Knalli hyllylle ja sateeseen

Kun radion pitkäikäisin kuunnelmasarja Knalli ja sateenvarjo päättyy vuoden lopussa, viettää Tilda Korkeela hiljaisen hetken. Komediakäsikirjoittaja ja stand up-koomikko Korkeela on viettänyt sarjan parissa vuosia tehden mm. aiheesta jopa gradun Knalli ja sateenvarjo - kuunnelma ja sitcom. Nyt hauska loppuu.

Stand upista graduntekoon ja käsikirjoittajaksi

- Gradu Knallista ja sateenvarjosta oli itse asiassa kaverini idea, paljastaa Korkeela. Olin silloin ajautunut jo aika kauas yliopisto-opinnoista stand up-keikkailun vietyä mukanaan. Tajusin, että jos nyt en tee gradua, en tule tekemään sitä koskaan. Piti nopeasti keksiä aihe, joka varmasti inspiroi tekemään gradun valmiiksi asti. Olin aina ylistänyt sarjaa kaverilleni, joka itse ei kuulu Knalli-faneihin ja hän tokaisi minulle yhtenä päivänä: Tee gradu Knallista ja sateenvarjosta.
Se kolahti täysillä. Gradu lähtikin sitten ripeästi käyntiin loppuvuonna 2004 ja valmistui keväällä 2006.

- Kiitos kuuluu myös Radioteatterin henkilökunnalle, jotka ottivat minut siipiensä suojaan. Pääsin tekemään myös opintoihin kuuluvan työharjoittelun Radioteatteriin. Siinä vaiheessa minulla ei vielä ollut työajatuksia Yleisradion suhteen, kertoo Korkeela joka sittemmin on kirjoittanut työparinsa Hanna Seppäsen kanssa mm. kuunnelmasarjan Posessa YleX:lle.

-Stand upissa oli vielä hyvin ammattimainen ote ja kaikki tavoitteeni liittyivät klubeilla keikkailuun. Käsikirjoittamista olin tehnyt lähinnä Englantiin, jossa osallistuin Seppäsen kanssa erilaisiin kilpailuihin - nimimerkillä ”Jonathan Smith”, välttääksemme ennakkoluuloja suomalaisuuttamme tai naiseuttamme kohtaan. Ihmeeksemme käsikirjoitusten kieltä kommentoitiin palautteissa useammin myönteisesti kuin kielteisesti - joskus tosin joku sanoi, että mistä näin vanhentuneita ilmaisuja edes löytyy.
Sittemmin tutustuin suomalaisiin kuunnelmakäsikirjoittajiin ja -tuottajiin ja sain kuulla, että komedialle on kysyntää täälläkin.

Sarjan viehätys

- Knalli ja sateenvarjo on ainutlaatuinen esimerkki brittisitcomin tietyltä aikakaudelta. Se on tyylipuhdas perussitcom, joita Englannissa tehtiin 1960-luvulta 1980-luvulle sekä televisioon että radioon. Käsikirjoitus on rakenteellinen, hahmot uskottavia ja inhimillisyydessään hyvin sympaattisia, vitsit verbaalisia ja älykkäitä.
Verrattuna amerikkalaisiin tilannekomedioihin huumorin hienovireisyys, se että varsinainen iso nauru syntyy vasta huolellisesti rakennettujen juonikuvioiden yhdistymisen myötä eikä irrallisista vitseistä, on ainutlaatuinen piirre, jonka tapaa joillakin sen aikakauden englantilaisilla käsikirjoittajilla.

- Knallin toinen ohjaaja, Rauni Ranta, oli 1970-luvulla viihteen ohjaaja, ja hän ohjasi mm. paljon jännityskuunnelmia, jotka nekin olivat hyvin suosittuja. Knalli oli hauskuudessaan tietysti ainutlaatuinen. Samoin se, että jaksoja löytyi valmiiksi kirjoitettuna niin paljon (yli sata jo alkuvaiheessa) tietysti auttoi hyvän yleisösuhteen muodostumisessa. Sarjamuotoisuus on ilman muuta Knallin vahva piirre, selvittää Korkeela.

Sukua televisiolle

- Knalli ja sateenvarjo muistuttaa paljon 1970-luvun englantilaisia televisiositcomeita. Esimerkiksi David Croftin ja Jimmy Perryn TV1:ssä nähty Ruutiukot (Dad´s Army), joka on kertomus sodanaikaisista kodinturvajoukoista Englannissa, muistuttaa rakenteeltaan ja juoniltaan Knallia ja sateenvarjoa. Tietysti jotkut Knallin erityispiirteet, kuten kuunnelman ilmaisukeinojen täysimittainen käyttö kohtauksissa, joita ei voisi helposti filmata, mutta jotka voidaan luoda äänisuunnittelun keinoin, ovat nimenomaan radiokomedialle tyypillisiä. Tällainen on esimerkiksi klassinen kohtaus, jossa Hamilton-Jones ja Lamm roikkuvat Big Benin viisareissa Lontoon kattojen yllä. Sen tyyppisiä kohtauksia ei televisiositcomeissa näe.

Sitcomia Suomessa?

- Sitcom on aika tyylipuhtaasti taustaltaan englantilainen ja amerikkalainen lajityyppi. Se perustuu vahvasti lavakomiikan perinteeseen, yleisön reaktioilla on siinä merkittävä osuus. Vaikka Knalli ja sateenvarjo on Suomessa toteutettu ilman yleisöä, sen englantilainen alkuperäisversio on äänitetty yleisön edessä ja sarja on kirjoitettu ja rytmitetty siten, että yleisön naurunpaikat on otettu huomioon. Suomalaisissa sarjoissa on joitain sitcomeita muistuttavia piirteitä, mutta lavakomediaelementin puuttuminen ehkä pitää ne vähän erillään yleisön edessä esitettävästä situation comedy-genrestä, jos tarkkoja ollaan. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että esim. Hynttyyt yhteen-sarja oli aika tyylipuhdas sitcom.

Sympaattinen brittihuumori

- Tilannekomedia ja brittiläinen kuiva huumori ovat ne, joista olen lakkaamattoman kiinnostunut, kertoo Korkeela. Siksi Knalli ja sateenvarjo on täyttänyt toiveeni monella tavalla. Lisäksi kuunnelmamuotoisuus tarjoaa siihen aivan erityislaatuisia elementtejä. On ihmeellistä voida kuunnella hauskoja juttuja vaikka kävelyllä ollessaan tai autossa. Siksi radiokomedia on ehdottomasti tulevaisuuden juttu.

- Suomalaiset rakastavat brittihuumoria niin kuin Neil Hardwickin mainioiden sarjojen suosiokin osoittaa. Verbaalinen ja älykäs huumori uppoaa suomalaiseen yleisöön, vaikka täällä on historiallisesti vahva perinne myös karrikoidusta sketsiviihteestä. Se voi tehdä sen, että osa yleisöstä ei aina heti oivalla brittihuumorin kirpeyttä ja ihmettelee, missä vitsi piilee.

- Käsikirjoittajan on otettava huomioon tämä ja toteutettava huumori siten, että se ei aliarvioi katsojaa mutta toisaalta on ymmärrettävää niillekin, joille huumorin hienovireisemmät muodot eivät ole niin tuttuja. Englannissa älyllinen, sympaattinen huumori elää kaikessa kommunikaatiossa, niin kielessä itsessään, mediassa kuin kirjallisuudessakin.
Sen juuret ovat jo Shakespearen, Dickensin ja Shawn tuotannossa.

Kun hauska loppuu

- Knallin lopettamisessa on se lystikäs piirre, että kukaan Yleisradiossa tai muualla ei usko olevan lopettamisen takana eikä välttämättä puolestakaan. Sitä pahista, joka ottaisi Knallin lopettamisen tunnolleen, ei kerta kaikkiaan ole. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää, että Ylessäkin on jossakin käytävien päässä se Erikoisosasto, jossa virkamiehet Hamilton-Jones ja Lamm ovat menneet erehdyksestä lopettamaan aivan väärän ohjelman: ”Te kirotut pässinpäät, palauttakaa heti se ohjelma – tai muuten, muuten…!”