yle.fi

Leena Harjula: Kuva: Pirre Mynttinen

Leena Harjula
Kampaaja

> Palaa takaisin kokemuksiin

Mikä on kulttuurikuntosi?

– Miljöö, jossa elän ja asun yksin, työllistää tarpeeksi. Aika ei oikein riitä muuhun kuin maalaamiseen. Maalaan lähes päivittäin akryyliväreillä tauluja. Eläimet ovat lähellä sydäntäni, samoin maisemat. Eritoten syksyn värikylläisyys ja talven valkoiset maisemat inspiroivat, sydänkesä ei niinkään. Suurin osa ajastani kuluu luonnossa.

Kameran kanssa tulee liikuttua ja otettua kuvia maalausten pohjaksi. Kamera ei kuitenkaan ole aina mukana ja joudun usein muistelemaan, mitä mie luonnossa nään. Jos siellä on joku elämys, kyllä se jää kaivelemaan pitkäksi aikaa, kunnes sen saa toteutettua. Olen joskus tehnyt abstrakteja töitä mutta en sellaisia, jotka herättäisivät inhon tunteita. Päämääränäni on luoda lämminhenkisiä töitä, jotka tuovat ihmiselle levollisen olon.

Mitä haluaisit itsessäsi virkistää, vahvistaa, haastaa ja
miten taide voisi sinua siinä auttaa?

– Musiikkipuolelle menisi. Kaikki muu käy mutta ei jazz- eikä rap-musiikki.
Huilu on ihana. Mie ku oon kesäihminen, niin se tuo aurinkoisia tuntemuksia. Huilusta tulee mieleen nuoruus, nuori elämän alku ja kevään keijut – liittäisin huilun tällaiseen tunteeseen. Siinä on myös mukana rauha, levollisuus ja iloisuus.

Teatteri ei ole minun juttuni. Eikä oopperakaan missään tapauksessa. Kirjoja lukisin, jos ehtisin. Toisaalta luen paljon asiatietoa luonnosta, mm. Luonto-lehteä ja Metsästys ja Kalastus -lehteä sekä sarjakuvia, joissa ei tarvitse käyttää aivoja.

Milloin kokeilit jotain uutta ja kannatti?

– Siitä on kyllä aikaa. Näin Lahdessa Kaj Nuorivaaran teoksia 80-luvulla. Ne olivat yksityiskohtaisesti tehtyjä metallisia kukan terälehtiä ja pronssiin valettuja lintuja. Mieleen jäänyt teos oli nimeltään Satakielen hauta. Se oli semmoinen soikea kalakukon muotoinen kivi, jonka päälle oli asetettu kiillotetusta pronssista työstetty kuollut lintu. Kiven alta oli taivutettu teräslankoja, joihin oli juotettu teräksisiä mustikanlehtiä. Ne kaartuivat kevyesti linnun yli. Taivaallisen ihana! Siinä oli oivallus materiaalista ja siitä, mitä kaikkea sillä pystyy tekemään.

Kulttuurikuntovinkki?

– Ihmisten kannattaisi opetella liikkumaan luonnossa, tarkkailemaan ympäristöään ja kunnioittamaan sitä. Pitäisi opetella hiljentymään, olemaan yksin ja keskittymään – näkemään veden hiomat puut kirkasvetisillä järvillä.