Wäinö Solan lukuisista oopperarooleista muistetaan parhaiten Canion traaginen rooli Leoncavallon oopperasta Pajatso. Vesti la giubba on Canion aaria oopperan 1. näytöksestä. Sola laulaa suomeksi ”Maalaa jo kasvos…”. Äänitys on tehty Helsingissä Gramophone-yhtiölle 24.1.1913.

Kuuntele ääninäyte tästä

Näytteet ovat RealAudio-muodossa,
niiden kuuntelemiseen tarvittavan ilmaisen ohjelman saat täältä


Wäinö Sola (1883-1961).

» Lue lisää aiheesta


Taustaa



Tenori Wäinö Sola (1883-1961) oli yksi Kotimaisen oopperan perustajista 1911 ja suomalaisen oopperakulttuurin kulmakivi. Hän työskenteli oopperassa aina vuoteen 1949 asti; lauloi yli 100 roolia, ohjasi itse 65 oopperaa ja suomensi 25 librettoa. Lisäksi hän piti uransa aikana yli 1000 soolokonserttia ja teki lähes sata äänilevyä – enemmän kuin yksikään suomalaisen taidemusiikin edustaja ennen toista maailmansotaa.




Lisää aiheesta:



Jalo Wäinö Sundberg (vuodesta 1906 Sola) syntyi 8.1.1883 Helsingissä. Lapsuusolot valimotyöntekijä Karl Henrik Sundbergin perheessä olivat vaatimattomat ja Wäinö Sola menikin heti kansakoulun jälkeen töihin liikeapulaiseksi. Vapaa-aikanaan nuori Sola oli mukana raittiusseura Kilven kuoro- ja näyttämätoiminnassa, Ruotsalaisen teatterin kuorossa ja Helsingin Työväen Teatterissa. Jalmari Finne löysi lahjakkaan laulavan harrastelijan Viipurin Maaseututeatteriin 1903. Viipurissa Sola aloitti myös lauluopintonsa Sofia Roihan johdolla. Vakituista oopperaa ei vielä ollut, mutta oopperanäytäntöjä järjestettiin silti, ja Sola alkoi saada myös oopperarooleja ja suhtautua samalla entistä vakavammin myös laulamiseen. 1908 hän opiskeli Berliinissä Ettore Gandolfin johdolla ja piti samana vuonna ensikonserttinsa Helsingissä. Vuosina 1909-11 hän jatkoi ulkomaisia lauluopintojaan Berliinissä, Pariisissa ja Milanossa. Suomalaisen (Kotimaisen) oopperan perustamisensi-ilta oli lokakuussa 1911. Tuolloin esitettiin Ruggero Leoncavallon Pajatso ja Wäinö Solalla oli päärooli Caniona. Tästä roolista tuli myöhemmin Solan kuuluisin bravuuri.

Suomalaisen oopperatoiminnan lisäksi Sola oli ahkera konsertoija. Hänen ohjelmistonsa käsitti suomeksi laulettuja ooppera-aarioita ja suomalaisia yksinlauluja. Kotimaan kiertueitten lisäksi hän vieraili muun muassa Virossa, Ruotsissa, Venäjällä, Saksassa ja Yhdysvalloissa. 1920-luvun konserttimatkat Yhdysvaltoihin olivat lähinnä esiintymisiä suomalaisille siirtolaisille. Matkojensa yhteydessä Wäinö Sola teki myös levytyksiä amerikkalaisille Columbia- ja Victor-levy-yhtiöille. Hän lauloi suomeksi kohderyhmänään juuri siirtolaiset eikä tavoitellutkaan varsinaista kansainvälistä menestystä. Pitkä levytysura (1909-44) käsitti lauluja laidasta laitaan: yksinlauluja, hengellistä ja isänmaallista ohjelmistoa sekä kevyttä musiikkia. Wäinö Solan laulutaiteelle oli ominaista voimakas kyky eläytyä. Jos laulussa oli äänellisiä puutteita, ne korjautuivat ja balansoituivat hyvällä esiintymis- ja tulkintataidoilla. Wäinö Sola julkaisi kaksiosaisen muistelmateoksen ”Wäinö Sola kertoo” 1951-52. Hän kuoli 12.10.1961 Helsingissä.