yle.fi

Pasi Heikura. Kuva: Jyrki Valkama.

Pasi Heikura
Alivaltiosihteeri, tietokirjailija

> Palaa takaisin kokemuksiin

Millainen kulttuurikuntoilija olet?

– Olen kuin vanha kymmenottelija. Mikään ei ole minulle vierasta. Joka lajin tekniikka on tuttu, oli kyseessä sitten Tintoretto tai käsitetaide, free jazz tai Bachin soolosellosonaatit, Paasilinnan kesäteatteriversio tai kokeileva näyttämö, dekkari tai Alastalon salissa, moderni tanssi tai Nick Nolte -elokuva.

Työ- ja elämäntilanteeni vuoksi ehdin kuitenkin hikoilemaan yhä harvemmin. Koska taide on ihmisen yritystä jäljitellä luontoa, pureudun sitäkin ahkerammin tuohon kaiken taiteen alkulähteeseen: suomalaiseen sekametsään, järven ja meren selkiin sekä pihan vihannesmaan kääntämiseen. Myös vuoden vanhan tyttäreni puuhat avaavat joka päivä uuden näkökulman maailmaan, vähän niin kuin kunnon taiteen pitääkin.

Mitä itsessäsi haluaisit taiteen avulla treenata, vahvistaa,
virkistää?

– Minulla on kana kynittävänä Mozartin kanssa. Minusta hänen teoksensa ovat pinnallista liirumlaarumia ja lapsellista pimputtelua. Muu maailma on aivan päinvastaista mieltä, joten ehkä loppuelämäni ajan painin tämän lukkiutumani avaamisen parissa.

Ohjelman yksi motto on Kokeile jotain uutta. Mikä olisi
tilanne, jolloin kokeilit jotain uutta ja se kannatti?

– Esimerkkejä on lukemattomia. Nuorena kuuntelukelvottomaksi havaitsemani Miles Davisin Bitches Brew olikin uudessa kuuntelussa täydellinen levy. Tuttavan vuoksi velvollisuudesta näkemäni nykytanssiesitys auttoi tajuamaan miten hauskaa ja osuvaa moderni tanssi voi olla. Ja kun teininä kuuntelin tiukkapipoisena Zappaa, en olisi voinut kuvitellakaan, miten opin ekassa AC/DC-konsertissani unohtamaan itseni ja elämään enemmän harmoniassa universumin kanssa.

Ja kuntoiluvinkkisi?

– Kirjasto. Sattumanvarainen hylly, sattumanvaraisesta luokasta.