yle.fi

Kirjoita kokemusraportti

Millainen oli viimeisin kulttuurikokemuksesi? Kokemusraportilla voit kertoa siitä myös muille.

Täytä kokemusraportti

Vilkkaimmat kokemuspaikkakunnat

Hae kulttuurikokemuksia

Katso, millaisia tuntemuksia jokin tietty konsertti, näyttely tai teatteriesitys on herättänyt muissa käyttäjissä.

Halutessasi voit myös kommentoida toisten kirjoittamia kokemusraportteja. Kommentoidut raportit siirtyvät kulttuurikunnon keskustelupalstalle.

Hakusana(t)

Haulla löytyi 266 tulosta

miamarian hankki lukukokemuksen: Sanomattomia lehtiä
Pirkanmaa, 25.02.2009
Tekijä: Aki Salmela

Todella hyvä esikoiskokoelmaksi. Ei yhtään turhaa tai merkityksetöntä sanaa.

miamarian hankki lukukokemuksen: Tyhjyyden ympärllä
Pirkanmaa, 25.02.2009
Tekijä: Aki Salmela

Aki Salmelan lyriikka vie kertakaikkiaan mennessään!

Käyttäjän jams kuva
jams hankki televisiokokemuksen: Oscar-gaala
kotisohva - Pirkanmaa, 24.02.2009
Tekijä: Akatemia

Katselin hyppien ja pomppien (lue: kelaten) Oscar-gaalan Nelosen lähettämän ja kommentoiman lähetyksen ja olihan tuo. Jännä juttu, että näyttelijät suitsuttivat toisiaan minuuttitolkulla ja muut palkinnot jaettiin suurinpiirtein minuutissa, olkaa kohauttaen kun se kerran oli pakko tehdä. Ja sitten taas näyttelijät rakastivat toisiaan. Olivat niin yhtä suurta perhettä.

En minä tästä mitään kostunut, ehkä nyt hiukan enemmän haluan nähdä pöydän puhdistaneen Slummien miljonäärin, mutta muuten tämä ei vaikuttanut elämääni oikeastaan millään tavalla.

Niin no tietysti joo, Nelosen kommentaattorit Jussi Heikelän johdolla ottivat minua raivokkaasti päähän. Lähinnä siksi, että pyörittelivät tuolejaan.

Warna hankki televisiokokemuksen: Bones
Kotisohva - Pirkanmaa, 23.02.2009

Tämä oli oikeastaan ensimmäinen kerta, kun jouduin tosissani miettimään, mitä voi luokitella kulttuurikuntoiluksi ja mitä ei. Lopulta pohdin tätä niin kauan, että pelkästään sen voisi laskea. Kyseessähän on siis melko tyypillinen amerikkalaisen kiiltävä "Löydetään tuntematon raato, etsitään murhaaja." -sarja.

Tässä yhteydessä täytynee myöntää, että olen katsonut jokusen jakson C.S.I:täkin tässä muutaman kuukauden aikana, vaikka siitä ei merkintää löydykään. Puhumattakaan satunnaisia sitcom-sarjoista (no nämä kestävät alle puoli tuntia ilman mainoksia, ei lasketa), joita saattaa sunnuntaisin tyytyväisenä töllistellä tuntikausia, tai kohta sadasta jaksosta krhm... Paavo Pesusientä.

Tähän mennessä kulttuurikelpoisen TV-ohjelman kriteerinä on siis vaikuttanut olevan, että se on ei-amerikkalainen tai HBO:n tuottama, mikä taitaa olla aika yleinen määritelmä. Mutta kyllähän brititkin tusinaviihteen tuottamisen osaavat ja ruotsalaiset dekkarisarjat (Wallander, Beck, Van Veeteren, Huss, Höök jne.) menevät ainakin minulla iloisesti sekaisin ja takaavat jokseenkin varmaa viihdettä ilman sen kummempia tunnemyrskyjä. Elokuvien ja kirjojen puolella tämä on kuitenkin täysin hyväksyttävää, niin miksei televisionkin?

Välillä pidän kriteerinä sitä, että jaksoja on jotakuinkin rajattu määrä. Mutta sehän voi johtua myös vajavaisesta tuotantobudjetista, sarjan huonoudesta tai vaikkapa käsikirjoittajien lakosta. Ei siis kelpaa tämäkään.

Otetaan sitten kriteeriksi määritelmä "draamasarja", millä perusteella esim. Gilmoren tytöt on mukana, vaikka onkin katsojaa silkkihansikkain kohteleva feelgood-sarja. Mutta toisaalta, suuressa osassa rikossarjoja murhat ovat hieman sivuroolissa, ja draamasarjoissa puolestaan tapahtuu vaikka minkälaisia rikoksia yhtenään. Jos ohjelman pituudesta yli 50 prosenttia menee päähenkilöiden välien selvittelyyn, onko kyseessä draamasarja? 60 prosenttia? 80?

No kirjan filmatisointi ainakin lasketaan! Sillä perusteella ainakin olen nuo ruotsalaiset ottanut mukaan. Hetkinen... Bones pohjautuu kirjaan! Etäisesti, tosin. Hyvin etäisesti. Päähenkilöllä on sama nimi ja ammatti. Mutta eipä sekään olisi ensimmäinen kerta, kun alkuperäisteosta on hieman hankala keksiä filmatisoinnin takaa.

Uskomattoman paljon tälläkin siis voi vaivata päätään. Lopulta päädyin siihen, että sarja on itseironinen representaatio genrestään tai jotakin vastaavaa (alan terminologiaa tunteva korjatkoon käsitteet) ja minähän h**** soikoon lasken kulttuuriksi ihan mitä itse tykkään!

P.S. Pidän tästä sarjasta, koska se on minusta hauska.

 

 

Käyttäjän jams kuva
jams hankki lukukokemuksen: Ruokaisia romaaneja: Mausteena Fernet Branca
http://ruokaisiaromaaneja.ning.com/ - Pirkanmaa, 23.02.2009
Tekijä: James Hamilton-Paterson

Ensimmäinen Ruokaisia romaaneja -lukupiirittely on takana ja se olisi kyllä voinut vähän paremminkin alkaa. Mutta alku aina hankala, joten ei lannistuta. Ehkä tuli valittua hieman huono aloituskirja, mutta onneksi toiseksi teokseksi on valikoitunut melko taattua Joanne Harrisia.

Ja ehkä se keskustelu verkoitse vaatii vähän parempaa alustustakin tällaisessa tilanteessa, mene ja tiedä.

Käyttäjän jams kuva
jams hankki musiikkikokemuksen: Love Tracks
Zenton toimisto - Pirkanmaa, 23.02.2009
Tekijä: Zarkus

Positiviisesti yllättävä levy, ei ollenkaan niin kokeellinen kuin odotin sen olevan! Ei sillä, että kokeellisuus olisi huono asia, mutta joskus se ehkä menee snadisti yli. Nyt ei mennyt, oli ihan mahtis levy. Sen sijaan tätä seurannut Marzi Nymanin levy piti jättää kesken kun työkaveri lähti kiipeilemään pitkin seiniä ärsytyksestä. Zarkus pääsee kuunteluun uudelleenkin.

Käyttäjän jams kuva
jams hankki musiikkikokemuksen: Vol.1 & Elossa
Zenton toimisto - Pirkanmaa, 23.02.2009
Tekijä: Samae Koskinen

Jälleen kerran sain käsiini musiikkia, josta muut ovat jo pitkään puhuneet mutta minä olen laittanut hanttiin. No, kuuntelin Samaeta ja voin ymmärtää miksi hänestä puhutaan. Ihan jees juttua, ei ollenkaan pässimpää. Jäi hyvä mieli.

Käyttäjän jams kuva
jams hankki musiikkikokemuksen: Give Me Fire
Zenton toimisto - Pirkanmaa, 23.02.2009
Tekijä: Mando Diao

Spotifyssa pyörii tällä hetkellä tasan yksi mainos ja se mainostaa tätä levyä, ruotsalaisen Mando Diaon Give Me Firea. Ihan harmiton tapaus, kyllä sen pois kuunteli.

Käyttäjän jams kuva
jams hankki televisiokokemuksen: Pasila: Stalkkeri
kotisohva - Pirkanmaa, 23.02.2009
Tekijä: Atte Järvinen

Olen katsonut kaikki tähän asti esitetyt Pasilan jaksot kyllä, vaikka en olekaan niistä erikseen raportoinut. Nyt on pakko raportoida, sillä olen ruvennut puhumaan kuin Rauno Repomies.. ja se häiritsee kanssaihmisiä. Turhan moni heistä ei nimittäin ymmärrä miksi lauserakenteeni ovat moisia. Olen ehkä jo vähän turhan syvällä Pasilan syövereissä, nauran aivan katketakseni typerimmillekin jutuille.

Käyttäjän jams kuva
jams hankki televisiokokemuksen: Uutishuone: Rokkibeibi
kotisohva - Pirkanmaa, 23.02.2009
Tekijä: Lauri Nurkse

Ihana jakso! Olen oppinut pitämään Vesasta, eli Vauramon Samulin hahmosta. Melkoista tuskaa kaverilla välillä, nyt oli hyvää kehityskulkua tällä hahmolla. Muutenkin jotenkin nyt sujui hienosti jakso, paremmin kuin aikaisemmin.

Käyttäjän jams kuva
jams hankki musiikkikokemuksen: The Lemonade Ocean
Zenton toimisto - Pirkanmaa, 23.02.2009
Tekijä: I Was A Teenage Satan Worshipper

Opiskelututtujen musiikkiproggiksen uusin pitkä, ilmaantunut jo hyvissä ajoin viime vuoden puolella, mutta satuin kuuntelemaan sen vasta nyt kun sen löysin Spotifysta. Ihan kiva, melkein harmiton (työkaveri natisi jossain kohtaa musiikkivalinnasta), minä tykkäsin. Heidän tyylinsä on alusta tasoittunut.

miamarian hankki lukukokemuksen: Elena
Pirkanmaa, 20.02.2009
Tekijä: Joel Haahtela

Mukaansatempaava, kaunis, herkkä, yllättäväkin tarina.

miamarian hankki lukukokemuksen: Robert Åsbacka: Urkujenrakentaja
Pirkanmaa, 20.02.2009

Ensi tunnelma lukemisen jälkeen oli pettymys: tässäkö se nyt oli. Tarina kuitenkin jäi pyörimään mieleen, ja vasta parin päivän päästä ymmärsin, kuinka hieno se oikeasti oli.

Warna hankki musiikkikokemuksen: Nimettömiksi jääneet baariyhtyeet 1 ja 2
Pirkanmaa, 18.02.2009

Yleisesti ottaen baareissa on live-musiikkia ihan liian vähän ja oli se kuinka kamalaa tahansa, aina sopii lisää. Nyt haluaisin kuitenkin huomauttaa eräästä ulkomusiikillisesta seikasta, nimittäin esiintymisasuista. Ei vain yksinkertaisesti ole uskottavaa, jos jazz-laulajalla on päällään vaaleat farkut ja pastellivärinen neule ja kitaristilla fleece-pusakka. Oletetaan, että kyseessä on siis kuitenkin keskitason muusikoita, joilta puuttuu karismaa sen verran, ettei ihan pelkällä sisäisellä säkenöinnillä päitä käännetä. Ihan pienellä panostuksella saisi niin paljon aikaan. Ei se haittaa, jos näyttää vähän hölmöltä tai stereotyyppiseltä, vaan se, ettei tapetista erotu. Lavalle kuitenkin minun käsittääkseni ollaan tultu (myös) näkymään.

Warna hankki lukukokemuksen: Leena Krohn: Tainaron
Pirkanmaa, 18.02.2009

Lukeminen eteni kivuttomasti, mutta jotenkin en lopulta kuitenkaan saanut kirjasta oikein otetta. Pienimpänä syynä ei ehkä hyönteiskammo, jonka takia välttelin pohtimassa turhan tarkkaan henkilöitä ja yritin sen sijaan löytää juonta.