Isokuovi - Etelä-Pohjanmaan maakuntalintu. Isokuovi suosii laajoja avomaita, joille se rakentaa pesänsä ja joilla se kasvattaa poikasensa. Etelä-Pohjanmaan laajat peltoaukeat, suot ja rantaniityt tarjoavatkin isokuoville sopivia elinympäristöjä. Iso lintu myös erottuu ympäristöstään. Sen voimakkaat kutsu- ja soidinäänet kuuluvat koko pesimä-kauden ajan. Kutsuna Isokuovi huutaa kuooi, kuooi, kuooi, mutta soidinääni on sointuva liverrys. Isokuovi on Suomessa täysin rauhoitettu, mutta muuttomatko-jensa aikana siitä tulee paikoittain haluttu riistalintu. Suomessa tapahtuvien ympäristön-muutoksien vaikutukset ovat jääneet isokuovin kannalta onneksi vain hyvin paikallisiksi.

Kuuntele ääninäyte tästä

Näytteet ovat RealAudio-muodossa,
niiden kuuntelemiseen tarvittavan ilmaisen ohjelman saat täältä

Isokuovi rantaruohikossa. Luonnonkuva-arkisto / Jari Niskanen.

Taustaa

Isokuovin tuntomerkit. Pituus 56-63 m. Isokuovin höyhenistö antaa linnulle samalla elinpiiriin sopivan suojavärityksen, sillä sen vaaleanharmaissa höyhenissä on runsaasti ruskeasävyisiä täpliä kuin aavikkosotilaiden maastopuvuissa. Isokuovilla on kahlaajille tyypilliseen tapaan pitkät jalat. Isokuovit talvehtivat Länsi-Euroopan rannikoalueilla ja ja Afrikassa. Ne muuttavat pesimisalueilleen Suomeen huhtikuun aikana. Isokuovi pesii kaikkialla Etelä-ja Keski-Suomen alueella, mutta kanta harvenee linjan Kajaani-Kemi pohjoispuolella. Lapissa Isokuovia on tavattu vain yksittäisinä pareina. Kanta on erittäin voimakas Etelä-Pohjanmaalla, mikä lienee osaltaan vaikuttanut Isokuovin valintaan maakunnan nimikkolinnuksi. Isokuovi pesii mielellään laajoilla pelloilla, rantaniityillä ja soilla. Pohjois-Suomessa isokuovi saattaa pesiä myös jokien ja järvien varsille syntyneillä viljelyaukeilla. Isokuovi vaatii pesän ympärille selvän pesäpiirin. Tästä syystä kahden isokuovin pesän etäisyys on yleensä vähintään 100 metriä. Pesä sijaitsee yleensä avoimesti pellolla tai niityillä tai suomättäillä enemmän tai vähemmän heinien sekä varpujen suojassa. Usein koiras kaapii maahan matalia soidinpesiä. Niistä naaras sitten valitsee yhden pesäkseen, joka sitten vuorataan heinillä. Naaras tekee yleensä pesään neljä, oliivinvihreää, tummatäpläistä munaa huhti-toukokuun vaihteessa, mutta munintakausi saattaa jatkua toukokuun loppuun saakka. Sekä koiras että naaras osallistuvat munien haudontaan, mikä kestää noin neljä viikkoa. Poikaset kuoriutuvat haudontakauden jälkeen yleensä yhden vuorokauden aikana. Poikaset jättävät pesän melko nopeasti, mutta aluksi molemmat vanhemmat ruokkivat ja suojelevat niitä pesän lähistöllä. Noin kahden viikon kuluttua poikasten ruokkiminen jää kuitenkin vain uroksen tehtäväksi. Ravintonaan isokuovit käyttävät hyönteisiä, matoja ja marjoja. Isokuovi suurena ja äänekkäänä lintuna herättää helposti luonnossa kulkijan huomion. Soidinmenojen aikana koiras lentää ja laulaa samalla voimakkaalla äänellä. Pesimäkautena isokuovit liikehtivät levottomasti ja huutelevat kiihkeästi varoitushuutojaan, jos kulkija lähestyy pesää tai sen lähistöllä oleskelevia poikasia. Vaikka isokuovi on Suomessa eteläinen lintulaji, se on levinnyt hiljalleen pohjoisemmaksi. Koska isokuovi pesii monenlaisissa ympäristöissä, peltojen paketoinnit ja muut vastaavat ympäristömuutokset ei ole vaikuttaneet linnun elinympäristöön kovin dramaattisesti. Etelä-Pohjanmaan maakuntalinnun tulevaisuus näyttääkin turvatulta.

Lisää aiheesta:

Etelä-Pohjanmaa sijoittuu Suomenselältä Pohjanlahden rannikolle ulottuvalle alueelle. Maakunnan pinta-ala ilman merialueita on noin 21.000 neliökilometriä ja asukasluku noin 380.000 henkilöä. Maakunnallisen keskuksen asemasta kilpailevat Vaasan ja Seinäjoen kaupungit. Etelä-Pohjanmaan väestöstä asuu taajamissa noin 70 % ja maaseudulla 30 %. Vaikka valtaosa maakunnan väestöstä asuu taajamissa, niin Etelä-Pohjanmaan elinkeinoelämässä maataloudella on edelleen hyvin vankka asema. Maanviljelylle otollisinta seutua ovat jokivarsien ravinnepitoiset savikot. Maakunnan maisemaa hallitsevatkin laajat viljelylakeudet latoineen. Tyypillistä alueen maataloudelle on, että monet viljelijät ovat erikoistuneet tietylle alalle, esimerkiksi perunanviljelyyn tai karjankasvatukseen. Etelä-Pohjanmaan ruotsinkielisellä rannikkokaistalla on taas turkiseläinten kasvatuksella merkittävä asema. Maakunnan suurimmat teollisuuslaitokset ovat keskittyneet lähinnä Vasaan, Kaskisiin ja Pietarsaareen. Tosin myös Seinäjoelle on sijoittunut elintarvike- ja vaatetusteollisuutta. Luonnonolot. Etelä-Pohjanmaa kuuluu suurelta osin Pohjanlahden rantamaahan, joka on pääosin alavaa lakeutta. Lakeudesta kohoaa kuitenkin joitakin jäännösvuoria, kuten Lapväärtin Pyhävuori, Lapuan Simpsiö ja Isojoen Lauhanvuori (231 metriä merenpinnasta). Maakunnan keskiosassa sijaitsee Suomen laajin tasankoalue. Etelä-Pohjanmaan itäosa on maastoltaan hieman korkeampaa aluetta ja siellä sijaitsee myös maakunnan korkein paikka - Lehtimäen kunnan Suokonmäki (234 metriä). Maakunnan luonnolle antavat leimansa myös monet kaakosta luoteeseen virtaavat joet. Niistä mainittakoon vain Ähtävän-, Lapuan-, Kyrön-, Närpiön- ja Isojoki. Toisaalta Etelä-Pohjanmaa on maamme vähäjärvisintä aluetta. Maakunnan ainoa suuri järvi on Lappajärvi, joka todennäköisesti on syntynyt suuren meteoriitin maahan iskeytymisen seurauksena. Etelä-Pohjanmaan luontoon vaikuttaa myös nopea maan kohoaminen. Maa kokoaa Etelä-Pohjanmaalla noin metrin sadassa vuodessa, mikä on Suomen oloissa aivan huippuarvo. Maan kohoamaisen seurauksena maakuntien jokien laskuvirtaus heikenee, mistä puolestaan aiheutuu usein keväisin ja syksyisin tulvia. Etelä-Pohjanmaan maakuntalintua nämä tulvat eivät kuitenkaan haittaa. Päinvastoin, tulvat tuovat isokuoville usein lisäravintoa aivan pesäpaikkojen välittömään läheisyyteen.