Kuikka - Pohjois-Savon maakuntalintu. Jos kuulet kuikan soidinhuudon kotijärvelläsi, voit olla tyytyväinen. Kuikka näet viihtyy ja pesii vain puhdasvetisillä järvillä. Se on levinnyt koko maamme alueelle Etelä-Suomesta aivan Lapin perukoille saakka. Kuikkaa tavataan melko runsaasti vielä Pohjois-Savossa, mistä syystä se on valittu järvirikkaan maakunnan nimikkolinnuksi. Suurikokoinen lintu on mahtava näky, kun se lentää kalastusmatkoillaan suoraviivaisesti järveltä toiselle. Kuikkia arvellaan pesivän koko maassa noin 5000 paria. Kuikkakanta näyttää valitettavasti olevan hitaasti taantumassa.

Kuuntele ääninäyte tästä

Näytteet ovat RealAudio-muodossa,
niiden kuuntelemiseen tarvittavan ilmaisen ohjelman saat täältä

Kuikka pesällään. Se valitsee etsii itselleen rauhallisen pesäpaikan yleensä aivan vesirajan tuntumasta. Luonnonkuva-arkisto / Hannu Huttu.

Taustaa

Kuikka on Gaviidae heimon nimikkolintu. Se viihtyy karuilla ja kirkasvetisillä järvillä. Laji on levinnyt koko maahan etelärannikolta pohjoisimpaan Lappiin saakka. Vaikka kuikka saattaa elää aivan rannikon tuntumassa, se hakee pesäpaikkansa kuitenkin sisämaassa tai meren saaressa sijaitsevalta järveltä. Pesä sijaitsee yleensä aivan vesirajan tuntumassa, koska kuikka kulkee maalla varsin huonosti. Pesä on usein pelkkä syvennys maassa tai kasvien osista koottu vaatimaton kyhäelmä. Kuikka valitsee pesäpaikakseen rauhallisen ja eristyneen sopen saaren tai niemenkärjestä. Tästä syystä pesiä on vaikea löytää. Kuikkapari hautoo pesässään yleensä kahta ruskeankirjava munaa. Haudonnan onnistumisen havaitseekin parhaiten loppukesällä, kun poikue ui järven selällä. Kuikka on melko suuresta koostaan huolimatta arka lintu. Ihmisen havaittuaan se usein sukeltaa jopa satoja metriä pitkiä matkoja. Kuikan oleskelun järvellä paljastaakin parhaiten sen kuuluva huuto, josta lintu lienee saanut myös nimensä. Kuikan huuto kertoo myös siitä, että ao. järvi on vielä puhdasvetinen, koska se välttää saastuneita järviä. Aikaisemmin kalastajat vainosivat kuikkia, mutta kolmisenkymmentä vuotta kestänyt rauhoitusaika on muuttanut asenteita. Monet kuikat menettävät silti edelleen henkensä kalastajien verkoissa. Kuikan tulevaisuutta uhkaavat ihmisen taholta toisetkin vaarat. Kesäasutusten leviäminen järvien rannoille on vähentänyt sopivia ja tarpeeksi rauhallisia pesimispaikkoja, sillä kuikka vaatii melko suuren reviirin. Tiheimmillään kuikkapareja on todettu yhdestä puoleentoista paria vesialueen neliökilometriä kohti. Vaikka kuikkakantamme on em. syistä ilmeisesti hieman taantumassa, tämän upean vesilinnun huudon voi kuulla kesäisin edelleen monelta suomalaiselta järveltä.

Lisää aiheesta:

Pohjois-Savon maakunta sijaitsee Järvi-Suomen pohjoisosassa ja käsittää lähinnä Kuopion, Varkauden ja Iisalmen talousalueet. Maakunnan pinta-ala on 16.500 neliökilometriä ja asukasluku 250.000 henkilöä. Pohjois-Savon asutus on syntynyt kaskeamisen myötä. Asiakirjoihin merkitty kiinteä asutus levisi maakuntaan 1500-luvulla. Laajat metsät ja monien järvien luomat vesireitit loivat perustan maakunnan elinkeinoelämälle. Nykyisen Pohjois-Savon keskus onkin Kuopion kaupunki, joka kehittyi aikanaan vesiliikenteen keskuksena. Pohjois-Savon pinta-alasta on vettä noin 16 %. Maakunnan sokkeloiset järvet liittyvät usein toisiinsa kapeiden salmien ja myöhemmin rakennettujen kanavien kautta. Järvet kuuluvat Kymijoen vesistöön lukuun ottamatta Rautalammen reittiin kuuluvia järviä. Ne kuuluvat Vuoksen vesistöön. Suurin järviallas on Iso-Kalla (898 neliökilometriä). Pohjois-Savon lukuisat järvet tarjoavat sopivia pesäpaikkoja myös maakunnan nimikkolinnulle kuoville. Metsää maakunnan maapinta-alasta on noin 70 %. Edullisen ilmaston ja kaskeamisen seurauksena Pohjois-Savossa lehtomaisia metsiä on naapurimaakuntia enemmän. Metsien valtapuu on kuitenkin kuusi. Pohjois-Savo muodostaa ilmastoltaan edullisen saarekkeen Suomenselän ja Vaara-Suomen väliin. Ilmaston edullisuus näkyy kasviston runsaudessa. Termisen kasvukauden pituus vaihtelee 150 ja 160 vuorokauden välillä. Maakunnan keskuksia ovat Kuopion, Varkauden ja Iisalmen kaupungit. Taajamien ulkopuolella asutus seurailee usein vesistöjä, joskin maalaistalot on rakennettu usein vaarojen tai mäkien rinteille. Pohjois-Savon maisemaa sävyttävät mäet ja sokkeloiset vesireitit. Ylä-Savon luonnon nähtävyyksiin kuuluu kolmen korkean vaaran, Tahkovuoren, Pisan ja Kinahmin ympäröimä Syvärin järvi.