Lisää aiheesta:
Uusimaa on noin 1.300.000 asukkaallaan Suomen väkirikkain maakunta. Maakunnan kiistaton keskus on maan pääkaupunki Helsinki, jonka ympärille on kasvanut noin miljoonan asukkaan metropolialue. Helsinki myös erottaa toisistaan enemmän maaseutumaiset Länsi- ja Itä-Uudenmaan. Lisäksi Uudenmaan ruotsinkieliset rannikkokunnat voidaan ehkä kultturitaustaltaan lukea omaksi osa-alueekseen. Maantieteellisesti Uusimaa kuuluu Suomenlahden rannikkovyöhykkeeseen lukuun ottamatta maakunnan länsiosaa, joka liittyy Salpauselkävyöhykkeeseen. Rikkonaista rannikkoa leimaaavat pitkät niemet ja syvälle sisämaahan ulottuvat lahdet sekä monet saaret. Pitkistä niemistä mainittakoon vain Hankoniemi, Bromarvinniemi ja Porkkalanniemi. Saaria on eniten maakunnan länsi- ja itäosissa. Saaret ovat usein varsin kallioisia ja karuja luonnoltaan. Saaristoon on perustettu myös muutamia luonnonsuojelualueita. Niistä tunnetuin on Tammisaaren kansallispuisto. Mantereen osalta Uusimaa on varsin alavaa, mutta toisaalta melko vaihtelevaa mäki- ja kankaremaastoa. Maakunnan korkein kohta on Nummi-Pusulassa sijaitseva Lövkullan mäki (162 metriä merenpinnasta). Rannikolla ja lännessä maisemaa hallitsevat ohuen maakerroksen peittämät kalliot. Järviä on Uudenmaan itäosissa varsin vähän (järvisyys alle 5 %) ja harvat järvet ovat melko matalia. Länsiosassa järviä on runsaammin, paikoin järvisyys on 20 %. Uudenmaan suurin järvi on Salpausselkien välissä sijaitseva Lohjanjärvi (89 neliökilometriä). Salpausselkien vuoksi maakunnan joet ovat varsin lyhyitä, mutta niillä on ollut asutushistorian kannalta suuri merkitys. Metsiä uudenmaan maapinta-alasta on 50-60 %. Idässä valtapuu on kuusi, mutta lännessä kasvaa runsaasti lehtipuita. Karkalin luonnonpuistossa Karjalohjalla on jopa laaja tammipuuvyöhyke kasvistoineen. Uudenmaan ilmasto on kapean rannikkokaistan vuoksi varsin merellinen. Vaikka valtaosa Uudenmaan väestöstä saa elantonsa teollisuudesta ja palveluista, maakunnan maatalous on yllättävän vahva. Keskimääräinen tilakoko on suurimpia Suomessa ja peltoa useissa kunnissa yli 35 % maapinta-alasta. Uudenmaan tilat ovat usein erikoistuneet viljan tai ölykasvien viljelyyn. Karjataloudella ei ole niin suurta asemaa kuin muissa maakunnissa. Uudenmaan monimuotoinen luonto tarjoaa maakunnan sopeutuvalle nimikkolinnulle runsaasti erilaisia pesimispaikkoja, mikä takaa osaltaan lajille hyvät tulevaisuudennäkymät.
|