Valintoja.Nyt.

Hupsis. Aika paljon luettavaa.

Käsikirjoitus. Nyt. –kurssille jätettiin 577 ennakkotehtävää, mikä ylitti villeimmätkin arviomme.

Käsikirjoittamisen suosio on siis hurjassa kasvussa myös Suomessa. Se tulee näkymään kotimaisen draaman tason nousuna, ennemmin tai myöhemmin.

Luimme kaiken. Puolisentuhatta tarinahahmotelmaa. Suuri osa ehdotetuista aiheista oli sellaisia, että kyllähän niistä tv-draamaa tekisi. Joukossa oli varmasti parempia ideoita, kuin mitä näemme tv:stä joka päivä. Tällä osanottajamäärällä kilpailu kurssipaikasta oli kuitenkin todella kova. Jos ei tullut valituksi, ei siis kannata repiä pelihousujaan. 

Etsimme selkeää ajatusta. Kokonaisuutta, tuoretta tai yllättävää näkökulmaa, väitettä. Epätavallista mutta uskottavaa.

Paljon oli tarjolla joko tavallista ja uskottavaa, tai sitten epätavallista mutta kovin epäuskottavaa.

Emme missään tapauksessa hakeneet mitään erikoisuuden tavoittelua sinänsä, mutta raaka totuus on, että ne ainekset, jotka pomppaavat paperipinoa tunnista toiseen lukevan dramaturgin silmään, ovat juuri niitä samoja aineksia, jotka osuvat aikanaan myös katsojan silmään. Tai ohjaajan tai tuottajan.

Näin kovassa kilpailussa tavanomainen ei siis riittänyt. Juuri sillä sanalla tekisi kuitenkin mieli kuvailla monia tarjokkaita.

Suuressa osassa juttuja elettiin uskottavasti arkea, tavallista, kaavoihinsa kangistunutta, ja esiteltiin henkilöitä, jotka miettivät elämäänsä, pohdiskelevat ihmissuhteitaan ja muistelevat menneitä. Mutta eivät toimi. Siis kuvausta, kuvailua, kuvittamista, kuvaelmaa. Ei draamaa.

Kenties tavallisin ongelma ennakkotehtävissä oli se, että tarinan keskeinen konflikti ei ollut selkeästi näkyvissä. Päähenkilöllä ei usein ollut juuri mitään pelissä, tai se oli jotain aika pientä ja tavanomaista.

Aiheiden kirjo kuvasteli mielestämme hyvin Suomea 2010. Perhe ja ihmissuhteet olivat tietysti kärkisijoilla. Yllättävän moni tarina käsitteli vanhuksia, usein vastoin tahtoaan laitoksessa tai sairaalassa, vailla mahdollisuutta arvokkaaseen vanhenemiseen. Tämä aihe eri muodoissaan, hyvinvointivaltiomme alasajo, synnyttää vahvoja tunteita.

Muita tavallisia aiheita olivat esim. erilaiset irtiotot harmaasta arjesta, epätoivoiset teot. Suosittuja olivat myös menneisyyden vaietut salaisuudet, yleensä perheen sisällä. Aikuiset lapset ja suhde vanhempiin.

Yksi selkeästi erottuva päähenkilöiden ryhmä oli liian kiltit tytöt, uhrautujat ja miellyttäjät. Myös miehet, alistetut ja lannistetut. Työssä tai kotona.

Erilaiset sairaskertomukset olivat tavallisia, samoin tietysti sota ja sota-aika. Varsinkin vuosi 1918.

Vaikka tarinoissa käsiteltiin paljon kipeitä ja suuriakin aiheita, väittämät niiden takana olivat usein kovin yleisiä tai ilmeisiä: elämä on kovaa, vanhuksista ei pidetä huolta, lapset kärsivät aikuisten itsekkyydestä etc. Tarinan kärki oli usein matkalla taittunut.

Monista tarjokkaista oli helppo nähdä, että ne olivat ansioistaan huolimatta omiaan johonkin ihan toiseen välineeseen. Proosaksi. Novelleiksi tai runoiksi. Tai radioon. Pitkiä aikajaksoja. Paljon pelkästään päänsisäistä materiaalia. Keskustellaan, pohditaan tai muistellaan. Ei kuulosta nykyaikaiselta, dynaamiselta tv-draamalta, eihän?

Ensimmäisen karsintakierroksen jälkeen edessämme oli vielä puolisensataa tarjokasta, joista periatteessa mikä tahansa olisi voinut valikoitua kurssille. Loppusuoralla jouduimme miettimään myös aiheiden päällekkäisyyksiä ja huolehtimaan siitä, että erilaiset lajityypit mahtuivat valittujen kymmenen joukkoon.  Monta hyvää jäi valitsematta.

Näin niukan ennakkotehtävän perusteella ei välttämättä ole muutenkaan mahdollista seuloa porukasta juuri niitä parhaita kirjoittajia. Toisaalta, se ei ollut tarkoituskaan: tämä on kurssi, ei kilpailu. Valituksi tullutta tarinaa me haluamme omalta osaltamme auttaa puhkeamaan kukkaan. Kurssin aikana, parhaassa tapauksessa vielä sen jälkeen.

Tarkoitus on, että tästä kurssista olisi jotain hyötyä kaikille, myös vierestä seuraaville. Kuka tahansa voi ottaa kurssille osaa omin päin, pitäytyen annetuissa aikatauluissa ja lopuksi halutessaan lähettää materiaalin meille tämän sivuston kautta. Siitä vaan. Mikä estää?

Vaikka kurssin aikataulu on nopea ja monet varmasti joutuvat kirjoittamaan oman päivätyönsä tai opiskelun ohessa, tarkoitus on lähteä leikkiin rennolla asenteella ja pitää fiilis korkealla. Jos puristaa mailaa rystyset valkoisina, ei maaleja tunnetusti synny. Liiallinen itsekritiikki kannattaa tämän kurssin ajaksi unohtaa. Me kyllä hoidamme sen kritiikkipuolen.
 
Tämän kurssin tarkoitus on ennen kaikkea madaltaa kynnystä kirjoittamiseen ja kannustaa. Tiukan aikataulun ja julkisen yhdessä tekemisen tarkoituksena on potkia kirjoittajaa persiille, jotta tämä saisi puristettua ajatuksensa paperille. Nyt.