Alma Johanna Silventoinen syntyi Pietarissa 5.2.1884. Hänen isänsä oli kultaseppä. Perheessä oli neljä musikaalista tytärtä, joista kaksi, Alma ja Oili (Siikaniemi) ryhtyivät laulajattariksi. Helsingin suomalaisen tyttölyseon jälkeen Alma Kuula siirtyi opiskelemaan musiikkia Helsingin Musiikkiopistoon (1903-08). Aluksi pääaineena oli pianonsoitto, mutta säveltäjä-kapellimestari Armas Järnefeltin suosituksesta se vaihtui lauluopintoihin Abraham Ojanperän ja Alexandra Ahngerin johdolla. Jo opiskeluaikoinaan Alma Kuula tutustui tulevaan puolisoonsa Toivo Kuulaan. Vuonna 1907 säveltäjä omisti yksinlaulunsa Tuijotin tulehen kauan Alma Kuulalle, joka esitti sen sekä musiikkiopiston kevätnäytteissä että säveltäjän ensimmäisessä sävellyskonsertissa. He pitivät opiskeluvuosinaan myös yhteisiä konsertteja ympäri maata, muun muassa Lappeenrannassa ja Helsingissä. Kotimaisten opintojensa jälkeen Alma Kuula jatkoi opintojaan ulkomailla, ensin Milanossa Mathilde Riccin oppilaana (1908-09) ja sitten Pariisissa M. Duquennen oppilaana (1909-10). Palattuaan Suomeen, hän lähti laajalle kotimaan konserttikiertueelle, joka ulottui aina Pietariin asti. Ensikonserttinsa hän piti vasta vuonna 1911. Alma Kuula oli suosittu konsertti- ja oratoriolaulaja. Kotimaisten konserttien lisäksi hän esiintyi ulkomailla: Unkarissa, Italiassa, Baltian maissa, Saksassa ja muissa Pohjoismaissa. Toivo Kuulan yksinlaulujen ohella hän tuli tunnetuksi aikansa modernin suomalaisen laulutaiteen esittäjänä. Suurin osa Toivo Kuulan laulumusiikista oli sävelletty Alma Kuulaa varten. Yksinlaulujen lisäksi hän esitti soolo-osuuksia Kuulan laajemmissakin vokaaliteoksissa. Yhteiset konsertit säveltäjän kanssa jatkuivat omien solistikonserttien ja oratoriotehtävien rinnalla. Pariskunta solmi avioliiton 1914, mutta Alma Kuula jäi leskeksi jo 1918.

1910- ja 1920- luvuilla Alma Kuula teki vielä opintomatkoja ulkomaille. Milanossa hän oli Michele Wigleyn oppilaana 1913-14, Berliinissä Hertha Dehmlowin oppilaana 1922 ja Roomassa Regina Pacinin oppilaana 1928 yhdessä sisarensa Oili Siikaniemen kanssa. Laulajana Alma Kuula oli sielukas ja eläytyvä esiintyjä, joka jaksoi konsertoida lähes kuolemaansa saakka. Laulajattaren terveys oli epävakaa jo 1930-luvulta alkaen, jolloin hän vähensi esiintymisiään ja keskittyi opetustyöhön. Hän toimi laulunopettajana sekä yksityisesti että Helsingin Sivistysjärjestöjen Kansankonservatoriossa (1929-41). Keväällä 1941 hän piti soolokonsertin Helsingissä säestäjänään oma tyttärensä Sinikka Kuula-Marttinen. Lokakuussa 1941 oli tarkoitus pitää vielä konsertti Lappeenrannassa, mutta Alma Kuula kuoli sydänkohtaukseen matkalla konserttinsa harjoituksiin 8.10.1941.