Martti Miettunen syntyi Simossa 1907 pienviljelijäperheeseen. Hänen opiskelu- ja työuransa alkuvaiheet liittyivät kiinteästi maatalouteen. Miettunen valmistui agrologiksi Mustialan maatalousopistosta 1932 eräänä kurssinsa parhaista oppilaista. Valmistumisensa jälkeen hän toimi Itä-Karjalan ja Peräpohjolan maanviljelysseurojen neuvojana 1934-38. Neuvontatyön yhteydessä hän tutustui henkilökohtaisesti etenkin Pohjois-Suomen maanviljelijöihin ja heidän oloihinsa. Neuvontatyössä luodut kontaktit ja sitä kautta syntynyt tukijoukko auttoivat Miettusta siirtymisessä poliittiselle uralle, kun hänet valittiin vuonna 1938 Maalaisliiton keskushallituksen järjestösihteeriksi. Sotavuosien jälkeen Martti Miettusen poliittinen ura vauhdittui entisestään, kun hänet valittiin 1945 kansanedustajaksi Lapin läänistä. Miettunen istui eduskunnassa yhtäjaksoisesti vuodet 1945-58. Toinen Martti Miettusen poliittiseen uraan vaikuttanut tekijä oli ystävyys Urho Kekkosen kanssa. Miettunen valittiin Kekkosen tuella Maalaisliiton puoluesihteeriksi 1946. Tässä tehtävässä hän toimi vuoteen 1950 saakka. Miettunen oli maatalousministerinä mukana myös kaikissa Urho Kekkosen viidessä hallituksessa. Maatalousministerinä hän pyrki erityisesti kohottamaan syrjäseutujen asukkaiden oloja. Vuonna 1958 Miettunen nimitettiin Lapin läänin maaherraksi. Lapin maaherranakin hän ajoi voimakkaasti alueensa kehityshankkeita. Maaherran virasta hän jäi eläkkeelle 1973. Kansallisen politiikan parrasvaloihin Martti Miettunen ponnahti uudelleen eläkeläisenä, kun Urho Kekkonen nimitti hänet "kansallisen hätätilahallituksen" pääministeriksi 1975. "Hätätilahallituksen" muodostamiseen liittyi Kekkosen taholta osittain poliittista teatteria. Kekkonen perusteli vaatimustaan viiden puolueen hallituksen muodostamisesta tuolloin hieman kasvaneilla työttömyysluvuilla. Vaikka asia nostettiin julkisuudessa hallituksen päätehtäväksi, työttömyysluvut (60.000 työtöntä työnhakijaa) eivät juuri alentuneet Miettusen pääministerikaudella. Toisaalta Miettusen hallitus sai maamme kauppataseen kääntymään nousuun ja se pystyi hillitsemään inflaatiota. Viiden puolueen "hätätilahallituksen" kaaduttua Miettunen jatkoi heti perään vielä kolmen puolueen vähemmistöhallituksen pääministerinä. Kun tämä hallitus kaatui vuonna 1977, Miettunen siirtyi syrjään aktiivisesta päivänpolitiikasta. Samana vuonna hänelle myönnettiin toisena suomalaisena harvinainen valtioneuvoksen arvonimi. Valtioneuvoksena Miettunen pysyi kuitenkin vielä oman puolueensa taustavaikuttajana. Miettunen tuki esim. vuonna 1981 Ahti Karjalaista, joka kilpaili Johannes Virolaisen kanssa puolueen presidenttiehdokkaan paikasta. Martti Miettunen tunnettiin asiallisena poliitikkona, joka tunsi etenkin syrjäseutujen pieneläjien olot. Toisaalta hänen heikkoudekseen luettiin tietty vaikeus tehdä päätöksiä, minkä seurauksena asioista jouduttiin neuvottelemaan pitkään ja hartaasti. Martti Miettunen kuoli 94-vuotiaana Kaunialan sotavammasairaalassa 19.1.2002.