Pirkanmaa on muodostunut nykymaakunnaksi Tampereen talousalueen pohjalta. Tästä syystä maakuntaa kutsuttiin aikasemmin myös Tammermaaksi. Pirkanmaan pinta-ala on 12.700 neliökilometriä ja asukasluku kohoaa noin 440.000 henkilöön. Pirkanmaan keskus on Tampereen kaupunki ja sen ympäristökunnat, jossa asuu yli 60 % koko maakunnan väestöstä. Pirkanmaan maisemalle antavat leimansa Kokemäenjoen vesistön suuret järvet ja niitä patoavat, luode-kaakkoisuuntaiset harjut. Maasto on vaihtelevaa, mistä puuttuvat laajaat tasangot. Maasto kohoaa maakunnan pohjoisosassa, missä mäet nousevat paikoin yli 200 metrin korkeuteen merenpinnasta lukien. Yleensä vesistöjen vierissä sijaitsevat harjut ovat usein myös maisemallisesti arvokkaita luontokohteita. Sellaisia ovat mm. Kangasalan ja Pyynikin harjut. Pirkanmaan maaperä muodostuu harjujen ansiosta pääasiassa moreenista. Savi- ja hiesumaita esiintyy jonkin verran maakunnan eteläosien vesistöjen varsilla. Vesistöjen osuus Pirkanmaan pinta-alasta on 12 %. Suurimmista järvistä mainittakoon Näsijärvi (280 neliökilometriä), Längelmävesi, Pyhäjärvi, Vesijärvi, Roine, Kukkia, Mallasvesi, Vanajavesi, Kyrösvesi ja Tarjanne. Pirkanmaan joista on huomattavin Kokemäenjoki, joka laajentuu Nokian ja Vammalan välillä Kuloveden ja Rautaveden järvialtaiksi. Pirkanman maa-alasta on metsiä noin 70 %. Valtapuu on kuusi, joskin istutusten ansiosta männyn osuus jatkuvastii kasvanut. Laajimmat metsäalueet sijoittuvat maakunnan luoteis- ja itäosiin. Lehtometsät sijoittuvat puolestaan Pirkanmaan eteläosaan ja myöhään jatkuneesta kaskiviljelystä johtuen maakunnan itäreunaan. Suoalueita on taas eniten maakunnan luoteisosassa, missä niiden osuus maa-alasta kohoaa 40-50 %:n välille. Ilmastolliset olosuhteet eivät vaihtele kovin paljon Pirkanmaan eri osissa, mutta vaativat viljelykasvit menestyvät kuitenkin parhaiten maakunnan eteläosassa. Näillä viljelyalueilla viihtyy myös maakunnan nimikkolintu - västäräkki.