Lisää aiheesta:
Lappi on Suomen pohjoisin, laajin ja harvimmin asuttu maakunta. Lapin pinta-ala on 62.100 neliökilometriä ja asukasluku vain hieman yli 30.000 henkilöä. Varsinaiseen Lapin maakuntaan lasketaan kuuluvan vain kahdeksan kuntaa; Enontekiö, Muonio, Kittilä, Sodankylä, Pelkosenniemi, Savukoski, Inari ja Utsjoki. Lapin alkuperäisen väestön muodostavat saamelaiset, joita maakunnassa asuu nykyisin noin 4.000 henkilöä. Lapin elinkeinorakenne poikkeaa muusta Suomesta. Teollisuudella ja rakentamisella on Lapissa vähäinen merkitys. Sen sijaan palveluelinkeinot, etenkin matkailu antavat työtä monille lappilaisille. Muoniossa, Inarissa ja Utsjoella jopa 70 % työvoimasta saa elantonsa matkailusta. Myös poronhoidolla on suuri merkitys maakunnan elinkeinoelämässä. Lapin luonto kuuluu Fennoskandian pohjoisosan käsittävään kokonaisuuteen. Lapin luonnolle antavat oman erityisleimansa tunturit. Korkeimmat tunturit sijaitsevat Enontekiön luoteiskolkassa, missä Skandien vuorijono sivuaa Lappia. Siellä sijaitsee myös Suomen korkein vuori - Halti, joka kohoaa 1328 metrin korkeuteen merenpinnasta. Taka-Lapissa sijaitsee puolestaan Inarin järvialanko, joka on selvästi vajonnut ympäristöään alemmaksi. Lapin vesistöille on tunnusomaista puhtaus ja kirkkaus. Siihen vaikuttavat soiden vähäinen humuspitoisuus ja savikoiden pieni määrä. Tietenkin myös alueen harva asutus on turvannut osaltaan vesien puhtauden. Lapin ylivoimaisesti suurin järvi on Inari, jonka pinta-ala on noin 1.000 neliökilometriä. Lappiin on rakennettu voimalaitosten tarpeisiin myös Lokan ja Porttipahdan tekojärvet, joiden yhteinen pinta-ala on 600 neliökilometriä, Järvien vähäisyyden vastapainoksi Lapissa on runsaasti jokia ja puroja. Osa Lapin vesitä laskee Jäämereen, osa Pohjanlahteen. Suurin Jäämereen laskeva joki on Teno. Pohjanlahteen laskevista suurimmat ovat Tornionjoki ja Kemijoki. Päävedenjakajana toimii Maanselkä, joka kulkee Enontekiön alueelta Peltotunturin kautta Korvatunturille, mistä se kääntyy etelään. Lapin ilmastoon vaikuttaa alueen pohjoinen sijainti, mistä syystä lämpömäärä jää vähäiseksi ja kasvukausi lyhyeksi. Golfvirran läheisyys mahdollistaa kuitenkin maatalouden harjoittamisen melkein koko maakunnan alueella. Lapin kasvillisuuteen vaikuttaa kylmän ilmaston lisäksi maaston suuret korkeuserot, mistä syystä kasvillisuus etenkin tunturien rinteillä on vyöhykemäistä. Inarin järvialueen ja Itä-Lapin metsissä kasvaa kuusta, mutta muualla mänty on valtapuu. Tunturi-Lapin jokivarsissa kasvaa tiheitä pajukoita ja matalia koivikoita. Korkeimpien tunturien huiput ovat puuttomia, mutta niillä kasvaa kuitenkin erilaisia varpuja, Soiden osuus Lapin maapinta-alasta kohoaa noin 20 %:iin. Yleisimmät suotyypit ovat räme ja neva. Metsä-Lapissa tavataan myös vestisä aapasoita, joiden syntyyn ovat vaikuttaneet kevättulvat. Osassa Tunturi-Lappia routa säilyy turvemättäissä ympäri vuoden. Siellä tavataan myös erityisiä palsa- eli kumpusoita. Lapin luonto on värikkäimmillään syksyllä, jolloin yöpakkasten ansiosta alkaa ruska-aika. Lapin talvi on puolestaan niin ankara, ettei maakunnan nimikkolintu pysty siitä selviytymään.
|