Yhden sesongin jälkeen laulajatar palasi kuitenkin Suomeen. Hän solmi avioliiton säveltäjä Karl Flodinin kanssa, ja puolisosta tuli hänen vakituinen säestäjänsä. Karl Flodin kuului aikanaan suomalaisin musiikin tärkeisiin vaikuttajiin. Hän oli viisitoista vuotta vaimoaan vanhempi. Hän oli opiskellut pianonsoittoa ja sävellystä Leipzigissa, toimi Helsingin sanomalehdissä musiikkiarvostelijana ja julkaisi vuosina 1901-1905 Euterpe- nimistä kulttuurilehteä.

Euterpe oli tunnettiin vapaamielisten ruotsinkielisten kulttuuripiirien äänenkannattajana. Lehden avustajiin kuuluivat mm arkkitehti Gustav Strengell, kirjailija Rolf Lagerborg ja kuvanveistäjä Emil Cedercreutz, suomenkielisistä runoilijoista Eino Leino. Euterpe raportoi lukijoilleen ajankohtaisista eurooppalaisista aatevirtauksista. Lehden palstoilla käytiin keskustelua naisasiasta ja uskonnonvapaudesta, mikä sai vanhoilliset piirit tuomitsemaan lehden dekadentiksi. Viiden vuoden jälkeen Euterpe kaatui taloudellisiin vaikeuksiin.

Flodinit konsertoivat ahkerasti kotimaassa ja eri puolilla Eurooppaa. He tekivät myös muutamia äänilevyjä vuosina 1904 ja 1908. Taiteilijan leipä oli tiukalla, ja vuonna 1908 pariskunta teki rohkean päätöksen. He muuttivat Argentiinaan, Buenos Airesiin, jossa Adee Leander-Flodin toimi laulunopettajana ja Karl Flodin musiikkitoimittajana saksankielisessä sanomalehdessä nimeltä Deutsche La Plata –Zeitung. Vuonna 1917 Adee Leander-Flodin antoi Buenos Airesissa konsertin, joka koostui pääosin Sibeliuksen ja Griegin lauluista.

Vuonna 1921 Flodinit palasivat takaisin Suomeen. Karl Flodin jatkoi täällä musiikkiarvostelijan työtään ja julkaisi opettajansa Richard Faltinin elämänkerran. Adee Leander-Flodin muutti miehensä kuoltua Roomaan, jossa hän toimi menestyksekkäästi laulunopettajana vuonna 1935 tapahtuneeseen kuolemaansa saakka.