Pääministeri on nykyisen valtiollisen järjestelmämme tärkein vaikuttaja. Siitä syystä muut poliittiset tahot seuraavat pääministerin toimintaa erityisen tarkkaavaisesti ja näkevät siinä helposti erilaisia linjanvetoja. Toisaalta politiikkaa sivusta seuraavien on joskus vaikea ymmärtää sitä, että hallitusyhteistyön alkaessa puolueiden väliset entiset vastakohtaisuudet unohdetaan hyvin nopeasti ja että oppositioon jääneet aloittavat äkkiä uuden hallituksen ja sen vetäjän arvostelun. Tämä ilmiö kuuluu kuitenkin poliittisen elämän luonteeseen, kuten pääministeri Matti Vanhasen vastauksista radion haastattelutunnilla 12.10.2003 tulee hyvin esille.

Kuuntele ääninäyte tästä

Näytteet ovat RealAudio-muodossa,
niiden kuuntelemiseen tarvittavan ilmaisen ohjelman saat täältä


Pääministeri Matti Vanhanen. Kuva Jyrki Valkama YLE / Valokuva-arkisto

» Lue lisää aiheesta


Taustaa






Matti Vanhanen oli Suomen Keskustan keskiraskaan sarjan poliitikko vielä touko-kesäkuun vaihteeseen 2003 saakka. Silloin alkoi kevään eduskuntavaaleissa keskustan voittoon johtaneen ja sittemmin pääministeriksi nimitetyn Anneli Jäätteenmäen piinaviikot. Paljastui, että Jäätteenmäki oli saanut ohi virkatien ulkoasiainministeriön salassa pidettäviä asiakirjoja, joita hän käytti sitten hyväkseen vaalikamppailussa. Tapaus johti poliittiseen kriisiin, mikä johti Jäätteenmäen eroon pääministerin tehtävästä syntyneen poliittisen luottamuspulan johdosta. Jäätteenmäen ero hoidettiin käytännössä niin, että hänen koko hallituksensa erosi. Hallituksen muodostaneet Suomen Keskusta, SDP ja Ruotsalainen kansanpuolue halusivat kuitenkin jatkaa entisellä pohjalla, mutta uuden pääministerin vetämä. Tässä tilanteessa katseet kohdistuivat puolustusministeri Matti Vanhaseen, johon toinen päähallituspuolue SDP luotti. Aluksi Vanhasesta itsestään avautuva pääministerin paikka ei näyttänyt kovinkaan houkuttelevalta mm. siitä syystä, että hänellä on perheessä pieniä lapsia. Nykyisin pääministerin tehtävä työllistää haltijansa niin perusteellisesti, ettei hänelle jää juuri aikaa normaaliin perhe-elämään. Lyhyen harkinta-ajan jälkeen Vanhanen kuitenkin suostui ja hänen johtamansa hallitus nimitettiin 24.6.2003. Vanhasen poliittinen asema vahvistui edelleen, kun hänet valittiin Suomen Keskustan puheenjohtajaksi ylimääräisessä puoluekokouksessa lokakuussa 2003. Matti Vanhanen tunnettiin jo kansanedustajana asioihin hyvin perehtyvänä, mutta hieman värittömänä poliitikkona. Vanhanen on nyt pääministerinä itsekin todennut olevansa johtaja, joka mielummin haastaa asioita kuin ihmisiä. Värikästä kansanvillitsijää tai suuria tulevaisuuden visioita maalaavaa poliittista johtajaa Vanhasesta tuskin tulee jatkossakaan. Kuluneen puolen vuoden mittaisen pääministerikauden aikana Vanhanen on kuitenkin jo osoittanut, että hänen hallituksensa pystyy tekemään vaativia ratkaisuja. Esimerkiksi marraskuun lopulla 2003 hallitus sopi laajasta yritysverouudistuksesta, joka todennäköisesti tulee olemaan yksi suurimmista hallituskauden päätöksistä. Hyvin sujunut hallitustyöskentely näkyy myös pääministerissä, joka on selvästi saanut itsevarmuutta kesän jälkeen. Mikäli Vanhasen hallitus istuu koko vaalikauden ajan, sillä on tätä kirjoitettaessa vielä edessään kolmen ja puolen vuoden mittainen työsarka. Tulevat vuodet näyttävät, miten Matti Vanhanen ja hänen hallituksensa kykenevät selviytymään tulevista haasteista. Tällä hetkellä näyttää siltä, että hallituksen peräsin on jo tukevasti Vanhasen käsissä.






Lisää aiheesta:



Matti Taneli Vanhanen syntyi Jyväskylässä 4.11.1955. Nykyinen kotipaikka on Nurmijärvi. Vanhemmat: yhteiskuntatieteen tohtori Tatu Vanhanen ja Anni, os. Tiihonen. Puoliso: lentoemäntä Merja Hannele, os. Lemmetti. Lapset: Annastiina, 91 ja Juhana, 94. Koulutus: yloppilas 1975, valtiotieteen maisteri 1989 (Helsingin yliopisto). Työ- ja poliittinen ura. Kehäsanomien toimittaja 1985-89 ja päätoimittaja 1989-91. Nuoren keskustan liiton (NKL) puheenjohtaja 1980-83. Espoon kaupunginvaltuuston jäsen 1981-85 ja Nurmijärven kunnanvaltuuston jäsen 1989-. Presidentin valitsijamies 1982 ja 1988. Eduskunnan jäsen vuodesta 1991 alkaen. Suomen Keskustan varapuheenjohtaja 2000-2003 ja puheenjohtaja 2003 -. Puolustusministeri 17.4.- 24.6.2003. Pääministeri 24.6.2004 alkaen. Muita luottamustoimia. Valtion nuorisoneuvoston puheenjohtaja 1987-90. Neste Oy:n hallintoneuvoston jäsen 1991-98 ja Fortum Oyj:n hallintoneuvoston jäsen 1998-. Julkaisuja: Elinympäristä (80), Vihertyvä Uusimaa (87), Uudistajat (T. Karpelan kanssa) (99) ja Vaikeita valintoja (2002). Harrastus: raittiustoiminta.