Kurki on yksi harvoista Suomen luonnon suurlinnuista. Pitkäkaulaisen ja -jalkaisen kurjen pituus vaihtelee 110 ja 120 cm:n välillä. Siipien isot peitinhöyhenet ja osa kyynärsulista ovat kaartuneet ja ne näyttävät linnun astellessa maassa aivan pyrstöltä. Höyhenistön yleisväri on harmaa, kaulan yläosa ja siipien kärjet mustat. Nuorien kurkien päälaki on tumma, mutta noin kahden vuoden iässä siihen ilmestyy punainen laikku. Kurki lentää rauhallisin siiveniskuin ja välillä liitäen. Kaula on vaakasuorassa ja jalat taaksepäin ojennettuina. Kurjet muuttavat Suomeen talvehtimisalueiltaan Pohjois-Afrikasta ja Espanjasta huhti-toukokuun aikana. Tällöin voi tehdä havaintoja korkealla lentävistä kurkiauroista kaikkialla maamme alueella. Kurki myös pesii melkein koko maassa. Kanta on tosin harva aivan pohjoisimmassa Lapissa. Kurjet rakentavat pesänsä lähes aina jollekin suolle. Pesäpaikakseen se valitsee yleensä jonkin saarekkeen vaikeakulkuisen ja vetisen suon keskeltä. Kurki käyttää pesän rakennusaineina oksia, ruohoja sekä sammalia. Pesä on linnun kokoonkin nähden melko suuri ja sieltä hyvä näkyvyys lähiympäristöön. Sekä uros että naaras osallistuvat pesän rakentamiseen, mikä usein jatkuu vielä haudonnan aikanakin. Naaras tekee pesään lähes säännönmukaisesti kaksi, oliivinväristä ja punaruskeatäpläistä munaa. Muninta tapahtuu Etelä-Suomessa huhtikuun lopulla ja Pohjois-Suomessa vapun tienoilla. Myös uros osallistuu munien haudontaan, mikä kestää isojen lintujen tapaan melko kauan eli noin kuukauden. Kuoriuduttuaan poikaset kömpivät maastoon jo parin päivän kuluttua, vaikka niiden kävely aluksi hyvin horjuvaa. Ne pystyvät uimaan melko hyvin nopeasti kuoriutumisen jälkeen. Poikasten kehittyminen lentokykyisiksi kestää kuitenkin noin 10 viikkoa. Kurkipari ja poikaset pysyvät tiiviisti yhdessä koko kesän ja usein jopa seuraavaan kesään saakka. Ravintonaan kurjet käyttävät sammakkoja, sisiliskoja, nilviäisiä, marjoja ja etenkin syksyn muuttomatkojen levähdyspaikoilla osuvia viljapeltoja. Suuret kurkilaumat aiheuttavat tällöin vahinkoja viljapelloilla, mistä syystä laji on joutunut myös vainon kohteeksi. Siitä huolimatta kurki on näihin päiviin asti ollut parhaiten säilynyt suurlintumme. Mikäli Pohjois-Pohjanmaan laajat suoalueet säilyvät koskemattomina, myös kurjen tulevaisuus näyttää turvatulta.