Tapani Kansan autosta puhkesi rengas Helsingissä ja ex-appiukko lainasi Saab 900. Sillä ajelivat Ninan kanssa Turkuun. Konsertti alkoi puoli tuntia myöhässä. Hän kertoi, että on irtisanonut työntekijänsä, joka on sopinut nämä konsertit. Ei olisi jaksanut tulla koko konserttikiertueelle. Näiden konserttien tappiota yritetään nyt paikata joulukonserteilla. Hän kertoi näin alkuunsa. Tosi kiva aloitus. Ihmiset ovat maksaneet lipusta 32 euroa ja tällainen negatiivinen pläjäys heti alkuun. Ensimmäiset jazz -laulut hän improvisoi, niin ettei bändi pysynyt mukana. Puhaltajat eivät tienneet koska soittaa ja sen jälkeen hän arvosteli negatiivisesti bändiä. Puolen tunnin ihmellisen räpellyksen jälkeen tuli tauko. Olkaa vaikka puoli tuntia poissa, sanoi maestro ja lähti. Takaisin palattuaan lauloi hyvin ja oli asiallinen. Aplodit olivat sen mukaiset. Sitten alkoi taas ihme jutut politiikkaa, Amerikkaa, Neuvostoliittoa, Kekkosta, diabetesta, ruokailuohjeita, elintarvikkeiden haukkumista, Loirin sairaus, runsas konjakinkäyttö... Katotaan kumpi porskuttaa pidempää, sanoi Kansa. Kertoi potenssista, masai-miehistä ja heidän pitkistä kaluistaan ja monista naisista, vieraan jälkeen maistuu taas vaimokin masai-miehelle. Kannattaa syödä läskiä ja rasvaa, maitokin pitää olla kunnon elintarviketta ... Lopulta muisti taas laulut. Delilah, Äidin pikkupoika, R.A.K.A.S menivät hyvin. Lopuksi lauloi Rautavaarankin esittämän kappaleen Laulu on iloni ja työni. Siihen löytyi kuitenkin uudet sanat "Ottakaatte ilo irti emännästä Ja täyttäkäätte itävyyden lovi.." Täytyy sanoa, että oli hauskaa. Nauratti kyllä tämä mauttomuus ja mahdottomuus, mutta samalla olin pettynyt. Se mistä maksoin ja mitä menin hakemaan ei toteutunut. Tapani Kansalla ei liene oma elämä tasapainossa. Jutut olivat sen mukaiset. Hän käski mennä ja soittaa Iltalehdelle tai Seiska päivään ja kertoa totuus konsertista. Enpä soita, mutta tässä tämä totuus on kirjoitettuna. Elämäni toinen ja melko varmasti viimeinen Kansan konsertti. Vessajonossa konsertin jälkeen joku lausui, että ajatelkaa me vielä maksettiin tästä. Näin on!

Konserttisali oli lähes täynnä ja aplodit olivat runsaat. Niitä sai sekä solisti Alina Pogostkina että Kapellimestari Petri Sakari ja tietysti koko orkesteri.

Kävinpä vaihtamassa vanhanaikaisen kirjstokorttini uutukaiseen kulttuurikorttiin. Nyt saan sähköpostia kulttuuritapahtumista, tarjouksia yms. Voin asioida myös monen lähikunnan kirjastossa.

Paljon musiikkia ja tanssia. Upeat puvut. Matti Silvander on suunnitellut ja ommellut esitykseen 80 pukua. Hän kertoi aloittaneensa työn jo toukokuussa. Ensi-ilta oli nyt syksyllä. Todella hieno esitys harrastajateatterilta.

14.11-16.11.2008 järjestettiin jälleen kerran Pohjoismaiden suurin gospel-tapahtuma, joka keräsi useita tuhansia pääosin suomalaisia nuoria Turkuun kuuntelemaan tunnettuja ja tuntemattomampiakin artistja. Toki siellä oli musiikin ohella muutakin tekemistä, mm. erilaisia "pajoja". Musiikin muodossa kristillistä sanomaa levittäviä bändejä tuli Suomen lisäksi ainakin Ruotsista, Saksasta ja USA:sta asti. Tapahtuma oli hyvin järjestetty ja se oli vähintäänkin yhtä onnistunut kuin viime vuonna. Päätähdet esiintyivät isossa Turkuhallissa ja pienemmät tähdet Messukeskuksessa. Messukeskuksen esitykset olivat usein jopa parempia kuin Turkuhallin, koska ne olivat hauskempia ja eräällä tapaa rennompia, lisäksi tunnelma oli tiiviimpi johtuen pienemmästä salista. Paras bändi oli itselleni Sanctus Real USA:sta. En ollut kuullut siitä ennen festareita, mutta biisit kolahtivat. Hieno ja upea kokemus jälleen kerran, suosittelen.

Teemu 06B

Billy Wilderin elokuva Etusivu uusiksi. Teksti-ilotulitusta. Terävää sanailua. Loistavaa yhteiskuntakritiikkiä.

Jrjp:n Billy Siegenfeld esitteli tekniikkaansa yhdessä tanssin opiskelijoiden kanssa. Energistä, ihanaa tanssia.

Mikaelinkirkko on kotikirkkoni ja olin antamassa sinne kuvauslupaa. Elokuvan tekeminen aiheutti aikamoista polemiikkia ja kirjailija Hänninenkin otti minuun yhteyttä. Kuvaukset saatiin tehtyä. Olin katsomassa elokuvan elokuvateatterissa ja nyt näin se uudelleen.

Katsoin sitä kriittisesti. Vertasin tätä katsomiskertaa ja edellistä kokemusta. Edelleen olin sitä mieltä, että loppua kohti elokuva lässähti. Se muuttui jotenkin siirapiksi; kaksi lasta, kaksi äitiä ja täydellinen perhesopu.

Elokuvassa on kyllä muutamia hyviä repliikkejä ja koomisia juttuja. Pappikin on ihminen. Telkku.com esitteli elokuvan näin:
"Kirpeä tragikomedia nelikymppisestä turkulaiskirkkoherrasta Antti Pitkäsestä, jolla on monta ongelmaa: vaimo hinkuaa Antista piispaa hinnalla millä hyvänsä, lapsenteko ei yrityksistä huolimatta onnistu ja kirkon uusi vahtimestari houkuttaa miestä liikaa."

Etelä-Ossetiasta saapunut kansantanssiryhmä, joka kiersi Suomessa muutamalla paikkakunnalla. Kauniita pukuja, viehkeitä naisia, upeaa tanssia, taidokasta akrobatiaa ja reipasta musiikkia. Upeaa ja taidokasta työskentelyä.

Olin ennakkoensi-illassa, joka aina on hieman kökkö. Esitys varmasti paranee, kun näyttelijät hieman lämpenevät asiaan. Odotin hieman humoristisempaa otetta, mutta olikin hetkittäin vakavahenkinen pohdiskelu. Oikein hyvä kokemus.

Kaikuja pillimetsästä, kanttori Marko Hakanpää soittaa Turun Mikaelinkirkon urkuja. Ensimmäisenä levyllä on Gladiaattoreiden tulo. Kuullostaa tosi hienolta urkuversiona.

Itse en pidä kovinkaan paljoa "nykymusiikista". Siitä puuttuu minusta usein melodia. Tämä oli valitettavasti hieman pitkästyttävä minulle.

Todella vauhdikas esitys. Tampereen esitys jäi kyllä jalkoihin. Pieni näyttämö, harrastajat, mutta elämys oli mahtava kutne Jo-Jossa on ennenkin ollut.

Kävin messujen jokaisena päivänä. Oli hienoa nähdä vanhoja konkareita ja tuoreita esikoiskirjailijoita Lassi Nummesta Ville Hytöseen.

Pentti Hietanen täyttää 50 vuotta tiistaina 7.10. Ostin hänen tuplalevynsä Minun tieni. Kuuntelin tämän äänitteen suurella hartaudella. Siinä on tunnetta ja voimaa ja kepeyttä.Pidän Hietasen äänestä ja ulkonäöstäkin :)