, havaintoja, vielä hahmottomia tarinanpätkiä on kirjoittajien kovalevyt ja muistikirjat pullollaan. Ongelma on valita niistä ne, joilla on edellytyksiä eteenpäin. Suurin osa jää ikuisesti kirjoittamatta. Yksi ihmiselämä ei riitä.

Tällaisen nettitapahtuman julkisuus toimii itse asiassa eräänlaisena patentointina. Kun tarinat ovat kaiken kansan nähtävillä netissä, niitä ei voi enää varastaa. Voi nimittäin käydä niinkin, että joku on juuri jossain toteuttamassa hyvin samanlaista tarinaa, mutta joutuu luopumaan siitä vain, koska kurssilla on päällekkäinen idea. Vaikka kyse ei olisikaan tietoisesta plagioinnista, vaan sattumasta, se näyttäisi siltä. Kurssilaisen kun on helppo todistaa ideansa olemassaolo minuutintarkasti.

Pari harhaluuloa on vielä kerran hyvä oikaista: tämä ei siis ole kilpailu. Eikä varsinkaan kilpailu, jossa “voittaja” saa tekstinsä tuotantoon. Jos näin kuitenkin sattuisi käymään, jos kurssilla syntyisi jotain kertakaikkiaan ohittamatonta, niin meille se olisi erinomaisen iloinen ja tervetullut asia.

Asiahan on käytännössä niin, että me täällä Yle Draamassa emme tee tuotantopäätöksiä. Ne tekee tilaaja, eli meidän tapauksessamme TV1. Koko tämä kurssi on saanut alkunsa TV1:n tilaajan, fiktiopäällikkö Harri Virtasen aloitteesta. On helppo nähdä, että tätä kautta hyvällä tekstillä on mahdollisuuksia mihin tahansa. Mitään ei takuulla jää piiloon.