Lisää aiheesta:
Pohjanmaa on laajin historiallisista maakunnista. Se vastasi melko tarkasti vuonna 1540-luvulla perustettua Korsholman linnalääniä. Alue säilyi Pohjanmaan läänin nimisenä vuoteen 1775 saakka, jolloin maakunnasta muodostettiin Oulun ja Vaasan läänit. Näiden uusien läänien rajat poikkesivat kuitenkin Keski-Suomen kohdalla aikaisemman Pohjanmaan maakunnan aluerajoista. Maisemallisesti Pohjanmaa jakautuu useaan alueeseen. Etelä-Pohjanmaan rannikkomaa on kasvistoltaan rehevämpää kuin maakunnan muut osat. Se johtuu alueen merellisestä ilmastosta ja myöhään merestä nousseen maan korkeasta ravinnepitoisuudesta. Etelä-Pohjanmaan metsät ovat kuusivaltaisia ja koostuvat pääosin mustikkatyyppisistä kankaista. Maisemaa sävyttävät myös laajat viljelyaukeat - etenkin sisämaassa. Suomen suurin tasanko sijaitsee esimerkikisi Seinäjoen ympäristössä. Parhaat viljelymaat ovat kuitenkin jokilaaksojen savikoilla. Historialliseen Pohjanmaahan kuuluu myös Suomenselän alueen suuret suoalueet, jotka kattavat jopa 60 % maapinta-alasta. Tämä Suomenselän suovaltainen osa on 100-200 metriä merenpinnan yläpuolella, mutta toisaalta alueen sisäiset korjeuserot ovat varsin vaatimattomia. Pohjois-Pohjanmaan ja Perämeren alueet ovat puolestaan alavaa lakeutta, jota halkovat monet joet. Maakunnan tätä osaa hallitsevat mäntyvaltaiset havumetsät ja aapasuot. Pohjanmaan pohjoisimmalle osalle, joka sijoittuu Rovaniemen eteläpuoliselle alueelle, antavat leimansa vaarat ja tunturiselänteet. Tämä Pohjanmaan osa on luonnonoloiltaan varsin kirjava alue. Metsät ovat jo pohjoista tyyppiä edustavia sekä- ja mäntymetsiä. Myös tervapääsky käy yhä harvinaisemmaksi tällä historiallisen Pohjanmaan pohjoisrajalla.
|