yle.fi

Keskustelu kokemusraportista: Bones

Kirjoittanut: Warna 24 Helmikuu, 2009 - 06:54

Alla alkuperäisen kokemusraportin teksti

 

Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun jouduin tosissani miettimään, mitä voi luokitella kulttuurikuntoiluksi ja mitä ei. Lopulta pohdin tätä niin kauan, että pelkästään sen voisi laskea. Kyseessähän on siis melko tyypillinen amerikkalaisen kiiltävä "Löydetään tuntematon raato, etsitään murhaaja." -sarja.

Tässä yhteydessä täytynee myöntää, että olen katsonut jokusen jakson C.S.I:täkin tässä muutaman kuukauden aikana, vaikka siitä ei merkintää löydykään. Puhumattakaan satunnaisia sitcom-sarjoista (no nämä kestävät alle puoli tuntia ilman mainoksia, ei lasketa), joita saattaa sunnuntaisin tyytyväisenä töllistellä tuntikausia, tai kohta sadasta jaksosta krhm... Paavo Pesusientä.

Tähän mennessä kulttuurikelpoisen TV-ohjelman kriteerinä on siis vaikuttanut olevan, että se on ei-amerikkalainen tai HBO:n tuottama, mikä taitaa olla aika yleinen määritelmä. Mutta kyllähän brititkin tusinaviihteen tuottamisen osaavat ja ruotsalaiset dekkarisarjat (Wallander, Beck, Van Veeteren, Huss, Höök jne.) menevät ainakin minulla iloisesti sekaisin ja takaavat jokseenkin varmaa viihdettä ilman sen kummempia tunnemyrskyjä. Elokuvien ja kirjojen puolella tämä on kuitenkin täysin hyväksyttävää, niin miksei televisionkin?

Välillä pidän kriteerinä sitä, että jaksoja on jotakuinkin rajattu määrä. Mutta sehän voi johtua myös vajavaisesta tuotantobudjetista, sarjan huonoudesta tai vaikkapa käsikirjoittajien lakosta. Ei siis kelpaa tämäkään.

Otetaan sitten kriteeriksi määritelmä "draamasarja", millä perusteella esim. Gilmoren tytöt on mukana, vaikka onkin katsojaa silkkihansikkain kohteleva feelgood-sarja. Mutta toisaalta, suuressa osassa rikossarjoja murhat ovat hieman sivuroolissa, ja draamasarjoissa puolestaan tapahtuu vaikka minkälaisia rikoksia yhtenään. Jos ohjelman pituudesta yli 50 prosenttia menee päähenkilöiden välien selvittelyyn, onko kyseessä draamasarja? 60 prosenttia? 80?

No kirjan filmatisointi ainakin lasketaan! Sillä perusteella ainakin olen nuo ruotsalaiset ottanut mukaan. Hetkinen... Bones pohjautuu kirjaan! Etäisesti, tosin. Hyvin etäisesti. Päähenkilöllä on sama nimi ja ammatti. Mutta eipä sekään olisi ensimmäinen kerta, kun alkuperäisteosta on hieman hankala keksiä filmatisoinnin takaa.

Uskomattoman paljon tälläkin siis voi vaivata päätään. Lopulta päädyin siihen, että sarja on itseironinen representaatio genrestään tai jotakin vastaavaa (alan terminologiaa tunteva korjatkoon käsitteet) ja minähän h**** soikoon lasken kulttuuriksi ihan mitä itse tykkään!

P.S. Pidän tästä sarjasta, koska se on minusta hauska.

 

 

Kommentit

1/6 mukanaan vievä

Kirjoittanut: marjo66 24 Helmikuu, 2009 - 10:43

Itse seuraan tätä sarjaa lähinnä näyttelijöiden takia. Onhan tietysti ihan mielenkiintoista miten rikoksia pystytään selvittämään pelkistä luista, mutta pidän näistä näyttelijöistä todella paljon, heitä on ilo katsella. Suhdekoukerot odottavat selvittelyä ja se sanailu, harmi vaan kun puolet jaksoista katoaa etten muista milloin tulevat...

2/6 Kulttuuriin mahtuu paljon

Kirjoittanut: Lunasol 25 Helmikuu, 2009 - 08:52

Kiintoisaa oli lukea pohdintojasi, millä perusteella päädyit sijoittamaan Bones-sarjan kulttuuriin. Mielestäni hyvinkin kuuluu sinne, vaikka ollaankin varmaan sellaisessa "liki loputtomassa" keskustelussa, mikä on kulttuuria, mikä viihdettä, mikä taidetta - ja miten ne lomittuvat, limittyvät toisiinsa jne.

Itse kävin eilen lukemassa tutun luona paikallislehtiä entiseltä kotipaikkakunnalta: mietin senkin kulttuuriseksi teoksi (vaikka en vielä ole merkintää tänne tuonutkaan). Paikallislehdet ovat merkityksellisiä eritysesti ao. alueen asukkaille, kotiseuturakkaille - mutta muualla asuville - ihmisille, kesämökkiläisille jne.

Mielenkiintoinen pohdinta sinulla!

3/6 Lopputulos

Kirjoittanut: Warna 25 Helmikuu, 2009 - 22:43

Tietenkään en osannut jättää pohdiskeluani edes tuohon, vaan onnistuin lopulta muokkaamaan jonkinlaisen kriteerin, jota olen aiemmin vaistomaisesti noudattanut. Sen mukaan kulttuuria on kaikki se, josta epäilee menettävänsä jotain (hyvässä tai pahassa), jos kesken kaiken lähtee käymään vessassa tai jääkaapilla. Aika proosallista.

Tämän perusteella siis radio taustaäänenä ei ole kulttuuria, radion musiikkiohjelma (jonka kiitos internetin voi nykyään pysäyttää hetkeksi) puolestaan on. Vuosikausia jatkuvat komediasarjat, joiden uusinnat näkee kolmatta kertaa, eivät ole. Paitsi jos sattuu fanittamaan niin paljon, että haluaa edelleen nähdä jokaisen hetken uudestaan. Tällä pääsi jo aika pitkälle.

Tietysti heti törmää sellaisiin kulttuurilajeihin, jotka eivät riipu ajasta. Mutta painotuotteista voi pohtia, olisiko sillä merkitystä, vaikka jättäisi seuraavat 50 sivua väliin. Vaikka joidenkin kirjojen kohdalla tuntuukin, ettei sitä edes huomaisi, etukäteen tuntuisi hieman typerältä päättää, että lukee vain parilliset sivut. Ellei sitten hae sillä jotain uudenlaista kokemusta. (Mikä itse asiassa voisi olla jonkun puoliksi ulkoa osatun kirjan kohdalla aika hauskaa. Pääsisi ihmettelemään mitä muistista löytyisi aukkojen täydennykseksi. Todennäköisesti aika paljon muutakin kuin mitä alkuperäisessä oikeasti luki.)

Kuvataiteet eivät ole oikein alaani, joten niiden miettimisen jätän kyllä muiden harteille.

Sitten voisi tietenkin kommentoida Bonesistakin jotain... Katselin alussa sarjaa lähinnä hataran kirjakytköksen takia, mutta yllätyinkin positiivisesti. Siinä missä vastaavat yleensä väsähtävät heti parin ensimmäisen tuotantokauden jälkeen, Bonesin kohdalla tajuttiin vetää juttu täysin yli ja näin se vetää katsomaan jo ihan sillä, että pääsee ihmettelemään käsikirjoittajien mielenliikkeitä. "Ei ne nyt enää mitään oudompaa voi keksiä!"

Ja tietysti se sanailu. "Life is short. Talk fast." -elämänfilosofian ahkerana kannattajana mikä tahansa sarja, jossa lausutaan enemmän tai vähemmän 25 nokkelaa repliikkiä minuutissa pääsee suosikkilistalle. Olen helposti ostettavissa.

Käyttäjän calluna kuva

4/6 Samaa pohtinut

Kirjoittanut: Calluna 26 Helmikuu, 2009 - 14:09

Mukavaa pohdintaa edelleen. Ehdinkin kommentoida  jo aiemmin ilmestynyttä tätä samaa kokemusraporttia ja totean vielä, että samoilla linjoilla ollaan. Eli itse olen minäkin asettanut kriteerit sille, mikä on minulle kulttuurikokemus. Tärkein kriteerini on se, että kokemus on koskettanut minua jotenkin ja saanut pohtimaan kokemaani jälkeenkin päin tai yksinkertaisesti jättänyt hyvän olon tunteen.

 Eilen olimme läheisellä kokkikoululla lounaalla ja se kyllä tuntui kulttuurilta: kaunis avara sali, kauniisti katetut pöydät kynttilöineen, tarjoilevat opiskelijat huolitellusti pukeutuneita ja miellyttäviä asiakspalvelussaan. Kaiiki ruokalajit kauniisti, suorastaan taiteellisesti asetttu lautaselle -  lisänä vielä pääruuan liekitys pöydän vieressä. Ja tietysti ruokalajien  koostumus ja hienostunut maku. Kulttuurikokemus parhaimmillaan!

Katselen paljon tv.tä  ja jonkinverran noita sarjadraamojakin. Esim.Kotikadusta on tullut minulle vain tapa ja siksi en kyllä oikein osaa kulttuurina pitää, kuten en joitain  muitakaan viikottaisia sarjoja.

Kyllä se kulttuuri taitaa olla kokijan mielessä, kuten kauneuskin on katsojan silmässä

Käyttäjän PekkaR kuva

5/6 "Kulttuuria on kaikki se,

Kirjoittanut: PekkaR 27 Helmikuu, 2009 - 10:48

"Kulttuuria on kaikki se, josta epäilee menettävänsä jotain (hyvässä tai pahassa), jos kesken kaiken lähtee käymään vessassa tai jääkaapilla"

Tämä on hyvä määritelmä, sillä sen mukaan jalkapallo on kulttuuria, mitä se tietysti onkin. Ainakin jos Portugali pelaa. Oikein monikulttuurista on, kun Portugali-Brasilia -pelin ajaksi on varannut tsekkiläistä olutta ja karjalanpiirakoita. (Sen sijaan jääkiekko ei ole kulttuuria.) 

Käyttäjän haihatus kuva

6/6 lehden lukeminen

Kirjoittanut: Haihatusmerja 5 Maaliskuu, 2009 - 22:27

Paikallislehtien lukeminen on kulttuuria ehdottomasti! Kaikkien lehtien lukeminen on.