yle.fi

Kulttuurikuntoryhmä sparraa Rovaniemellä

Kuva: Pentti Pekkala/YLEViime marraskuussa rovaniemeläiseen kulttuurikuntoryhmään haettiin kymmentä ”kulttuurikuntoutettavaa”. Suosio oli taattu, luvattiinhan jokaiselle osallistujalle kuusi ilmaislippua. Nyt kevään kulttuurikuurit alkavat pikku hiljaa olla tiedossa. Millaisia ovat kuntoutettavien omat odotukset?

Idea kuntoryhmästä virisi viime keväänä, kun Yle ja Kulttuurirahasto esittelivät Kulttuurikunto-kampanjaa Rovaniemellä. ”Meitä jäi kaihertamaan ajatus siitä, miten kulttuurikuntoilu voisi koskettaa tavallisia rovaniemeläisiä”, kertoo Rovaniemen Teatterin markkinoija Katariina Kuha.

Syksyllä 2008 Rovaniemen Teatteri, Rovaniemen taidemuseo ja Lapin kamariorkesteri päättivät lyödä hynttyyt yhteen ja perustaa ”kulttuurikuntokoulun”. Kuntoutettaviksi haettiin kymmentä rovaniemeläistä, jotka valittaisiin ilmoittautumisjärjestyksessä.

"RYHMÄ TÄYTTYI HETKESSÄ"

Vaateliikkeessä työskentelevä Piia Palmio oli matkalla töihin, kun hän kuuli radiosta ilmoituksen haussa olevista kuntoutuspaikoista. Palmio kiinnostui välittömästi ja otti yhteyttä Kuhaan. Jäljellä oli vielä kaksi paikkaa, joista Palmio sai toisen.

”Se oli hauska idea, että ihmisiä haetaan korkeakulttuurin pariin tällaisen ilmoituksen avulla. Ehkä korkeakulttuuriin on myös helpompi tutustua tällä tavoin”, Palmio arvioi.

Tarve kulttuurikuntoryhmälle oli ilmeinen. Katariina Kuha kertoo ryhmän täyttyneen hetkessä. Valituksi tuli yhdeksän naista ja yksi mies, iältään kahdenkymmenen ja kuudenkymmenen väliltä.

Kuva: Pentti Pekkala/YLEREPERTUAARIN LAAJENTAMINEN

Mikä rovaniemeläiset sai innostumaan ajatuksesta? Pienin yhteinen nimittäjä on varmasti halu harrastaa enemmän kulttuuria. ”Työ- ja opiskelukiireitä on paljon ja liikuntaharrastukset syövät aikaa kulttuurilta”, kertaa Kuha kuulemiaan ryhmäläisten vaikuttimia.

Kulttuurikuntoryhmän jäsen Pirkko Vuoti-Vainikka on vuorotteluvapaalla rehtorin toimestaan. ”Nyt kun aikaa on, halusin tutustua kulttuurin eri osa-alueisiin”, hän selittää. Vuoti-Vainikka harrastaa kuorolaulua ja nimeää musiikin vahvaksi lajikseen. Sen sijaan lukeminen on jäänyt vähemmälle, samoin tanssi. ”Erityisesti niihin haluaisin kiinnittää huomiota,” hän pohtii.

”Repertuaarin laajentaminen” oli syynä myös Piia Palmiolla. ”Kulttuurikuntoni on kohtalainen, mutta ei kovin laaja. Olen keskittynyt tiettyihin juttuihin kuten elokuviin ja jättänyt toiset vähemmälle”, hän kertoo. Teatterissa Palmio käy kerran pari vuodessa ”mutta enemmän virran mukana, jos joku suosittelee”. Sen sijaan klassisen musiikin konsertit ovat jääneet täysin oman ohjelman ulkopuolelle.

Kuva: Kalle Kultala/YLE"HALUAISIN LÖYTÄÄ JÄLLEEN SEN ENNAKKOLUULOTTOMAN ANUN"

Ryhmään kuuluu myös Kuopiosta kotoisin oleva oikeustieteiden opiskelija Anu Vänskä. Vielä kouluiässä hän oli aktiivinen kulttuurinharrastaja ja toimi mm. luokkansa kulttuurivastaavana. Muutto Rovaniemelle muutti kuitenkin tilanteen. ”En päässyt kulttuurin imuun uudessa kaupungissa. Olen tuntenut oloni vieraaksi ja ikävöinyt lupsakkaa savolaista meininkiä, mm. Kuopio tanssii ja soita”, hän kertoo.

Opiskelujen myötä kulttuuriharrastukset vähenivät. ”Kaunokirjalliset elämäkerrat vaihtuivat Iltalehden viihdeuutisiin ja raskaat monologiesitykset satunnaiseen stand upiin. Havahduin siihen, etten enää millään pysty lukemaan kaunokirjallisia teoksia”, Vänskä jatkaa. ”Kulttuurikunto-projektin avulla haluaisin löytää sen ennakkoluulottoman yhdeksäsluokkalaisen Anun, jonka lempinimikin oli Kulttuuripommi.”

KEVÄÄN KULTTUURIKUURIT

Kuntoryhmän ensimmäinen tapaaminen järjestettiin Rovaniemen Teatterin tiloissa joulukuun alussa. Kuntoutettavat saivat kulttuurikuntokortit sekä tietopaketin kulttuurikuntoilusta. Lisäksi heille annettiin luvatut kuusi ilmaislippua: kaksi teatteriin, kaksi taidemuseoon ja kaksi kamariorkesterin konsertteihin.

Teatterissa ja taidemuseossa kuntoutettavat pääsevät itse päättämää mieleisensä esitykset ja näyttelyt, kun taas kamariorkesteri on valinnut ohjelmistostaan valmiiksi ”kulttuurikuntoilijoille” sopivat esitykset. Tammikuun puolivälissä orkesteri soitti pyöreitä vuosia juhlivien säveltäjien kuten Fredrik Paciuksen ja Felix Mendelssohnin teoksia. ”Mielenkiintoista oli etenkin se, kun John Storgårds kertoi sävellysten taustoista”, kiittelee Vuoti-Vainikka kamariorkesterin konserttia.

Teatteritarjonnasta Vuoti-Vainikan valinta kohdistui AviovuodeT:hen ja Soittokieltoon, joita hän ei ajanpuutteen vuoksi ehtinyt syksyllä nähdä. ”Molemmat ovat saaneet hyvät arvostelut”, Vuoti-Vainikka perustelee. AviovuodeT kiehtoo myös Vänskää, kun taas Palmio aikoo satsata helmikuussa ensi-iltaan tulevaan Veljeni Leijonamieleen.

Kuva: AtlanticTOIVELISTALLA: ELÄMYKSIÄ, OPASTUSTA JA VINKKEJÄ 

Millaisia odotuksia ryhmäläisillä sitten on kevään suhteen? Mitä kuntoilusta halutaan saada irti? ”Uusia kokemuksia ja elämyksiä”, vastaa Palmio. ”Opastusta eri kulttuurikohteisiin”, sanoo Vänskä.

Pirkko Vuoti-Vainikan odotukset puolestaan kohdistuvat ryhmään ja ryhmässä toimimiseen. ”Olisin jo ensimmäisessä tapaamisessa odottanut tutustuttamista.” Ennen kaikkea Vuoti-Vainikka toivoisi yhteisiä keskusteluja ryhmän kanssa. ”Ryhmältä voisi myös saada vinkkejä paikallisesta kulttuuritarjonnasta,” hän visioi.

Ainakin siinä suhteessa Vuoti-Vainikan toiveet täyttynevät, että helmikuussa kulttuurikuntoryhmän on määrä kokoontua porukalla uudestaan. Tällöin ohjelmassa on kokemusten, etenkin kamariorkesterin konserteissa hankittujen, läpikäyntiä. Myöhemmin keväällä ryhmä kerääntyy vielä summaamaan koko kauden saavutuksia.


KULTTUURIKUNTOVINKKI:
Mikäli paikkakuntasi kulttuuritarjoajat eivät järjestä erityistä kulttuurikunto-ohjelmaa, voit ryhtyä toimeen myös itse. Oman kulttuurikuntopiirin perustaminen madaltaa kynnystä lähteä kulttuurin pariin ja mahdollistaa keskustelun ennen ja jälkeen kulttuurielämyksen.

Lisää Kulttuurikunto-uutisia ja -vinkkejä