Olavi Paavolainen oli merkittävä kultuurivaikuttaja, joka 1930-luvulla avasi suomalaisille "ikkunoita Eurooppaan". Matkakirjoissaan hän esitteli ajan kulttuurivirtauksia sekä eritteli fasistista ja kommunistista aatemaailmaa. Jatkosodan jälkeen Paavolainen julkaisi sotapäiväkirjansa "Synkkä yksinpuhelu". Se herätti kovaa kritiikkiä ja syytöksiä jälkiviisaudesta. Arvostelu katkeroitti Paavolaisen ja hän vaikeni kirjailijana. Olavi Paavolainen jatkoi kuitenkin työtään kulttuurin parissa toimien 1947-64 Yleisradion teatteriosaston päällikkönä. Tässä tehtävässä hän esitteli 4.6.1950 pohjoismaisen kuunnelmakilpailun voittajat.

Kuuntele ääninäyte tästä

Näytteet ovat RealAudio-muodossa,
niiden kuuntelemiseen tarvittavan ilmaisen ohjelman saat täältä

Olavi Paavolainen. Kuva: Ruth Träskman /YLE Valokuva-arkisto.

Taustaa

Olavi Paavolainen syntyi 17.9.1903 Kivennavalla varatuomari Pekka Paavolaisen perheeseen. Hän opiskeli vuosina 1921-25 Helsingin yliopistossa kirjallisuutta ja estetiikkaa, mutta osallistui samaan aikaan jo aktiivisesti kulttuuripoliittiseen keskusteluun ja kirjalliseen elämään. Tuolloin hän kohosi yhdeksi sukupolvensa johtohahmoksi, kun ns. Tulenkantajat-ryhmä järjestäytyi. Tulenkantajien kirjallisuuslehden perustajana ja toimittajana Olavi Paavolainen oli avaamassa tuolloin melko sulkeutuneen Suomen kansalaisille "ikkunoita Eurooppaan". Hän esittelikin vuonna 1929 ilmestyneessä teoksessaan "Nykyaikaa etsimässä" sellaiset eurooppalaiset kulttuuri-ilmiöt kuin dadaismi, futurismi ja venäläinen vallankumousrunous. Lisäksi kuvasi suurkaupunkien elämää ja tekniikan saavutuksia koneromantiikan sävyttämällä tyylillä. Vuonna 1932 julkaistussa pamfletissa "Suursiivous eli kirjallisessa lastenkamarissa" Paavolainen arvosteli Tulenkantajien proosatuotantoa. Vuonna 1936 ilmestyneessä "Kolmannen valtakunnan vieraana" hän tarkkana havainnoitsijana sekä ihasteli että kritisoi Hitlerin Saksaa. Matkakirjoissaan "Lähtö ja loitsu" ja "Risti ja hakaristi" (1937-38) Olavi Paavolainen puolestaan eritteli uskontoja ja alkuperäiskansojen uskomuksia sekä toisaalta Saksan, Italian ja Neuvostoliiton totalitaarisia valtiojärjestelmiä. Paavolainen palveli jatkosodan aikana päämajassa propagandatehtävissä. Sodan pitkittyessä hänen asenteensa Suomen poliittiseen ja sotilaalliseen johtoon muuttui kriittiseksi. Paavolainen julkaisikin vuonna 1946 sotapäiväkirjansa nimellä "Synkkä yksinpuhelu". Se herätti kovaa krittiikiä ja syytöksi jälkiviisaudesta. Arvostelu satutti Paavolaista niin vahvasti, että hän vaikeni sen jälkeen kirjailijana. Paavolainen kiinnitettiin vuonna 1947 Yleisradion teatteriosaston päälliköksi. Tässä tehtävässä hän toimi kuolemaansa 19.7.1964 saakka. Paavolaisen aikana radioteatteri itsenäistyi ja siitä kehittyi 1950-luvulla merkittävä kulttuurinvaikuttaja. Hänen teoksiaan ja merkitystään Suomen kulttuurielämässä on jo arvioitu useissa eri yhteyksissä. Olavi Paavolaisen syntymän 100-vuotispäivään liittyen hänen merkitystään tullaan jälleen arvioimaan uudelleen. Yleisradio osaltaan muisti Paavolaista Radioteatterin syksyn 2003 ohjelmistossa lähettämällä uusintana vuonna 1979 valmistuneen kolmiosaisen kuunnelman "Eurooppalainen odysseia". Se kertoo Olavi Paavolaisesta ja hänen merkityksestään suomalaisuuden avaamisessa ja Suomen avautumisesta Eurooppaan. Kuunnelman ensimmäinen osa lähetettiin YLE Radio 1:ssä 15.9.2003.

Voit kuulla näytteen Timo Humalojan kirjoittaman ja ohjaaman kuunnelman ensimmäisestä osasta klikkaamalla tästä. Näytteessä Jaakko Pakkasvirta esittää Olavi Paavolaista. Kuunnelman toinen osa esitettiin 22.9.2003 ja kolmas osa 29.9.2003. Lisäksi 13. päivä syyskuuta 2003 klo 19.10 Lauantain teatteri-illassa oli aiheena Olavi Paavolainen - tyylin mestari ja kuohuva kuohuttaja. Ohjelmassa käsiteltiin Paavolaisen merkitystä aikansa kulttuurielämän keulakuvana ja kriitikkona, mutta myös henkilönä, joka teki pitkän päivätyön Radioteatterin johdossa.

Lisää aiheesta:

Olavi Paavolainen ja Radioteatteri. "Radion teatteri on intiimiä teatteria, jolla on maailman suurin kuulijakunta. Sen sanoma kantautuu miljoonille, mutta sitä kuunnellaan yksin - hiljaisessa huoneessa iltalampun loisteessa. Radiosta kuuluva markkinatorien meteli tai taistelukenttien ryske sammuu yksinäisen kamarin ja hämärän maalaispirtin äänettömyyteen. Kokeneimmankaan sankarinäyttelijän paraatiroolia ei tervehdi ainoakaan kättentaputus". Näin luonnehti Olavi Paavolainen kuunnelmataiteen olemusta Radioteatterin 10-vuotispäivänä 1958. Suomi kuului jo tuolloin kuunnelmataiteen saralla maailman johtavien maiden joukkoon. Kärkijoukkoon nousemiseen vaikutti osaltaan se, että Yleisradiolla oli ollut vuodesta 1948 alkaen oma, vakituisen henkilökunnan muodostama radioteatteri. Sellaisesta ylellisyydestä monet Yleisradiota suuremmat radioyhtiöt tuolloin vasta haaveilivat ja haaveeksi se myös jäi television esiinmarssin myötä useimpien radioyhtiöiden osalta. Radioteatterin perustamiseen vuonna 1948 vaikutti pääjohtaja Hella Wuolijoen oman teatteriharrastuksen ohella se käytännöllinen seikka, että vakituisten laitosteatterien näyttelijät olivat kiinni omissa harjoituksissaan päivittäin klo 11-15. Tästä syystä ei Yleisradion kannalta parhaaseen työaikaan voitu järjestää kuunnelmien harjoituksia tahi niiden nauhoituksia. Olavi Paavolainen tuli itse mukaan radiotyöhön vuonna 1947. Hän itse kertoi siitä ja kokemuksistaan radioteatterista vuonna 1958 seuraavasti. "Itse jouduin radiotyöhön oikeastaan aivan sattumalta. Tulin nimittäin keväällä 1947 tuuraamaan silloista teatteriosaston päällikköä Matti Kurjensaarta, joka halusi omistautua kirjallisiin töihin. Ensimmäiseksi tehtäväkseni otin suomalaisten kirjailijoiden innostamisen kuunnelmadramatiikkaan. Sen tuloksena onkin ilmestynyt kaksi nidettä: "Parhaat suomalaiset radiokuunnelmat 1948-49" sekä "Suomalaisia radiokuunnelmia 1950-51". Tuotteliain kuunnelmakirjailijamme on ehdotomasti Helvi Erjakka. Mutta onhan meillä kaksi kirjailijaa, jotka ovat saavuttaneet mainetta yksinomaan kuunnelmiensa perusteella: Leo Apo ja vuosi sitten kuollut Kalervo Siikava. Edellisen kuunnelmia on jo esitetty useissa ulkomaidenkin radioissa. Jos ajattelen niitä lähes kahtatoista vuotta, mitkä olen ollut teatteriosaston päällikkönä, minun on tunnustettava, että aivan helppoa tämä työ ei ole ollut. Esitetäänhän meillä, sanokaamme 10 vuoden aikana, runsaat 1000 näytelmää, mihin "tavallinen teatteri" pääsee noin 100 vuoden aikana! Ja suurilla luvuilla edelleen leikkiäksemme: onhan imponoivaa tietää, että jokaista maanantaikuunnelmaa seuraa yli 1,5 miljoonaa suomalaista, joista suurimmalle osalle esityksemme tarjoavat ainoan teatterinautinnon. Tietoisuus tästä palkitsee kyllä kaikki vaivannäöt". Vielä nykyisinkin radioteatteri jatkaa Paavolaisen viitoittamalla linjalla esittämällä vuosittain noin 40 pitkää kuunnelmaa ja lukuisia lyhyempiä esityksiä. Tosin kuuntelijaluvut ovat pudonneet radion kulta-ajan 1,5 miljoonan kuuntelijan määrästä keskimäärin noin 100.000 kuuntelijaan. Sata vuotta sitten syntynyt Olavi Paavolainen avaa meille suomalaisille yhä edelleen ikkunoita Eurooppaan ja sen historiaan sekä teoksiensa että Radioteatterin välityksellä!