yle.fi


Prix Europa: Kahdeksan päivän kakofonia

Prix Europa: Kahdeksan päivän kakofonia

25. lokakuuta 2010 Kirjoittaja: Anna-Maija Halonen Kommentit: 2

Eurooppalaisten kielten kakofonia toivottaa tervetulleeksi Rundfunk Berlin-Brandenburgin, rbb:n päämajaan, jossa 24. Prix Europa on jo täydessä käynnissä. Ravistan sadevedet kolmella eurolla juuri ostamastani sateenvarjosta ja astun meluisaan, ihmisiä parveilevaan aulaan.

Festivaalikahvion tiskillä on jono, infotiskillä on tilaa. Ilmoittaudun, saan nimilapun, nettitunnukset ja postilokeroni numeron. Lokerosta löytyy 260-sivuinen ohjelmaluettelo ja aikataulu. Sitten vielä kahviosta cappuccino, ja festivaali omalta osaltani voi alkaa.

 

Osallistuminen

Vuosittain lokakuussa järjestettävä Prix Europa on Euroopan suurin julkisen television, radion ja uusien medioiden festivaali. Yhtiöt valitsevat omat ehdokkaansa tarjolle Prix Europan esiraadille, joka valitsee lopulliset ehdokkaat eri kilpasarjoihin.

Juryn jäsenet katsovat/kuuntelevat sarjansa kaikki ehdokkaat. Juryn jäsen on yleensä se henkilö - tuottaja, ohjaaja, käsikirjoittaja, äänisuunnittelija - joka myös esittelee oman ehdokkaansa. Kisassa mukanaolo vaatii sataprosenttista osallistumista katseluun/kuunteluun, keskusteluun ja äänestykseen. Omaa ehdokastaan ei tietenkään voi äänestää. Jäseniä kehotetaan arvioimaan kukin ehdokas erikseen, ei vertaamalla ehdokkaita toisiinsa. Kunkin kilpasarjan päävoittaja saa 6000 euroa.

Festivaali on yleisölle avoin: kuka tahansa voi osallistua mihin tahansa sarjaan tarkkailijana, ilman äänioikeutta. Itsekin olen tarkkailija; se vapauttaa seuraamaan useampaa sarjaa. Tosin se vaatii melkoista aikatauluttamista. Mediakirjasto on viikon aikana kovassa käytössä. Vielä päätösgaalan aamupäivänä, jolloin julkistetaan sarjojen TOP 5, katson yhden tv-ohjelman ja kuuntelen yhden kuunnelman, jotta tiedän keitä illalla juhlitaan...

Fiktio nettiin ja heti!

Uudet mediat-sarjassa kilpailevan Kohtauksen esittelee ansiokkaasti Pirkka Aunola Ylen Uusista palveluista. Venäläinen ja espanjalainen kollega kehuvat sivuston hienoa tavoitetta jakaa työkaluja käsikirjoittamiseen ja aitoa halua parantaa yleisön draamanlukutaitoa. Norjalainen iloitsee sivistyneestä sisällöstä, sveitsiläinen on vaikuttunut avoimesta käsikirjoituskurssista.

Muutamia Uudet mediat-sarjan ehdokkaita, sivun nimeä klikkaamalla pääset ko.sivulle:

Prison Valley – Ranskan Arten tekemä nettidokumentti pienestä kaupungista Coloradossa, Canon Citystä, joka elää vankilateollisuudesta. Käyttäjällä on mahdollisuus joko vain katsoa tunnin mittainen laadukas dokumentti, tai kirjautua sisään kaupungin hotelliin ja tutustua kaupunkiin ja sen ihmisiin lukemalla heistä tai ottamalla suoraan yhteyttä. Myös muiden käyttäjien kanssa voi chattailla. Sivuilta löytyy lisäksi uutisia ja ajankohtaista tietoa, täältä voi esimerkiksi lukea Yhdysvaltain väkivaltatilastoja tai vastata kysymykseen: mitä pelko on?
Prison Valley on ensisijaisesti nettidokumentti. Arte pohtii parhaillaan, voisiko Prison Valleyn tuoda myös televisioon.

Pinkpop Festival Mash up– hollantilainen VPRO Digital tarjoaa tavanomaisen tv-lähetyksen lisäksi kolmen päivän mittaisen Pinkpop-festivaalin yhteydessä nettialustan, joka aktivoi osallistujia tuottamaan sisältöä Twitteriä, YouTubea, facebookia käyttäen: kansalaisjournalismia tässä ja nyt. Sivuilla on sääkartta ja alueen ”fiiliskartta”, helppo lisätä omia kuvia ja videoita. Lisäksi yhtiön omaa tv-tallennusta, kuvia, backstage-haastatteluja, blogi. Runsauden sarvi.

Room 408 - islantilaisen kuunnelman nettiversio, jossa tarinaa voi seurata kolmen eri perheenjäsenen näkökulmasta. Henkilöillä on omat salaisuutensa. Tarina on kuvattu metrokarttana, jossa henkilöillä on oma linjansa sekä pysäkit, joilla voi astua tarinaan sisään. Yksinkertainen ja selkeä grafiikka antaa tilaa kuulokokemukselle. Reilun tunnin pituinen kuunnelma on lähetetty Islannissa viime syksynä.
Sarjan aloituskohtaus kuvattiin Helsingissä ja Reykjavikissä ja streamattiin livenä molemmissa kaupungeissa.

Prison Valley pureutuu syvälle, Pinkpop leviää moneen suuntaan. Room 408 on Uudet mediat-sarjan ainoa fiktio. Huomionarvoinen seikka on, että valtaosa esitellyistä projekteista on tv-ohjelmien kylkiäisiä.

Netin mahdollisuudet ja keinot olemassa olevan faktan jakamisessa ja sosiaalisessa osallistumisessa on ymmärretty ja otettu haltuun. Seuraava askel on viedä fiktio nettiin samoja tietoja ja taitoja hyödyntäen. Tässä meillä riittää työsarkaa.

Satunnaisia huomioita

Tekijöistä: Prix Europa on tekijöiden festivaali. Arvioimme tarkasti toistemme töitä, saamme ja annamme toisillemme arvokasta palautetta. Vaikka kyseessä on kilpailu, se ei tunnu siltä. Vertaamme ohjelmia keskenään ja varsinkin omiimme, turha kieltää. Mutta sekään ei tunnu pahalta, koska niin monta hyvää ideaa on vapaasti varastettavissa!
Touhotamme koko viikon tiiviisti yhdessä, osallistumme, aherramme. Näytämmekin samanlaisilta: arkisilta, käytännöllisiltä, tehokkailta. Emme kimalla tai erotu kuten tähdet, tämä ei ole Cannes, me emme ole tähtiä. Me olemme tekijöitä.

Säännöistä: hetkittäin tunnen olevani lapsi, jota opetetaan ja ojennetaan: pukeudu lämpimästi, täällä on kylmä, kehotetaan jo Suomeen lähetetyssä meilissä. Älä jätä kahvikuppeja katselutilaan. Pidä nimikylttisi aina näkyvillä, bitte. Tule ajoissa. Mielellään hiukan etuajassa. Älä mene kauas. Jo sinulla on tylsää, se on oma vikasi. Ole ystävällinen palautteenannossasi. Istu yhdessä kilpasarjasi jäsenten kanssa palkintotilaisuudessa. Hurrataan sitten kaikki yhdessä, kun kaveri voittaa.
Sääntöjen kiltisti noudattaminen kieltämättä helpottaa. Asiat sujuvat.

Kielistä: monikielisyyteen törmää kaikkialla. Festivaalien virallinen kieli on englanti, jotta mahdollisimman moni ymmärtäisi kaiken mahdollisimman hyvin. Siitä seuraa, että puhumme hassua yliselkeää englantia ripotellen sekaan alan asiantuntijasanastoa. Kun pitkinä päivinä (työpäivät ovat yleensä klo 9-19) pää väsyy, myös kieli väsyy. Hienovaraiset tulkinnat jäävät omaksi tiedokseni. Englanninkieliset sanat katoavat, ja yllätän itseni puhumalla ”Me Tarzan, you Jane”-tasolla  - suomenkieliselle kollegalle.

Aivan erityistä kielellistä jaksamista tarvitaan radion puolella, jossa ohjelmat kuunnellaan alkuperäisellä kielellä, seuraten englanniksi käännettyä käsikirjoitusta.

Elokuvaopiskelijoiden Languages through lenses-sarjan koko teemana on monikielisyys. Tv Iris-sarjassa kilpailevat monikulttuuriset ohjelmat. 

Monikieilisyys tulee esiin myös päätösgaalassa. Ylen toimittaja, juontaja Jussi-Pekka Rantasen tyylikkäästi isännöimässä gaalassa palkintojenjakajia on kehotettu lausumaan muutama sana omalla kielellään, ja jotkut näin tekevätkin.
Koomisia tilanteita syntyy pari kertaa, kun palkitut eivät kiitospuheissaan löydä englanninkielisiä sanoja, eivätkä vierellä seisovat kanssapalkitutkaan ymmärrä mitä tässä oikein ollaan sanomassa. Ei muuta kuin aplodeilla yli!

Heimoutumista ja loikkimista

Lopuksi kommentteja eri maiden ja eri kilpasarjojen osallistujilta siitä, miten he kokevat festivaalin:

"Samanhenkiset ihmiset puhuvat omista asioistaan. Pitäisiköhän sekoittaa kategoriat oikein kunnolla?"
"Jatkuva aistien äärimmilleen virittäminen usean päivän ajan on uuvuttavaa."
"Täytyy verkostoitua."
"On pakko tehdä muistiinpanoja, koska iltapäivällä ei muista mitä aamulla on nähnyt."
"Kun oma ohjelma on esittelyssä, ei sinä päivänä uskalla sanoa mitään kovin negatiivista toisten ohjelmista."
"Se tekee vihaiseksi, että joillakin on niin paljon enemmän rahaa kuin toisilla."
"Palautteen saaminen on kullanarvoista. Omieni parissa opin eniten."
"Samasta kategoriasta löytyy yllättävän erilaisia juttuja."
"Istumalihakset ja koko kroppa on kovilla."
"Tapasin tosi kiinnostavan ihmisen, hän oli... mikä hänen nimensä nyt olikaan..."
"Miten pitäisi arvostella valmiita ohjelmia, eihän niille enää mitään voi!"
"Kun tv-ohjelma pelottaa, sulje silmät. Kun kuunnelma pelottaa, avaa ne."
"Täällä voi liittyä heimoon samankaltaisten kanssa hyvinkin tiiviisti ja palata vuosi vuoden jälkeen, kuin perheen luo. Tai sitten voi tulla silloin tällöin, loikkia kategoriasta toiseen kuin Pater Noster-hissiin ja pois, tutustua uusiin ihmisiin ja erilaiseen tarjontaan. Jokainen valitsee itse, hakeeko heimoa vai laajempaa kattausta tarjonnasta."

Prix Europan fiktio-sarjojen voittajat (suluissa kotimaiset ehdokkaat) 

Tv-fiktio
Prix Europa: Ceasefire, Saksa
Special Prix Europa: Five Daughters, Englanti
(Paratiisi)

Radio-fiktio
Prix Europa: Silences and cries, Viro
Special Prix Europa: Varjoinen talo, Suomi
(Varjoinen talo ja FST5: BLOCK - sex tar sig tid

Languages through lenses – opiskelijoiden sarja
Prix Europa: The Forest of Babel, Suomi
(Connection Lost, Pancakes, The Forest of Babel)

Emerging media – uusien medioiden sarja
Prix Europa: BBC Lab UK
(Kohtaus ja Kulttuurikunto)

Prix Genève Europe – käsikirjoittajatulokkaiden sarja
Win Win, Hollanti
(Paratiisi, Parasta aikaa)

Kohtaukseen tulossa raportit kotimaisista voittajista ja radio- sekä tv-fiktiosarjasta.


valokuvat: Anna-Maija Halonen

Lisää näihin:
1
tykkää tästä

Kommentit

Annvi Gardberg, Svenska Yle fakta 27.10.2010, 09:26

Död, elände och skönhet på Prix Europa i Berlin

I sex dagar har vi suttit instängda nio-tio timmar per dag och lyssnat på radiodokumentärer från hela Europa. Från Ryssland till Frankrike,Grekland till Norge, Rumänien till Irland... Efter den sjätte dagen och 37 dokumentärer känner jag mig som om jag gått genom en mangel, och det ryms inte mycket in i hjärnan längre. Det som har underlättat det hela är att det har funnits många verkligt bra dokumentärer, höjdpunkter som har fått mig att lyssna på helspänn trots de långa dagarna.
Diskussionerna efter lyssnandet har varit inspirerande, med många skärpta inlägg som har gett nya insikter.

Programmen handlar, som de brukar, oftast om död och elände. Det finns undantag, men av någon anledning klarar de sig inte lika bra i omröstningen.

Vinnaren: Den fina dokumentären "Qui a connu Lolita?" undersöker ett dödsfall, men blir till mycket mera än en kriminalstory. Mehdi Ahoudigmed kolleger från Arte-Radio samarbetade med en lokalradiostation i Marseilles, och försökte ta reda på varför kvinnan från Cap Verde som kallades Lolita dog.
Ytterst välberättat, ett program som minut för minut avslöjar mera,och lämnar åt lyssnaren att dra sina egna slutsatser. Du kan lyssna på nätet:

http://www.arte.tv/fr/Echappees-culturelles/Arte-Radio---Marseille-sur-ecoute/2865922.html

En andlöst spännande story: irländska "The Runners" om pojkar som rymmer från uppfostringsanstalter där de misshandlas och utnyttjas sexuellt.
phttp://www.rte.ie/radio1/doconone/runners.html

Själv är jag fortfarande djupt gripen av ett av de vackraste program jag någonsin har hört. Isländska Thorgerdur Sigurdardottirs "I briminu" (Simmar fortfarande) handlar om sorg, saknad. Andlöst vackra bilder, starka symboler. Synd att det här landade på fjärde plats – för lite action kanske? Manuskriptet finns nedan på engelska, kollegerna på Yle 1 har sänt programmet på isländska i somras.

http://yle.fi/radio1/musiikki/aaniversumi/ihmisaania_gronlannista_ja_islannista_24587.html

Sedan en spännande och djupt personlig och mycket välberättad historia: "Jag ringer dig ibland" av Amanda Glans. Amandas mormor är judinna och överlevde förintelsen, dokumentären handlar om de spår den lämnar hos mor, dotter och dotterdotter.

http://sverigesradio.se/sida/artikel.aspx?programid=909&artikel=3280160

Även den har sänts i serien "Ääniversumi" i Yle 1.

Annvi Gardberg
(vars dokumentär "När grisarna börjar flyga" var med och tävlade i Prix Europa. Annvi satt också i juryn).

Anne Nissinen 28.10.2010, 08:52

Hienoa, Anna-Maija ja Annvi, että saatoin raporttienne kautta päästä Berliinin festareille täältä työpöytäni ääreltä.

Anne Nissinen